Anteeksi etten ole kirjoitanut, on ollut paljon kiireitä. Olen ollu reissussa Lahdessa ja niin edelleen.
Mutta nyt kirjoitan tämmöisen ''Mytistetyt tapahtumat kolmelta viikolta.'' Joulu.. Joulu meni miten meni. En päässytkän äidilleni, mutta äiti tule sijaisperheeseen muutamiksi tunniksi. Olin aika allapäin jouluna. Lahjoiksi sain äidiltä Playstation neljän. Ja Pirjolta muuta mukavaa pientä.Nämä muut joulupyhät meni vain maatessa sängyssä, kävin kyllä 26.12 polkemassa Kymin lentokentälle noin 6km. Ei olut pyörässäni edes nastoja, ohuet renkaat eikä valoja. Pakko myöntää että harvinaisen pelottavaa oli ajaa. Nyt kaikki kiireeni on loppunut tai no niin.. Kolmeksi päiväksi jolloin lähden kouluun. Sain teknisentyön opettajalta arvosanaksi vitosen, vaikka en vitosta ansaisisi. Ainakin kutosen, tein työt, en niskotellut..En vain uskalanut ensiksi käyttää koneita kunnes hän sanoi ettei tarvitse pelätä, Olen käytänyt niitä laitteita viimeksi vitosluokalla.. Hän ei edes antanut minun käyttää tiettyjä laitteita. Olin loput kurssista pois koska masennus ja muu paha olo näkyi. Lähdin teknisentyön tunnilta poiskin.. Ajattelin että voisin satuttaa itseäni siellä olevilla laitteilla. Olen tehnyt siellä ahkerasti töitä ja sain hyllyni melkein valmiiksi, ja sain melkein hylätyn! Eikö se olisi etten olisi tehnyt mitään?
Nyt siirryn min mahtavaan uuteen vuoteen. Vietin sen Lahdessa. Meillä oli mahtavat kolmepäivää. Hilluttiin yöllä kaupungissa katsomassa ilotulituksia, hän näytti minulle hieman paikkoja ja tutustuttiin moniin uusiin ihmisiin jotka olivat tosin pienessä humalatilassa. Kävin myön Jonen grillillä maistamassa Lahden perinneherkkua; Lihamukia. Oli ihan syötävää. Junamatkatkin menivät hyvin. Tai no tulomatka takaisin Kotkaan. Oli todella haikeaa lähteä.. Oli niin mahtava kun meillä oli pieni yksiö meidän omassa käytössä. Nyt vaihdan hieman aihetta mutta kun me tultiin kaupungista noin kahden aikaa huomasin että joku oli tuhona rikkonut ikkunat ampumalla raketit, oli jopa saannut palohälytyksen soimaan!
Mutta nyt tulomatkaan. Minulla oli vaihtojuna. Menin odottaman raiteelle kymmenen juuri siihen kohtaan missä luki kymmenen,en ymmärtänyt että raide oli kokonaan niin pitkä eikä vain siihen missä oli raiteen numero. No odotin siinä junaa, oli kahtaminuuttia vaille että juna lähtee kunnes tajusin että se junahan oli siinä. Siihen sitten juoksin ja kerkesin juuri. Huhhuh.
Muuten minun mielialani ovat olleet suuriltaosin että en ole ollut alakuloinen. Mutta nyt juuri huomasin että kun paha olo minuun tarttui se tuli kahta kauheampana. Toivottavasti saitte selvää mitä kirjoitan. Nukuttaa.
Hyvää uutta vuotta 2015!
