Epätoivoisuutta

Olen niin lopen kyllästynyt itseeni! Muut tekevät tehtäviä mää en yksinkertaisesti pysty edes siihen, istun ja katson tyhjällä katseella ulos. En jaksa enään kuntoillakkaan, en pääse sängystä ylös, tai no pääsen mutta se on yhtä helvettiä... En jaksa itseäni enkä mitään muutakaan, en ihmisiä..! Kaikki on niin saatanan ylivoimaista minulle, kaikki vitun vuorovaikutukset ja sosiaalisuus, äh ja sitten vielä syöminen, haluaisin vain maata sängyssä, ruumiiseen asti tekemättä mitään. Sekin on niin saatanan mahdotonta täällä! En ole agressiivinen. Haluaisin vain kuolla. Välillä mietin et onkohan tässä enään mitään järkeä. No saan vain vastaukseksi EI!Kaikilla muilla tulee mahtavia onnistumisia ja minulla vain pelkkää mokaamista, turhaa yritystä.. Suu mutrussa, terävät mielessä.. Pää on ihan sekasin tästä kaikesta. En jaksa enään edes avautua pahasta olostani. Ulkonäköön panostaminen tuntuu aivan liian raskaalta. Meikkaan aamulla.. Pakotan itseni! Se että en meikkaisi tekisi minut varmasti kiusatuksi. Miullakin on kohta synttärit en haluaisi olla pahassa olossa silloin. Silloin vain ajattelen ompa paskoja lahjoja. En edes tyydy mihinkään. Tämäkin postaus on vitunmoista valitusta kuinka paskaa elämä voi ollakkaan. Vaikka minulle annetais koko saatanan universumi olisin silloinkin varmasti tyytymätön.

Määkin näytän niin saatanan hyvin voivalta nykysin, on se todella helppo esittää ettei tule muille pahaa oloa, mikä sillä nyt on? Haluiaisin vain huutaa! Huutaa kaiken paskan ulos! ''HALUAN KUOLLA, HALUAN TEHDÄ SEN NYT!' En viiltele. En, Saan tatuoinnin. Ei pilata tätä mahdollisuutta, haluan esitellä sitä..  Miksi kaikki on niin vaikeaa? Pidättäytyä tekemisestä mitä rakastaa? Haluan ranteet auki. En jalkoja, en polvia, enkä muuta kehoa. Vain ranteet! Olen vain kerran sortunut täällä veitsiin... Koska lie uusi kerta... Olen niin helvetin epätoivonen, ei tässä ole mitään mahdollisuutta parantua mistään vaivasta tai ongelmasta, yritystä oli.. Ei ole enään! Tähänkin menee vain turhaa voimaa. Olen melkeimpä voimaton. Siulla on ihan  hyvin asiat! Huonomminkin voisi olla! JA VITUT!  Minä en tiedä mistään mitään, en itsestäni, en osaa edes tehdä annettuja tehtäviä, en jaksa puhua.. OLEN JAKSAMATON JA HUONO. Yleensä en todellakaan laita tälläistä tänne mutta fakta on pakko ilmaista.

 - Meil kaikil on tääl rumas maailmas vaa yks hetki aikaa, ja jos mä toivon että ei olis sitäkää oon vitun sekasin!- Anne

''Ysimillinen Burana auttaa joka vaivaan!''

''Mul ei oo mitään, ei mitään mitä saavuttaa. Tarvin jotain minkä puolesta nousta aamulla. 
Mul ei oo mitään mitä menettää, koska tää on paha maa. 

Moikka!

Tässä ny muutamassa viikossa kerennyt tapahtua vaikka mitä.. Olen kertonut nyt monelle että nykyinen sijoiuspaikka ei ole vain hyvä minulle. Asiaa hoidetaan eteenpäin pikkuhiljaa. Sijaisvanhemmassani ei ole todellakaan mitään vikaa. Se ei vain sovellu minulle yhtään. Yksi aikuinen ei riitä kaikkiin minun ongelmiin. Kai? Tässä tällä asialla ollan vasta aivan alussa kylläkin.

