keskiviikko 20. syyskuuta 2017
Rodoksen matka
Tähän postaukseen laitan kuvia Rodoksen matkasta minkä tein sijaisvanhempieni kanssa vuonna 2015. Matka oli tosi mahtava, tutustun saksalaiseen poikaan nimeltä Phillip. Oltiin 2 viikkoa, shoppailtiin otettiin aurinkoa, uitiin ja katsottiin maisemia. Vesipuistossakin käytiin.
Ekamin koulutus
Heippa taaas! Ajattelin tässä postauksessa kertoa Ekamsta ja omista opiskelukokemuksista. Eli siis aloitin viime vuonna opiskelun Ekamissa autoalalla asentaja puolella. Jo ensimmäisenä vuotena ihmettelin miksi meillä oli niin lyhyitä päiviä koko vuosi 8-12 siinä ajassa ei paljon opi, välillä oli myös vapaa-päiviäkin.. Minusta tälläisellä alalla ei todellakaan ole hyvä että on lyhyitä koulupäiviä. Mutta syy tähän onkin se että koulutuksesta leikataan niin paljon.Tänä vuonna mulla on ollut lukuaineita ja käytäntöä samaan aikaan itse käytännön päivät jää siihen että sitä on 2 kertaa viikossa mikä on hyvin vähän. Samoin välillä on ollut niin että on ollut kaksipäivää putkeen vapaata, taas 8-12 pitkiä päiviä ja yksi 8-16. Minusta se o hyvin ärsyttävää, ei saa kiinni edes oikeasta unirytmistä ja kouluunkin lähtö aamuisin on vaikeampaa. Ymmärrän hyvin jos lintsataan koulusta. (Itse en lintsailisi missään nimessä mutta monet luokkalaiseni lintsaavat)
Meillä on myös opettajia välillä mietin onko yksi heistä edes koulutettu ja mitä selvisi niin ei taida olla. Hän on hyvin kärttyinen ei ole valmis opettamaan ja jos heti ei jotain osaa niin hänestä tulee vihainen.. Yksikin kerta kun hän näytti toisen kerran miten yksi asia tehdään niin sen jälkeen tuli kommenttina että ''tää on viiminen kerta ku mä tän näytän et pitäis jo osata'' no tohon olis tietenkin ollu hyvä vastata että sulla opettajana on velvollisuus näyttää/opettaa se vaikka 100 kertaa. En kylläkään sanonut sitä hänelle. Koulussa meillä on 40vuotta vanhoja huonoja työkaluja jotka ovat oppilaiden rikkomia.. Työkalut saattaa olla vääntyneitäkin ja monia työkaluja puuttuu.. Yksi syy on kyllä myös se että oppilaat ovat varastaneet työkaluja. Joillakin työkaluilla on vaikea avata pultteja koska ovat jo niin käytettyjä niissä ei ole enään pitoa. Tottakai opettajilla on lukkojen takana uusiakin työkaluja ostettu mutta niitä ei ole aina mahdollisuus saada joten työ voi jäädä seisomaan tunneiksikin.
Mua ärsyttää suunnattomasti myös se että lukujärjestykset tulevat tosi myöhään näkyviin. Välillä lukujärjesys tulee näkyviin vasta sunnuntaina kun maanantaina pitäisi olla jo koulussa ja sitten lukujärjestys ei näytä kun viikon tai pari. Yksi ehkä mielenkiintoisimmista kertomuksista mitä mun opettaja kertoi tossa joku aika sitten oli se kun hän kertoi että viikkotunteja on pienennetty leikkaus syistä ja että jos aikoo pärjätä työ elämässä ja valmistua on tehtävä alan hommia myös vapaa-ajalla?! Minusta se ei ole oikein koska monilla ei ole edes mahdollisutta tehdä, ei ole työkaluja eikä autoakaan. En oikein tiedä mitä sanoisi mutta en ole asiasta ylpeä.
