Romahtaminen

Voikun vain voisin mennä sillalta alas, naru jalassa jossa on iso kivi. Naru umpisolmussa, kivi niin että se vain veisi minut alas. Sinne jäisin, mädääntyisin ja kaikki merenelävät söisivät minut... Kukaan ei löytäisi ei tietäisi.. Viiltelin taas... Kunnolla.. Tau'on jälkeen, En saa sille loppua. En mitenkään! Taas olen pettänyt lupaukset.. Ei tässä mitään voi sanoa..

Se olen vain minä..  Muuttumaton paska... Jokaikinen viikko on helvettiä minulle. Lääkkeistä on vain haittaa... Ahistaa koulu, elämä, koti, kaverit KAIKIKI! Elämä on niin vaikeaa.. Vaikka no asioita onkin helpotettu minulle.. Paskat.. Mikään ei auta. Ilo on vähän aikaista paskaa. Sen jälkeen suoraan niin huono olo ettei kukaan usko.         

     '' Pääasia että olet vielä hengissä'' Eikö muuta keksi ihmiset sanoa? Ei edes ammattilainen! Muuta en voi sanoa... Loppua kohti mennään!

Nyt jos saisi jonkun saatanan 12kaliiperisen aseen, niin sillä antaisin itseni mennä!

''Taas on minun mieleni musta. Taidan potea masennusta.'' 

sunnuntai

Helloou..


Tässä tänään olin äidillä, tehtiin tortilloja, oli mukavaa naurettiin yhdessä. Meidän toinen kissa on lähtenyt pois, enään on vain vanhempi kisu, kaikesta huolimatta huomaa kyllä et on sillä ikävä sitä kissaa. Maukuu perään, oikein itkee.. Eli ilta on ollut mukavaa aikaa. Päivällä miun oli tosi huono olla. Kuuntelin musiikkia ja soitin pianoa yritin purkaa pahaa oloa. Vaikka no.. Ei se oikein auttanut.. Oli kait muutamaa vailla etten olisi mennnyt ja viiltänyt ranteet auki. Sillä hetkellä kun ei vaan ymmärrä mitä tekee..No huomasin kumminkin että kello oli jo jonkun verran bussi äiteelle lähtisi niin en kerkennyt tehdä mitään. Hikihatussa tavarat kassiin ja menoksi noin 3 kilometriä 15min bussi asemalle. Hilkulle meni että kerkesin.. Sitten ostamaan tarpeita kaupasta... Kaupasta josta pahimmat muistot ja kiusaajat...


Muuten no viikonloppu ihan OK. Paskat ajatukset kiusaa lähes kokoajan mutta yritän olla välittämättä niistä. Tässä olen monelle toitottanut kun näitä ajauksia kamppailee vastaan menee voimat, joka ikinen.. Ja jos kamppailen ne pois.. Saan ne takaisin ajanpäästä pahempina!

Tossa hoidossa ollesani sain erittäin tärkeän ystävän, saan häneltä vertaistukea ja muutenkin hyvää seuraa kun hänen kanssa jutustelee. Seuraavan viikon sunnuntaina hänet näen.. Pitkästä aikaa.


Kohta tulee joulu.. Odotatko? EN! Minä en odota mitään. Tai no.. Kuolemaa.

Paskaa diipadaapaa

Heipandei.

Loma viikko vierähtänyt, kohta taas koulun penkille. Tällä hetkellä vietän aikaa kotona äiteellä, odotan että äitini tulee kotiin töistä. Tässä nyt laskenut aikaa, 2 kuukauteen en ole ollut kotona yökylässä, pahaa se tekee mutta kaikki on kestettävä.. Katsoo tämän meidän pikkukissan kehitystä niin kyllä huomaa että se on kasvanut eikä sitä voi enään pieneksi sanoa. Pallitkin niin julmetun kokoiset! Kohta äitee muuttaa pienempään kämppään, minne en itse mahdu asumaan mutta kyllä aina välillä sinnekkin mahdun, tosin jotkut tavarat täytyy hävittää, sijaisperheeseen en niitä vie koska ne menttäisivät arvonsa. Outo ajattelutapa(kö)?  Mutta muuta omaan vointiin ja mielentilaan, Kun ei noita hyviä päiviäkään ole ollut hääppöisemmin. Vaikka niin on luvattu että olosi parantuu.. Joskus tuntuu että se vain pahenisi. Eikä sitä minun melkein kokoaikaista pahaa oloa edes kukaan huomaisi tai ymmärtäisi.

Minullakin saattaa olla etten puhu kotona juurikaan mitää, ellei kysytä.. Olen vain omissa maailmoissa ja poden pahaa oloa vaikka kuinka yritän sitä poistaa hyvillä asioilla. Tuntuu ettei kukaan edes tee asialle mitään, Mitä sitten kun ei olekkaan mahdollisuutta auttaa enään? Kun on siellä jossain.. Kaukana. Tällähetkellä mielessäni ei todellakaan olisi itsemurha mutta kun se mielentila tulee, sitä ei välttämättä voi poistaa eikä asialle voi mitään jos jotain tapahtuisi. En enään tiedä mitä näille asioille pitäisi tehdä, olen pyytänyt apua mutta minusta se on ollut turhaa. 

Ihmisenä miun arvo laskee ja laskee kokoajan, arveton on arveton. Noh mitäs muuta tässä enään sanoisi, sanoisiko miltä minusta muuten tuntuu itsenikanssa? PAHALTA. En oikein enään nauti omasta elämästä, en juurikaan mistään mitä teen. Mutta onneksi minulla on poikaystävä joka pitää jalat maassa. Kiitos hänelle.

Kuka tietää missä minä olen
Ei näy minusta puolikastakaan
Helvettiä on tämä olevinaan 
Tämä jatkuva toipumisprosessi

Masennusta ja hyvää

Hei guys!