Tuli tässä viilleltyäkin tällä viikolla, onhan nuo aika syvät mutta en halua kokea tikkaushelvettiä uudelleen. Yriän nyt vain päästä kokonaan viiltelystä. Näytin vain että minulla on/oli paha olla perheessä, Kun ulkoisesti ei ole asiat hyvin esim. asuminen ei voi olla mikään hyvin sisäisesikkään. Sad but true. Tässä tällä hetkellä olen isälläno yötä. Olen viimeksi ollut täällä noin viisi vuotta sitten. Ja iskääkin näin viimeksi kunnolla viisi vuotta sitten. Kaksiviikkoa sitten kyllä nopeasti.. Tämä on erittäin jännää olla täällä.

Mutta miten minä muuten? Kiitos oikein hyvin. Tai no.. Psyykkinen vointi rakoile silloin tallöin. Vielä eilen olin menossa katolle ja tänään olen uutta virtaa täynnä! Kuntosalillakin on tullut huomattavia tuloksia. Olin tiistaina Maraton Spinningissä. (Maraton Kuntopyöräily 2h) Rankkaa oli mutta selvisin mainiosti. Tässä ollut kyllä vähän asiat sekaisin. Todella sekaisin. Silti olen vielä hengissä! Duh. Olen nyt saannut paikan pajakouluun. Mahtavaa. Jos vaikka saisin korotettua numeroita. Arvatkaa  mitä.. Hukutin minun kaksikymmentäviisi euroa... Hyvä minä. Noh ei sillä niin väliä ole. Tässä mietin etä voisin seuraavan postaksen tehdä kiusaamisesta? Miltä kuullostaa?

En tiedä olenko kertonut että minulla on ollut anorektisia ajatuksia. Ei ole enään. Joskus kesä pari sitten olin jopa laitunut 10 kiloa mutta sitten aloin taas ahmia ja olen näissä samoissa mitoissa. Eikä se enään edes haittaa minua. Skipatkaa dietit ja syökää terveellisesti! Kuntosalista on tullut toinen elämä. Siellä vietän 3-4 päivää viikossa. Tyytyväinen että olen saannt motivaatiota joka ei ole loppumassa ihan heti. Gym <3 Fitness <3. Aijon vielä pyrkiä Fitness malliksi.

Sijotus propleemaa

Miulla ei todellakaan mene hyvin nyt. Minulle etsitän uutta sijoituspaikkaa. Syytä en vielä paljasta mutta ainakin siksi että tarvitsen enemmän turvaa ja rajoituksia. Tämä nykyinen paikka ei riitä minulle.. Olen arvaamaton en edes nykyään tunne itseäni.. Vaaraksi muille ja itselleni. Jos tässä vielä aijotaan elää täysiikäiseksi niin tässä tarvitse kyllä nyt muutoskia. Tämä ei vain riitä minulle. Nyt on ollut niin vaikeaa että huhhuh. Lauantaina minuun käytiin kiinni, kuuntelin musiikkia rauhassa enkä katsonut taakse joku hyökkäsi otti hupusta ja kurkusta kiinni. No ei siinä muuta, Pääsin karkuun vähän aikaa juoksi perässä. Kaatusin karkureissulla mutta selvisin. Eilen tehtiin ilmotus asiasta. Tässä nyt mielenterveys rakoillut jo muutamat viikot pahasti.

Mut hei! Mää näin min isää jota en ollut nähnyt kuuteen vuoteen. Eka oli kaoottinen hiljaisuus mutta mentiin sisälle niin satiin vähän vaihdettua kuulumisia jne. Paljon oli muutosta hälle tullut. Parempaan päin. Eikä tapaaminen luultavasti jää viimeiseksi. Eli jotain hyvää elämässäkin on tapahtunut..

Tässä miettinyt että mitä min täytyisi tehdä että ymmärretään että tämä on vakavaa? Hei minä vielä itse tiedostan asian. On tämä nuoruus niin vaikeaa.. Paikasta toiseen.. V*tun v*tu! Ei tämä elämä tasaannu ei sitten millään. Tänään muuten opettaja tiedosti asian kun tarvitsisin sijoituspaikalta sen ettö olisin ainut, tarvitsen kaiken huomion hänen pitäisi istua lattialla kanssani vaikka kolme tuntia. Totta! Sellaista paikkaa ei ole olemassakaan paitsikun äidillä ja isällä. Mutta turha edes haikailla. Tässä nyt täytyy tehdä päätöksiä mitkä ei välttämättä ole mieleisiä mutta ihmishenki voi säilyä! Meillä on kahden päivän päästä sossupalaveri.. Sitä odotellessa.. Tässä tullut itseään satuttettuakin..