Tähän loppuun sanon vielä sen että noiden lukuaineiden takia meillä ei kuulema ole mahdollisuutta pääsä työssäoppimaan mikä on hyvinkin ikävää koska on tärkeää päässä myös korjaamolle töihin...
Meillä on myös opettajia välillä mietin onko yksi heistä edes koulutettu ja mitä selvisi niin ei taida olla. Hän on hyvin kärttyinen ei ole valmis opettamaan ja jos heti ei jotain osaa niin hänestä tulee vihainen.. Yksikin kerta kun hän näytti toisen kerran miten yksi asia tehdään niin sen jälkeen tuli kommenttina että ''tää on viiminen kerta ku mä tän näytän et pitäis jo osata'' no tohon olis tietenkin ollu hyvä vastata että sulla opettajana on velvollisuus näyttää/opettaa se vaikka 100 kertaa. En kylläkään sanonut sitä hänelle. Koulussa meillä on 40vuotta vanhoja huonoja työkaluja jotka ovat oppilaiden rikkomia.. Työkalut saattaa olla vääntyneitäkin ja monia työkaluja puuttuu.. Yksi syy on kyllä myös se että oppilaat ovat varastaneet työkaluja. Joillakin työkaluilla on vaikea avata pultteja koska ovat jo niin käytettyjä niissä ei ole enään pitoa. Tottakai opettajilla on lukkojen takana uusiakin työkaluja ostettu mutta niitä ei ole aina mahdollisuus saada joten työ voi jäädä seisomaan tunneiksikin.
Mua ärsyttää suunnattomasti myös se että lukujärjestykset tulevat tosi myöhään näkyviin. Välillä lukujärjesys tulee näkyviin vasta sunnuntaina kun maanantaina pitäisi olla jo koulussa ja sitten lukujärjestys ei näytä kun viikon tai pari. Yksi ehkä mielenkiintoisimmista kertomuksista mitä mun opettaja kertoi tossa joku aika sitten oli se kun hän kertoi että viikkotunteja on pienennetty leikkaus syistä ja että jos aikoo pärjätä työ elämässä ja valmistua on tehtävä alan hommia myös vapaa-ajalla?! Minusta se ei ole oikein koska monilla ei ole edes mahdollisutta tehdä, ei ole työkaluja eikä autoakaan. En oikein tiedä mitä sanoisi mutta en ole asiasta ylpeä.
Tähän loppuun sanon vielä sen että noiden lukuaineiden takia meillä ei kuulema ole mahdollisuutta pääsä työssäoppimaan mikä on hyvinkin ikävää koska on tärkeää päässä myös korjaamolle töihin...
tiistai 19. syyskuuta 2017
Itsenäistyminen
Tämä postaus käsittelee mun yksinmuuttoa.
8.3.2017 Muutin omaan asuntoon sijaisperheestä samana päivänä kun täytin 18, en ole katunut muuttamista hetkeäkään. Oma rauha, omat pelisäännöt ja poikaystävä saa olla luonani niin paljon kun haluaa. Mulle parasta yksinasumisessa on ollut oma rauha, voi olla allapäin ei tarvitse puhua kenellekkään, voi vaan olla. Mulla ei oikeastaan ole ollut juurikaan vaikeuksiakaan olen aina tehnyt asioita itsenäisesti. Eniten ärsyttää joka kuukausi tehdä kelaan toimeentulotuki hakemus se on sellanen mitä siirtää viime tinkaan. Muuten laskut maksettu aina ajallaan, koulua käyty ja kaikki juoksevat asiat hoidettu niinkuin pitääkin ja tietty ruokaakin tehty. Raha-asiatkin hoituneet kun en ole ostanut mitään turhaa. Pyrin aina että joka kuulta jää ainakin 80euroa seuraavalle kuulle. Helpottaa kummasti!
