Epätoivoisuutta

Olen niin lopen kyllästynyt itseeni! Muut tekevät tehtäviä mää en yksinkertaisesti pysty edes siihen, istun ja katson tyhjällä katseella ulos. En jaksa enään kuntoillakkaan, en pääse sängystä ylös, tai no pääsen mutta se on yhtä helvettiä... En jaksa itseäni enkä mitään muutakaan, en ihmisiä..! Kaikki on niin saatanan ylivoimaista minulle, kaikki vitun vuorovaikutukset ja sosiaalisuus, äh ja sitten vielä syöminen, haluaisin vain maata sängyssä, ruumiiseen asti tekemättä mitään. Sekin on niin saatanan mahdotonta täällä! En ole agressiivinen. Haluaisin vain kuolla. Välillä mietin et onkohan tässä enään mitään järkeä. No saan vain vastaukseksi EI!Kaikilla muilla tulee mahtavia onnistumisia ja minulla vain pelkkää mokaamista, turhaa yritystä.. Suu mutrussa, terävät mielessä.. Pää on ihan sekasin tästä kaikesta. En jaksa enään edes avautua pahasta olostani. Ulkonäköön panostaminen tuntuu aivan liian raskaalta. Meikkaan aamulla.. Pakotan itseni! Se että en meikkaisi tekisi minut varmasti kiusatuksi. Miullakin on kohta synttärit en haluaisi olla pahassa olossa silloin. Silloin vain ajattelen ompa paskoja lahjoja. En edes tyydy mihinkään. Tämäkin postaus on vitunmoista valitusta kuinka paskaa elämä voi ollakkaan. Vaikka minulle annetais koko saatanan universumi olisin silloinkin varmasti tyytymätön.

Määkin näytän niin saatanan hyvin voivalta nykysin, on se todella helppo esittää ettei tule muille pahaa oloa, mikä sillä nyt on? Haluiaisin vain huutaa! Huutaa kaiken paskan ulos! ''HALUAN KUOLLA, HALUAN TEHDÄ SEN NYT!' En viiltele. En, Saan tatuoinnin. Ei pilata tätä mahdollisuutta, haluan esitellä sitä..  Miksi kaikki on niin vaikeaa? Pidättäytyä tekemisestä mitä rakastaa? Haluan ranteet auki. En jalkoja, en polvia, enkä muuta kehoa. Vain ranteet! Olen vain kerran sortunut täällä veitsiin... Koska lie uusi kerta... Olen niin helvetin epätoivonen, ei tässä ole mitään mahdollisuutta parantua mistään vaivasta tai ongelmasta, yritystä oli.. Ei ole enään! Tähänkin menee vain turhaa voimaa. Olen melkeimpä voimaton. Siulla on ihan  hyvin asiat! Huonomminkin voisi olla! JA VITUT!  Minä en tiedä mistään mitään, en itsestäni, en osaa edes tehdä annettuja tehtäviä, en jaksa puhua.. OLEN JAKSAMATON JA HUONO. Yleensä en todellakaan laita tälläistä tänne mutta fakta on pakko ilmaista.

 - Meil kaikil on tääl rumas maailmas vaa yks hetki aikaa, ja jos mä toivon että ei olis sitäkää oon vitun sekasin!- Anne

''Ysimillinen Burana auttaa joka vaivaan!''

''Mul ei oo mitään, ei mitään mitä saavuttaa. Tarvin jotain minkä puolesta nousta aamulla. 
Mul ei oo mitään mitä menettää, koska tää on paha maa. 

Hyvät ja pahat

Moi lukijat!

Nyt tulee pitkästä aikaa hyvää ja pahaa tekstiä samassa postauksessa. Eli täällä uudessa perheessä nyt 4 viikkoa. Hyvin menee sinänsä. Mieli on kyllä todella useasti maassa. Tuosta aiheesta kohta.