 Jos joku haluaa seurata minua Twitterissä: https://twitter.com/eeppinenlapsi
TAI jutella minulle muuten sosiaalisessamediassa, onnistuu! Laittaa viestillä vaikka Kik, Whatsapp namea niin otan yhteyttä!

Paranevaa?

Heissan...


Tässä taas, tauon jälkeen.. Tauon syy.. Hoito.. MIKÄ EI PASKAAKAAN AUTTANUT MINUA! Ehkä pieniä mielen muutoksia, hyvin pieniä.. 3 viikkoa mennyt eikä valoa edes näy! Ei tässä enään mikään auta, pakko myöntää.. Alkaa tuo parantumisen luulo haihtua. Yritän nyt aloittaa kuntoilun mikä on parantanut mieltäni.. Viimeinen mahdollisuus. Sitten toivottavasti vaivun koomaan ja kuolen. Täällä toivossa eläminen on paskaa... ''Hei nyt kaikki on hyvin, hoito auttoi!'' *JAVITUT!*

No tossa kyllä sanoin Pirjolle miun äkillisesä tapahtumasta. 4 tai 6 askelta nopeaa kävelyä moottoritielle. Olin kahtavaille tiellä, kunnes havahduin.. Jotenkin kyllä tuntuu siltä että näitä minun oloja ei oteta tosissaan! No kai nyt, olen vain paska täällä.. Tarvittavia lääkkeitä olen joutunut ottamaan, kyllähän ne vähän auttaa!

Olen yrittänyt parantaa oloani esimerkiksi kirjoittamalla hyvää itsestäni.. Ei se auta. 

                                                 Biisi Cross My Heart and Hope to Die.

Täydellinen romahdus

Olen niin saatanan pettynyt itseeni.. Luulin jo pääseväni paskasta kierteestä pois.. Luulin.. Luulin.. En pysty pitämään mitään lupauksia, EN YHTÄÄN MITÄÄN! Olen pettynyt itseeni, muutkin on pettynyt minuun. Olen paska jolla ei ole kontrollia yhtään tässä elämässä! En osaa mitään, en koulussa, en kotona EN MISSÄÄN! J.U.M.A.L.A.U.T.A. Mä en enään suomeksi kestä itseäni.. I can't take myself...

Se 3 viikon paha olo,,, Purkautui.. Suihkussa.. Hain terän, viiltely karkasi aivan käsistä, itkin ja viilsin.. Hitaasti mutta painoin.. En tuntenut mitään..Tai no. Heräsin todellisuuteen ja huomasin miten veri virtasi.. Nyt puolen vuoden sinnittelyt on menetetty, taas se alkaa, Eikä voi enään mitään! Ei yksinkertaisesti mitään.  

                             

Sitä selittää koko ihmiskunnalle että kaikki on hyvin, vaikka mikään sitä nähnykkään!
Polilla ''Laita tohon kirjaan jotain iloista?'' - Joojoo.. *Minä mitää iloista siihen laita! Ilosen teen ku tapan itteni lääkkeillä!!*



Pakko myöntää, en enään jaksa tätä blogia, en koulua en itseäni, en omia oloja, en kotia.. Kohta.. KOHTA. Olen poissa.  22 Kaliiperisellä päähän..

                               //Anne

Viikonlopusta

Heiheiheiheei! 

On ollut aivan mahtava viikonloppu. Perjantaina yökotona, kaverikin oli meillä, Miko perjantaina ja Noora lauantaina. Oli niin ihanaa nukkua omassa sängyssä, pakko myöntää että nukuin kyllä todella hyvin! On aina välillä niin ihanaa nukkua kotona. Yleinen kuntokin on melko hyvä ihmissisuhteissa kaikki hyvin! Paremmin melkein voisi enään edes mennä. Rakas kainalossa. 

En ole tainnut kertoa minun rakkaastani kihlatusta Eetusta? Se on tärkeintä miulle. Nyt meillä on ollut todella rankka kuukausi, nähty juuri ja juuri viikonloppuisin mutta oikea tosi rakkaus kestää tämän. En Eetua halua menettää. Se on oma kultani kaikesta huolimatta. Vielä puoli kuukautta niin rakkautemme kukoistaa taas, jolloin voimme taas nähdä vaikka joka päivä. 