Rakas äitini asuu aivan lähellä minua mulla on ollut hänen tuki ja turva lähellä. Aika useasti on tullutkin soitettua hänelle milloin mistäkin.
Ikinä ei ole vielä täällä tuntunut että seinät kaatuisivat päälle, viihdyn hyvin yksin. Poikaystäväni tosin käy yökylässä arkena muutamat päivät ja viikonloppuisin yleensä olen heidän luonaan, silloin tällöin myös minun luona. Olen seurustellut nyt vuoden.
Mitä mä nyt sanoisin yksinmuutosta.. Mulle ollut helppoa ja mulla ollut parempi olla kuin sijaisperheessä.
Kiitos lukemisesta :)
8.3.2017 Muutin omaan asuntoon sijaisperheestä samana päivänä kun täytin 18, en ole katunut muuttamista hetkeäkään. Oma rauha, omat pelisäännöt ja poikaystävä saa olla luonani niin paljon kun haluaa. Mulle parasta yksinasumisessa on ollut oma rauha, voi olla allapäin ei tarvitse puhua kenellekkään, voi vaan olla. Mulla ei oikeastaan ole ollut juurikaan vaikeuksiakaan olen aina tehnyt asioita itsenäisesti. Eniten ärsyttää joka kuukausi tehdä kelaan toimeentulotuki hakemus se on sellanen mitä siirtää viime tinkaan. Muuten laskut maksettu aina ajallaan, koulua käyty ja kaikki juoksevat asiat hoidettu niinkuin pitääkin ja tietty ruokaakin tehty. Raha-asiatkin hoituneet kun en ole ostanut mitään turhaa. Pyrin aina että joka kuulta jää ainakin 80euroa seuraavalle kuulle. Helpottaa kummasti!
Rakas äitini asuu aivan lähellä minua mulla on ollut hänen tuki ja turva lähellä. Aika useasti on tullutkin soitettua hänelle milloin mistäkin.
Ikinä ei ole vielä täällä tuntunut että seinät kaatuisivat päälle, viihdyn hyvin yksin. Poikaystäväni tosin käy yökylässä arkena muutamat päivät ja viikonloppuisin yleensä olen heidän luonaan, silloin tällöin myös minun luona. Olen seurustellut nyt vuoden.
Mitä mä nyt sanoisin yksinmuutosta.. Mulle ollut helppoa ja mulla ollut parempi olla kuin sijaisperheessä.
Kiitos lukemisesta :)
Muutoksen aika
Moikka! Jatkan blogiani muutamilla postauksilla koulutehtävään, tämä käsittelee muutosta joka minussa on tapahtunut vuosien aikana kun lopetin kirjoittamisen. Syy miksi lopetin kirjoittamisen oli se että monet sanoivat etten saisi kirjoittaa tuollaista tekstiä mitä ennen kirjoitin... Ymmärrän kyllä nyt miksi.
Ajattelin nyt kertoa yleisvointia ja miten elämäni on muuttunut muutaman vuoden jälkeen..
Mä voin siis hyvin. Ei ole ollut itsetuhoisa ajatuksia yli vuoteen.. Muutos lähti minusta isestäni. Lääkkeitä en ole syönyt kahteen vuoteen ja viiltely loppui kun sain ensimmäisen tatuoinnin.. Olen tänä vuonna muuttanut yksin asumaan ja asun 36 neliöisessä tilavassa yksiössä. Talo on tosin aika villi.. Nuoria asuu, alkoholisteja ja huumehörhöjä. Olen ajatellut muuttaa pois. Koulua käyn Ekamilla. opiskelen auto-asentajaksi, vielä opintoja olisi puolitoista vuotta jäljellä. Autot aiheena kiinnostaa minua paljon ja vapaa-ajallanikin rassaan autoja, myös omaani joka on Volvo s40. Äitini osti sen minulle olen hyvin kiitollinen hänelle.
Loppun ajattelin laittaa mun tän hetkisen lempi biisin.