Tänään käytiin ohjaajan ja äidin kanssa tsekkaamassa uusi ''perheeni.'' Vaikutti todella mukavalta eikä säännötkään ole sen pahemmat.  Arkisin 22 kotiin ja viikonloppuisin kello 24. Not bad! Mukava omakotitalo, iso piha ja kaksi koiraa, kaverit ja poikaystävät saa tulla kylään ja yöksi. Seuraavan viikon keskiviikkona vietän ensimmäisen yöni siellä, sitten mahdollisesti viikonlopun. Eli asiatkin alkavat parantua. Tässä tänään aiemmin on ollut kyllä todella paha olo, kirjoitan siintä kohta tänne. Mutta huomisen ja viikonlopun suunnitelmat. Eetu, Eetu, Eetu. Ihanaa! Tätä on ihana elämä. Poikaystävä, suunnitelmia.. Ja pääsee täältä pois kokonaan! Nyt kerrankin uskallan olla omaitseni. Kertoa mistä pidän.. Pokémoneista. Ne on vain aina ollut niin ihania.. Löööw. Erillaisuus palkitaan. Täytyy vielä odoittaa kun alkaa minun aikani pitää bändipaitoja. Niinkuin joskus. On minussa se sisäinen raskaanmusiikin kuuntelia.

Mutta nyt kirjoitan hieman pahempaa tekstiä, ihan silläkin kannalla että mielessäni on vielä hieman tuollaista. Puhuttiin ohjaajan kanssa että kun kirjoittaa, puhuu esimerkiksi nauhalle se auttaa pahaan oloon. Ja sitten hyviä asioita on taas todella hyvä miettiä mielessä. Mutta.. 

Se olisi kuin sanoisi surulle ''tahdon.'' Kipu vai kuolema? Kivusta oppii. Mielimaassa,  itkenyt koulussakin. Lipsautellut kuoleman toiveita.. ''Nyt menen tämän tien yli silmät kiinni ja hitaasti, en välitä mistään.''

Vähät lupauksista. Minä menen ja niin loppuu muiden paha olo minusta. AJALLAAN. Heilläkin on sitten kaikki hyvin. Unohtaa yhden turhan teinin löpinät. Eikä kenenkään tarvitsisi enään auttaa enkä veisi toisten aikaa. Muistan vieläkin kun osastolla omaohjaaja Saara sanoi että ei näillä lääkkeillä tapeta itseänsä. Test? Tai että tylppä veitsi tekee enemmän tuhoa kuin terävä.. Ihme porukkaa mainita noin asiasta vakavasti masentuneelle. Miulla on tässä kohta hoitosuunnitelma missä luultavasti vaihdetaan lääkkeitä koska nykyiset ei juurikaan tehoa. Tälläistä tänään, ei sen ihmeempiä. Kai? Huomenna on torstai, mahtavaa. Nopeasti menee kyllä päivät pakko myöntää. Kuukausi jo kouluakin käyty. Aika paljon. Ei oikein enään maistu koulu.. Pakkohan sinnekkin on mennä silti. 

                                          Katsokaas muuten kissankieltä, eikö olekkin ällöttävä?`

 

 

 

Lauantain pahat

Mä en jaksa.. Haluun pois..  Miun piti tehä päätös.. Päätökseen vastasin Ei.. Kaduttaa, en voi enään vaihtaa päätöstä.. Ajatelkaa kuinka helppoa on vain lähtä koko maailmasta pois? Se kävisi oikeasti niin helposti.. Toisinkun eläminen.. Se on vaikeaa, rasittavaa. En tiedä enään miten jaksan... Kaikki oikeasti tuntuu niin mahdottomalta, yritän jaksaa... Ei enään onnistu.. Aina sitä miettii maailman menoa, olen nyt ollut viiltemättä 2 viikkoa, viime kerralla en viilellyt edes paljon. Olen ylpeä  puolivuotta jo viiltelemättä. Silti joskus jos vain naksahtaa päässä, kaikki lupaukset peruuntuu, tapahtuu jotain.. Sitä päivää tässä saa ihan odottaa, tiistaina on asiakasuunnitelma jolloin päätetään yhdessä miun asioista, semmoset on aina miusta jotenkin pelottavia ja jännittäviä. Haluiaisin vain jäädä pois siintä. 

Himaakin menossa mut eipähän siellä ketään ole tietysti..  Onhan tässä vielä muutamia jotka oikeasti välittää. Ja he kun ovat..Auttaa minut jaksamaan. En oikeasti edes ole yksin! Nyt kyllä olis ihan kiva jos pääsis viihtelle, vähän päästämään ''paskaa'' ulos. Täs just äidin, psygolokin ja ohjaajien kanssa puhuttu kun huolehdin muiden asioista ihan liikaa. Se on kyllä ihan totta, huolehtiminen on oikeastaan kuin yksi ongelmistani. Unohdan omat asiat kun kuuntelen muiden huolia ja yritän auttaa.. Tää kirjottaminen aina auttaa mielentilaan, ei ole enään niin paha olo.. Yleensäkään en näytä pahaa oloa, purkaan sen johonkin.. Jospa sitä kävisi ostamssa levyn suklaata ja viettäisi päivän sitten pelaamalla.. 

Asiasta toiseen. Nää mitä tänne kirjoitan ei ole että hakisin sääliä, mua ei enään kiinnosta mitä ajatellaan jos kerron asioitani julkisesti, ehkä joskus tätä asiaa kadun mutta joskus.. Minusta ja miun asioista leviää niin paljon kaikkea joten kerrotaampas miten asiat oikeasti on. 

Sotke mun hiukset,
Sulata mieli,
Suttaa mun naama,
Sun tekee mieli