Tänään on ollut kunnon urheilupäivä, kävin uimalassa uimassa, salilla ja hölkkäkävelin 7 kilometrin lenkin, nyt on ihanan rento olo.. Jotenkin se motivaatio alkaa palaamaan, ehkä hieman myöhässä mutta eihän se haittaa. Salilla kun käy sitä aina ajattelee että ääh, en minä näitä laitteita osaa käyttää! Mutta eihän meistä kukaan niitä ole osannut käyttää heti ensimmäisellä kerralla..Uimassa jouduin melko noloon tilaneeseen... Mutta. Kun ajattelee ei viiltelyssä ole mitään järkeä. Tänäänkin uimahallissa kun reiteni ovat pahasti viilellyt, arpiset. Ihmiset katsoivat jalkojani surullisena en ensimmäiseksi tajunnut miksi he katsoivat minua surullisesti kunnes vain saan päähäni piston miksi.. Joten ihmiset älkää oikeasti viillelkö..

Kielilävistys on ollut minulla nyt viikon, syöminenkin onnistuu todella hyvin nyt! Ei enään satu ainakaan paljon. Enkä kadu tämän lävistyksen ottamista, en en en.  

Koulussa olen nyt painanut työtä 3 viikkoa, loma olisi kyllä tarpeen.. No olen ainakin flunssassa jos ei muuta. Viikonloppuna näin vanhaa kaveria jota en ole oikeastaan tuntenut koskaan niin hyvin. Teemua. Olen aina jotenkin halunnut olla hänen kanssansa tekemisissä mutta koskaan en ole saannut aikaiseksi sitä, nyt laitoin hänellä viestin ja näimme illalla, se oli oikeasti vaan niin ihanaa, kerrankin uskalsin tehdä ''aloitteen.'' Siinä illalla käveltiin ja juteltiin, oli kyllä tosi mukavaa!

Lauantain pahat

Mä en jaksa.. Haluun pois..  Miun piti tehä päätös.. Päätökseen vastasin Ei.. Kaduttaa, en voi enään vaihtaa päätöstä.. Ajatelkaa kuinka helppoa on vain lähtä koko maailmasta pois? Se kävisi oikeasti niin helposti.. Toisinkun eläminen.. Se on vaikeaa, rasittavaa. En tiedä enään miten jaksan... Kaikki oikeasti tuntuu niin mahdottomalta, yritän jaksaa... Ei enään onnistu.. Aina sitä miettii maailman menoa, olen nyt ollut viiltemättä 2 viikkoa, viime kerralla en viilellyt edes paljon. Olen ylpeä  puolivuotta jo viiltelemättä. Silti joskus jos vain naksahtaa päässä, kaikki lupaukset peruuntuu, tapahtuu jotain.. Sitä päivää tässä saa ihan odottaa, tiistaina on asiakasuunnitelma jolloin päätetään yhdessä miun asioista, semmoset on aina miusta jotenkin pelottavia ja jännittäviä. Haluiaisin vain jäädä pois siintä. 

Himaakin menossa mut eipähän siellä ketään ole tietysti..  Onhan tässä vielä muutamia jotka oikeasti välittää. Ja he kun ovat..Auttaa minut jaksamaan. En oikeasti edes ole yksin! Nyt kyllä olis ihan kiva jos pääsis viihtelle, vähän päästämään ''paskaa'' ulos. Täs just äidin, psygolokin ja ohjaajien kanssa puhuttu kun huolehdin muiden asioista ihan liikaa. Se on kyllä ihan totta, huolehtiminen on oikeastaan kuin yksi ongelmistani. Unohdan omat asiat kun kuuntelen muiden huolia ja yritän auttaa.. Tää kirjottaminen aina auttaa mielentilaan, ei ole enään niin paha olo.. Yleensäkään en näytä pahaa oloa, purkaan sen johonkin.. Jospa sitä kävisi ostamssa levyn suklaata ja viettäisi päivän sitten pelaamalla.. 

Asiasta toiseen. Nää mitä tänne kirjoitan ei ole että hakisin sääliä, mua ei enään kiinnosta mitä ajatellaan jos kerron asioitani julkisesti, ehkä joskus tätä asiaa kadun mutta joskus.. Minusta ja miun asioista leviää niin paljon kaikkea joten kerrotaampas miten asiat oikeasti on. 

Sotke mun hiukset,
Sulata mieli,
Suttaa mun naama,
Sun tekee mieli