Ajattelin nyt kertoa yleisvointia ja miten elämäni on muuttunut muutaman vuoden jälkeen..
Mä voin siis hyvin. Ei ole ollut itsetuhoisa ajatuksia yli vuoteen.. Muutos lähti minusta isestäni. Lääkkeitä en ole syönyt kahteen vuoteen ja viiltely loppui kun sain ensimmäisen tatuoinnin.. Olen tänä vuonna muuttanut yksin asumaan ja asun 36 neliöisessä tilavassa yksiössä. Talo on tosin aika villi.. Nuoria asuu, alkoholisteja ja huumehörhöjä. Olen ajatellut muuttaa pois. Koulua käyn Ekamilla. opiskelen auto-asentajaksi, vielä opintoja olisi puolitoista vuotta jäljellä. Autot aiheena kiinnostaa minua paljon ja vapaa-ajallanikin rassaan autoja, myös omaani joka on Volvo s40. Äitini osti sen minulle olen hyvin kiitollinen hänelle.
Loppun ajattelin laittaa mun tän hetkisen lempi biisin.
maanantai 8. kesäkuuta 2015
Eläimille Oikeutta
ELÄINOIKEUKSIA JA TOTUUKSIA
Olen nyt lähiaikoina alkanut tutkimaan enemmän eläintuotantoa. Tehotuotantoa, tuotantoeläinten kohtaloita ja toimintatapoja.. Jotkut pysäyttävät ja säväyttävät minua monella tapaa. Nämä ovat minun mielipiteitä ja jotkut ovat faktatietoa, mukana myös esimerkkejä. Esimerkiksi yhdellä broilerilla on tilaa alle 2/3 A4 paperiarkista. Broileri ei ole oma lintulajinsa, vaan kanarotujen risteytyksellä aikaansaatu hybridi. Broilereiden kasvatushalleissa ei käytetä orsia eikä muita virikkeitä, jotka vähentäisivät lintujen stressiä ja turhautumista. Lisäksi broilerit eivät voi etsiä itse ruokaansa. Monet yksilöt ovat sairaita ja vammautuneita, joten niiden on vaikea saada ravintoa ja vettä. Kitumiskuolema on ikävän yleistä. Miksi kukaan hoitaisi broilereita? Broilerit teurastetaan noin viiden viikon iässä. Yhdellä tilalla on keskimäärin noin 40 000 broileria, ja yhdessä hallissa on yleensä vähintään 15 000 broileria ja jokainen niistä kärsii.
Useilla tiloilla tyydytään vähimpään, esimerkiksi lehmille annetaan vettä sen kaksi kertaa päivässä, ei enempää, eläimille yleensä ei anneta tilaa minimirajasta enempää, toisinsanoen kaikki tehdään niin helposti kuin vain mahdollista. Olisiko vasikan parempi kuolla kuin elää tehotuotanto tilalla? En tiedä mutta broilerin olisi parempi kuolla. Eläintuotanto perustuu suurin osin väkivaltaan, liikumista rajoitetaan karsinoilla ja parsilla, jos eläintä halutaan siirtää tiettyyn paikkaan eläintä hakataan mahdollisesti lantakolalla, pahemmissa tilanteissa metalliputkella tai annetaan sähkpiiskaa. Moni teistä ei varmasti joisi ihmisen maitoa mutta miksi toiseneläinlajin maitoa yli 100 litraa vuodessa? Vasikoilta nupoutetaan eli poltetaan sarven aiheet jotta ne ei voi vahingoittaa muita, toimenpide voidaan tehdään ilman kivunlievitystä. Vasikat saavat kolmannen asteen palovamman. Parsinavetassa lehmät on kytketty parteen, eli eivät voi liikkua juurikaan ollenkaan.