Mutta nyt pitkästä aikaa on oikeasti aikaa kirjoittaa. Ja sain oman tietokoneen. Käytiin tossa muutama viikko sitten kaupoilla meni kolme tuntia. Tuli 5 housut, kengät, takki, 7 paitaa ja seitsemät rintsikat. Käytiin sen jälkeen Amarillossa syömässä. Meille on luvattu matka Cap Verdeen 4.12.18.12. Onhan täällä elämä ihan okei. On kyllä kauhea ikävä kotiin.

Mää en tiedä mikä miul on enään. Miulle luvattiin melkeimpä parempaa oloa mutta sitä nyt ei ole näkynyt muutamaan viikkoon. Olen ollut todella depis.. Mielessäni pyörii kokoajan itsetuhoisia ajatuksia joita purkaan minun omaan kirjaani. Olen todella ylpeä itsestäni koska en ole silti viillellyt. Monta kertaa on meenanut ottaa lääkkeitä yliannostuksen.. Nyt on alkanut pyöriä päässä '' Tuossa on korkea talo, Menen katolle ja hyppään alas!'' Tänään viimeksi. Suunnittelin jo mielessäni miten sen teen. En tiedä mikä minulla enään on. Haluaisin olla iloinen mutta huonot ajatukset valtaa pääni vaikka kuinka taistelen vastaan! 

'' Huono, tarpeeton, paskiainen, sydämetön, kuole, kuole, elä yksin,'' Pakko myöntää että taaskaan en juurikaan tunne mitään hyvää elämässäni ja tulevaisuudessa. Synkkää tai mustaa. Ei muuta. Aina välillä pelkään pahinta...

                                                Kirja täynnä paskaa.. Angstia. Auttaa pahaan oloon!

Lauantain pahat

Mä en jaksa.. Haluun pois..  Miun piti tehä päätös.. Päätökseen vastasin Ei.. Kaduttaa, en voi enään vaihtaa päätöstä.. Ajatelkaa kuinka helppoa on vain lähtä koko maailmasta pois? Se kävisi oikeasti niin helposti.. Toisinkun eläminen.. Se on vaikeaa, rasittavaa. En tiedä enään miten jaksan... Kaikki oikeasti tuntuu niin mahdottomalta, yritän jaksaa... Ei enään onnistu.. Aina sitä miettii maailman menoa, olen nyt ollut viiltemättä 2 viikkoa, viime kerralla en viilellyt edes paljon. Olen ylpeä  puolivuotta jo viiltelemättä. Silti joskus jos vain naksahtaa päässä, kaikki lupaukset peruuntuu, tapahtuu jotain.. Sitä päivää tässä saa ihan odottaa, tiistaina on asiakasuunnitelma jolloin päätetään yhdessä miun asioista, semmoset on aina miusta jotenkin pelottavia ja jännittäviä. Haluiaisin vain jäädä pois siintä. 

Himaakin menossa mut eipähän siellä ketään ole tietysti..  Onhan tässä vielä muutamia jotka oikeasti välittää. Ja he kun ovat..Auttaa minut jaksamaan. En oikeasti edes ole yksin! Nyt kyllä olis ihan kiva jos pääsis viihtelle, vähän päästämään ''paskaa'' ulos. Täs just äidin, psygolokin ja ohjaajien kanssa puhuttu kun huolehdin muiden asioista ihan liikaa. Se on kyllä ihan totta, huolehtiminen on oikeastaan kuin yksi ongelmistani. Unohdan omat asiat kun kuuntelen muiden huolia ja yritän auttaa.. Tää kirjottaminen aina auttaa mielentilaan, ei ole enään niin paha olo.. Yleensäkään en näytä pahaa oloa, purkaan sen johonkin.. Jospa sitä kävisi ostamssa levyn suklaata ja viettäisi päivän sitten pelaamalla.. 

Asiasta toiseen. Nää mitä tänne kirjoitan ei ole että hakisin sääliä, mua ei enään kiinnosta mitä ajatellaan jos kerron asioitani julkisesti, ehkä joskus tätä asiaa kadun mutta joskus.. Minusta ja miun asioista leviää niin paljon kaikkea joten kerrotaampas miten asiat oikeasti on. 

Sotke mun hiukset,
Sulata mieli,
Suttaa mun naama,
Sun tekee mieli