Monen navetan karsinoista voi löytyy kuolleen sian ruho. Kuinka epähygienistä onkaan pitää ruhoa karsinassa kauankin varsinkin jos ei tiedetä kuolin syytä? Tilojen pitäisi olla hygienisiä ja puhtaita, hyvin harva on sitä, Suomen tyypillisessä sikalassa siat elävät betonilattialla tai osittain ritilälattialla. Eläinsuojelulainsäädännön mukaan yhdellä satakiloisella sialla täytyy olla tilaa 0,65m2 Eli noin sanomalehden aukeaman verran. Siat voivat napsia monesta syystä toistensa hännät poikki, syy voi olla stressi ja turhautuminen jota yleisesti virikkeettömällä tilalla on. Tulevat äidit laitetaan tavallisesti synnyttämään porsimishäkkiin, jossa emakko ei mahdu kääntymään ympäri. Häkin tarkoituksena on estää emakkoa tallaamasta vastasyntyneitä porsaita, luononoloissa porsas pitäisi varmasti huolen ettei porsas joutuisi tallotuksi. Porsaille tehdään kastraatio eli porsaan peppunahka viilletään auki, kivekset puristetaan ulos ja siemenjohtimet viilletään poikki. - Anne
Tehomaatalous on yhdistelmä maataloustuotantoa ja tehdasmaista liukuhihnamallia. Tällaisessa tuotannossa kyse ei enää ole ravinnon ja muiden elämän välttämättömyyksien tuottamisesta sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Kyse on liiketoiminnasta, jossa tehokkuus, tuottavuus ja erikoistunut massatuotanto on sovellettu kapitalistisen suurtuotannon perusmallista, liukuhihnatehtaasta. - Oikeutta eläimille
maanantai 11. toukokuuta 2015
HAUTAJAISET
Viikko vierähtänyt ja hautajaiset ovat pois aikataulusta. Joten kerron tästä nyt..
Koko viikonloppu on ollut minun makuuni aivan liian kiireinen. On ahdistanut kahta kauheammin mutta olen selvinnyt niistä hyvin.. Perjantai meni koko päivän Annella jolla muistotilaisuus järjestettiin, siellä siivoilin ja valmisteltiin astioita ja muuta. Jätettiin vähän kaikki viime tinkaan ja sanoisinko että olimme pulassa, tavaraa puuttui ja oli pakko hankkia päivässä, no se onnistui onneksi hyvin. Meitä oli suunniteltu että tulee noin 26 ihmistä ja taisi tulla kaksikymmnentä, mutta olimme ainakin hyvin varustautuneet kattauksin.. Itse päivänä eli lauantaina.. Kaikki oli aivan kamalaa, en saannut yöllä unta vaikka otin luvalla hieman suuremman annoksen iltalääkettä. Heräsin unisena, puin hieman kauniimmat vaatteet päälle, meikkiä en halunnut laittaa koska itken ne kumminkin pois. Niinhän se olikin. No itse hautajaisissa näin äidin puolen sukulaisia joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Papan ja sylikummin. Pappa ei tainnut edes tunnistaa minua kunnolla, paikanpäällä oli todella paljon porukkaa joka ihmetytti minua koska mummoni hautajaisissa ei ollut ihmisiä kun vain kymmenen. Alkusoitoksi kuului Suojelusenkeli minkä äiti ja Anne olivat valinneet. Lähimmäiset purskahtivat itkuun. Sitten kukat, ja kukkia tuli paljon vaikka Eno(Japa) ei niitä olisi halunnut. Oli joskus kertonut.
Sitten siirryimme muistotilaisuuteen jonne tuli myös pappi. Siellä luin adressit vieraille ja juttelin tutuilleni, söin tarjottavia ja soitin biisin. Raaka-aine Muistollesi. Tontsa heitti minut kotiin, kello oli kaksi. Muutaman tunnin päästä lähdin kavereiden kanssa ajelemaan autolla, mukavaa viihdettä ja sain pahaa oloa pois. Sitten ne heittivät minut kotiin ja lähdin heti Pirjon kanssa teatteriin. Se esitys turrutti minut täysin, en pystynyt edes sanomaan mitän olin vain hiljaa koko illan. Esitys käsittey kiusaamista ja muutama murhakin oli mukana. Kaksi tuttavaani olivat esityksessä mukana.. Oli kyllä väärä aika katsoa se näytelmä! (Ystävät hämärän jälkeen)
Heräsin sunnuntaina, en saannut nukuttua senkään vähempää oli taas aikainen herätys.. Yritin saada ystävän nukuttamaan minut mutta meni liian myöhäiseksi teatterin takia, laitoin siis radion soimaan, näin paha unta ja heräilin. Ajatukset olivat pahoissa asioissa, sitä edeltävänä päivänä minulla oli ollut todella paha ahistuskohtaus. Melkein viiltelin mutta en! Siis sunnuntai aamuna lähdettiin Vantaalle ja ravintolaan Helsinkiin. Ruoka oli hyvää, ja oli hyvä seura. ravintolan jälkeen käytiin kiertämässä Helsinki ympäri se oli mukavaa, Suoraan lähdettiin kotiin ja olin oikeasti poikki koko viikonlopusta, en saannut juurikaan hengähtää viikonloppuna. Koulu alkoi ja kohta alkaa loma! Jee!
Koko viikonloppu on ollut minun makuuni aivan liian kiireinen. On ahdistanut kahta kauheammin mutta olen selvinnyt niistä hyvin.. Perjantai meni koko päivän Annella jolla muistotilaisuus järjestettiin, siellä siivoilin ja valmisteltiin astioita ja muuta. Jätettiin vähän kaikki viime tinkaan ja sanoisinko että olimme pulassa, tavaraa puuttui ja oli pakko hankkia päivässä, no se onnistui onneksi hyvin. Meitä oli suunniteltu että tulee noin 26 ihmistä ja taisi tulla kaksikymmnentä, mutta olimme ainakin hyvin varustautuneet kattauksin.. Itse päivänä eli lauantaina.. Kaikki oli aivan kamalaa, en saannut yöllä unta vaikka otin luvalla hieman suuremman annoksen iltalääkettä. Heräsin unisena, puin hieman kauniimmat vaatteet päälle, meikkiä en halunnut laittaa koska itken ne kumminkin pois. Niinhän se olikin. No itse hautajaisissa näin äidin puolen sukulaisia joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Papan ja sylikummin. Pappa ei tainnut edes tunnistaa minua kunnolla, paikanpäällä oli todella paljon porukkaa joka ihmetytti minua koska mummoni hautajaisissa ei ollut ihmisiä kun vain kymmenen. Alkusoitoksi kuului Suojelusenkeli minkä äiti ja Anne olivat valinneet. Lähimmäiset purskahtivat itkuun. Sitten kukat, ja kukkia tuli paljon vaikka Eno(Japa) ei niitä olisi halunnut. Oli joskus kertonut.
Sitten siirryimme muistotilaisuuteen jonne tuli myös pappi. Siellä luin adressit vieraille ja juttelin tutuilleni, söin tarjottavia ja soitin biisin. Raaka-aine Muistollesi. Tontsa heitti minut kotiin, kello oli kaksi. Muutaman tunnin päästä lähdin kavereiden kanssa ajelemaan autolla, mukavaa viihdettä ja sain pahaa oloa pois. Sitten ne heittivät minut kotiin ja lähdin heti Pirjon kanssa teatteriin. Se esitys turrutti minut täysin, en pystynyt edes sanomaan mitän olin vain hiljaa koko illan. Esitys käsittey kiusaamista ja muutama murhakin oli mukana. Kaksi tuttavaani olivat esityksessä mukana.. Oli kyllä väärä aika katsoa se näytelmä! (Ystävät hämärän jälkeen)
Heräsin sunnuntaina, en saannut nukuttua senkään vähempää oli taas aikainen herätys.. Yritin saada ystävän nukuttamaan minut mutta meni liian myöhäiseksi teatterin takia, laitoin siis radion soimaan, näin paha unta ja heräilin. Ajatukset olivat pahoissa asioissa, sitä edeltävänä päivänä minulla oli ollut todella paha ahistuskohtaus. Melkein viiltelin mutta en! Siis sunnuntai aamuna lähdettiin Vantaalle ja ravintolaan Helsinkiin. Ruoka oli hyvää, ja oli hyvä seura. ravintolan jälkeen käytiin kiertämässä Helsinki ympäri se oli mukavaa, Suoraan lähdettiin kotiin ja olin oikeasti poikki koko viikonlopusta, en saannut juurikaan hengähtää viikonloppuna. Koulu alkoi ja kohta alkaa loma! Jee!
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
päivitys
Moikka!
Teillä jollakulla on varmasti herännyt kysymys miksi en postaillut aikoihin, syy on se että onko minun järkeä tehdä blogia josta voi tulla pahaa mieltä muille? Minua ei ole suorasanaisesti kielletty tekemään blogia mutta vinkattu että ehkä olisi aika lopettaa. Olethan nyt julkistanut someen ikiajoiksi omia mietteitä.. Mietin tässä asiaa ja tulin tulokseen että jatkan blogia mutta muutan hieman suuntaa positiivisemmaksi, jos positiivisuutta ei löydy etsin sitä tai odotan että löydän. Ehkä nykyään positiivisuus on enemmän elämässäni mukana!
Kerroin enoni itsemurhasta, se on vieläkin kova juttu käydä läpi.. Eno oli tärkeä ja mieleen tulvi monia muistoja hänen kanssa.. Itsemurhat ovat nykyään harmillisen yleisiä ja SUOMESSA KUOLEMINEN KALLISTA OMAISILLE! Tossä poikaystävän kanssa käytiin yömyöhään kynttilä kädessä tapahtumapaikalla uudestaan.. Kova hetki se oli koska sain miettiä rauhassa asioita ja tarkistella enemmän ympäristöä.. Turvallisen henkilön seurassa. Se viikonloppu jolloin poikaystävä oli Kotkassa meillä, oli yksi niistä parhaista yhdessäoloista. Kämppä tyhjä, kynttilöitä, musiikkia ja yhteistä tekemistä esimerkiksi ruoan laittoa.
Arki on alkanut, oikeastaan loppuu huomenna vappuun, itselläni ei ole kummempia suunitelmia. Kaverinkanssa iltaa viettämään ilman alkoholia. (Olenhan streittari!) Piti lähteä Pieksämäeltä Lieksaan mutta säätiedot sanoo mitä sanoo ja kesärenkailla ei ehkä ihan lähdetä ilman tarkkoja tietoja säästä!
Mutta nyt perehdyn itseeni ja oloihini. Tässä ollut pieniä romahduksia. Istuin keskussairaalan päivystyksessäkin päälle kaksi tuntia.. Kävin juttelemassa ja sain samalla väliaikaiseksi rauhoittamaan ja unta auttamaan Opamoxia. Se uni on tässä kumminkin tärkein.. Niin olen sanonnut äitilleni ja KÄSKENYT sen hankkia jotain unta parantavaa ettei nuppi sekoa. En oikeastaan tue lääkkeitä mutta minulla ei ole muita mahdollisuuksia, halolla päähän ei ole vaihtoehto. Muuten elämäni on pysynyt raiteillaan, vietän elämääni Pirjolla, minua ei siirretä pois. Sos.toimi oli jo varannut minulle paikan Lappeenrannasta vaikka ensimmäiseksi oltaisiin äidin ja minun mielipidettä kysytty mutta eihän sitä edes kysytty! Paikka sieltä ja vähät välitän mitä mieltä muut olisi ollut. Nojaa. Nyt asun täällä ja kaikki alkaa taas mennä hyvin, pienet alamäet mukana tietty. Kohta alkaa kesäloma ja sitten muuten siirryn Koulupajalle, joustavan perusopetuksen ryhmään! Kesälomalle on tiedossa jo viikko Villa kalarinteellä ja kolme päivää Porin Yyterissä. Niitä odotan innolla!
Ps. rakastan meikkaamista ja itsenipanostamista.
Teillä jollakulla on varmasti herännyt kysymys miksi en postaillut aikoihin, syy on se että onko minun järkeä tehdä blogia josta voi tulla pahaa mieltä muille? Minua ei ole suorasanaisesti kielletty tekemään blogia mutta vinkattu että ehkä olisi aika lopettaa. Olethan nyt julkistanut someen ikiajoiksi omia mietteitä.. Mietin tässä asiaa ja tulin tulokseen että jatkan blogia mutta muutan hieman suuntaa positiivisemmaksi, jos positiivisuutta ei löydy etsin sitä tai odotan että löydän. Ehkä nykyään positiivisuus on enemmän elämässäni mukana!
Kerroin enoni itsemurhasta, se on vieläkin kova juttu käydä läpi.. Eno oli tärkeä ja mieleen tulvi monia muistoja hänen kanssa.. Itsemurhat ovat nykyään harmillisen yleisiä ja SUOMESSA KUOLEMINEN KALLISTA OMAISILLE! Tossä poikaystävän kanssa käytiin yömyöhään kynttilä kädessä tapahtumapaikalla uudestaan.. Kova hetki se oli koska sain miettiä rauhassa asioita ja tarkistella enemmän ympäristöä.. Turvallisen henkilön seurassa. Se viikonloppu jolloin poikaystävä oli Kotkassa meillä, oli yksi niistä parhaista yhdessäoloista. Kämppä tyhjä, kynttilöitä, musiikkia ja yhteistä tekemistä esimerkiksi ruoan laittoa.
Arki on alkanut, oikeastaan loppuu huomenna vappuun, itselläni ei ole kummempia suunitelmia. Kaverinkanssa iltaa viettämään ilman alkoholia. (Olenhan streittari!) Piti lähteä Pieksämäeltä Lieksaan mutta säätiedot sanoo mitä sanoo ja kesärenkailla ei ehkä ihan lähdetä ilman tarkkoja tietoja säästä!
Mutta nyt perehdyn itseeni ja oloihini. Tässä ollut pieniä romahduksia. Istuin keskussairaalan päivystyksessäkin päälle kaksi tuntia.. Kävin juttelemassa ja sain samalla väliaikaiseksi rauhoittamaan ja unta auttamaan Opamoxia. Se uni on tässä kumminkin tärkein.. Niin olen sanonnut äitilleni ja KÄSKENYT sen hankkia jotain unta parantavaa ettei nuppi sekoa. En oikeastaan tue lääkkeitä mutta minulla ei ole muita mahdollisuuksia, halolla päähän ei ole vaihtoehto. Muuten elämäni on pysynyt raiteillaan, vietän elämääni Pirjolla, minua ei siirretä pois. Sos.toimi oli jo varannut minulle paikan Lappeenrannasta vaikka ensimmäiseksi oltaisiin äidin ja minun mielipidettä kysytty mutta eihän sitä edes kysytty! Paikka sieltä ja vähät välitän mitä mieltä muut olisi ollut. Nojaa. Nyt asun täällä ja kaikki alkaa taas mennä hyvin, pienet alamäet mukana tietty. Kohta alkaa kesäloma ja sitten muuten siirryn Koulupajalle, joustavan perusopetuksen ryhmään! Kesälomalle on tiedossa jo viikko Villa kalarinteellä ja kolme päivää Porin Yyterissä. Niitä odotan innolla!
Ps. rakastan meikkaamista ja itsenipanostamista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)