Kiitos postaus

Tässä vielä kiitos postausta.


Eli siis kiitän äitiä, Pirjoa, Satua ja ystäviä että olette jaksanut minua vaikka miulla ei ole ollut hyvä olla. Tietty tämä kiitos on monille muillekkin mutta ainakin heille.

Kiitos äiti kun olet jaksanut minua vaikka olen tuonnutkin sinulle huolta, pahaa oloa, miettimistä ja tietty iloisuutta. Kaiken tämän jälkeen olet muuttanut pienempään asuntoon, antanut toisen kissan pois.. Vaikka nämä onkin suuria? asioita meidän elämässä niin silti meidän side on kestänyt ne, nykyään on tosi mahtavaa viettää aikaa yhdessä, tai no puhua ja auttaa sinua. Minusta muutenkin tuntuu että välimme ei ole juuri muuttunut, hyvään suuntaan ainakin!  Ja on hyvä että voin tulla sinne koska vaan. Oot miulle tärkee niinkun tiedätkin,


Kiitos Pirjo että olet ottanut minut tänne asumaan, täällä on tosi ihana olla ja tulen hyvin juttuun kanssasi. On ollut mukavaa että olet jaksanut minua vaikka oloni ei olekkaan ollut parhaimmat. Olet aina positiivinen ja ajattelet asioita positiivisesti, joka saa minun välillä hämmästelemään. Vaikka olenkin vähän ''mokinnut'' täällä olessani niin mukavaa että joskus niille nauretaan tai huomautetaan eikä tehdä numeroa. Miun on ollut tosi helppo sopeutua tänne vaikka vielä on sopeuduttavaakin, Miulla on ihan mahtava oma huone täällä. Olet se toinen luotettava aikuinen elämässä.


Kiitos Satu että olet ollut minuun yhteyksissä vielä mäki- aikojen jälkeenkin, aina tosi positiivinen. On tosi mukavaa kun vielä tulet esimerkiksi koulupalaveriinkin mukaan! Vaikka en ikinä mäkeen palaa niin toivon ettet unohda minua!



Minun on vaikea kiittää muutenkuin kirjoittamalla joten ajattelin kirjoittaa koska luultavasti en ikinä saisi sanaa suusta.

Mahtavaakin mahtavampaa!

Heissan lukijat, ja kyylät!

Tässä viimeviikkolla on ollut niin hirveästi kaikkea tekemistä, ei ole kerennyt tehdä mitään. Joussut paikasta toiseen, koti, sijaisperhe ja laitos, huhhuh! Tavaroita täytyy kantaa paikasta toiseen, niskat kipeät.. Mutta nyt tälläinen mielipide uudesta sijoituspaikasta: Eli on todella mukavaa olla siellä, päivät menee katsellessa televisiota tai muuten vain oleskelessa, matkoilla ja muuten matkataan kaupunkeihin.. Sunnuntaina me olimme Vantaallakin, ensimmäistä kertaa minä itse olin. Tutustuin uusiin ihmisiin ja muutenkin oli todella mukavaa.. Kyllä sinne voi hyvinkin asettua asumaan, ja nopeasti varmasti totun asumaan siellä.

Tässä nyt päälle kuukausi oltu koulussa, ensimmäisiä kokeita mennyt melko hyvin menneet mielestäni, kohta tietty into niihin lopahtaa ja numerot laskee taas.. Siitä kuutosesta vitoseen, hahhah! Tämän viikon lauantaina on meillä koulua, ei mitenkään jaksaisi lauantai- koulua. Perjantain mukainen lukujärjestys. Koulussa muuten kavereita on eikä minua enään kiusata milläänlailla, olen todella iloinen siitä! Muutenkin olen saannut voimaa jaksaa koulussa ja muuten tässä arjessa. Vaikka välillä kaikki tuntuukin mahdottomalta!

Tässä vielä ainakin kuun alkuun olen tässä nykyisessa sijotuspaikassa sitten muutan pois, sitä odotellessa. Meidän vanhalla naapurilla on syöpä, harmillista, miksi yleensäkään syöpä on olemassa? Hrr, kylmät kelit alkannut.. Jäädyn pystyyn.. Kohta on jo talvikin.. Hei muuten! Tänään ostin meikkivoiteen, meitsi alkaa nyt meikkaamaan ja oikeasti näyttämään kauniilta.. Tai ainakin yritän.

Mutta tällätteen nytten, seuraavaksi sitten menen sijaisperheeseen yöksi keskiviikkona..

+++ ! Kotia ja äitiä on todella kova ikävä, samoin Eetua. Ja omaa kotia.. 

 

Masennusta ja hyvää

Hei guys!

Tänään käytiin ohjaajan ja äidin kanssa tsekkaamassa uusi ''perheeni.'' Vaikutti todella mukavalta eikä säännötkään ole sen pahemmat.  Arkisin 22 kotiin ja viikonloppuisin kello 24. Not bad! Mukava omakotitalo, iso piha ja kaksi koiraa, kaverit ja poikaystävät saa tulla kylään ja yöksi. Seuraavan viikon keskiviikkona vietän ensimmäisen yöni siellä, sitten mahdollisesti viikonlopun. Eli asiatkin alkavat parantua. Tässä tänään aiemmin on ollut kyllä todella paha olo, kirjoitan siintä kohta tänne. Mutta huomisen ja viikonlopun suunnitelmat. Eetu, Eetu, Eetu. Ihanaa! Tätä on ihana elämä. Poikaystävä, suunnitelmia.. Ja pääsee täältä pois kokonaan! Nyt kerrankin uskallan olla omaitseni. Kertoa mistä pidän.. Pokémoneista. Ne on vain aina ollut niin ihania.. Löööw. Erillaisuus palkitaan. Täytyy vielä odoittaa kun alkaa minun aikani pitää bändipaitoja. Niinkuin joskus. On minussa se sisäinen raskaanmusiikin kuuntelia.

Mutta nyt kirjoitan hieman pahempaa tekstiä, ihan silläkin kannalla että mielessäni on vielä hieman tuollaista. Puhuttiin ohjaajan kanssa että kun kirjoittaa, puhuu esimerkiksi nauhalle se auttaa pahaan oloon. Ja sitten hyviä asioita on taas todella hyvä miettiä mielessä. Mutta.. 

Se olisi kuin sanoisi surulle ''tahdon.'' Kipu vai kuolema? Kivusta oppii. Mielimaassa,  itkenyt koulussakin. Lipsautellut kuoleman toiveita.. ''Nyt menen tämän tien yli silmät kiinni ja hitaasti, en välitä mistään.''

Vähät lupauksista. Minä menen ja niin loppuu muiden paha olo minusta. AJALLAAN. Heilläkin on sitten kaikki hyvin. Unohtaa yhden turhan teinin löpinät. Eikä kenenkään tarvitsisi enään auttaa enkä veisi toisten aikaa. Muistan vieläkin kun osastolla omaohjaaja Saara sanoi että ei näillä lääkkeillä tapeta itseänsä. Test? Tai että tylppä veitsi tekee enemmän tuhoa kuin terävä.. Ihme porukkaa mainita noin asiasta vakavasti masentuneelle. Miulla on tässä kohta hoitosuunnitelma missä luultavasti vaihdetaan lääkkeitä koska nykyiset ei juurikaan tehoa. Tälläistä tänään, ei sen ihmeempiä. Kai? Huomenna on torstai, mahtavaa. Nopeasti menee kyllä päivät pakko myöntää. Kuukausi jo kouluakin käyty. Aika paljon. Ei oikein enään maistu koulu.. Pakkohan sinnekkin on mennä silti. 

                                          Katsokaas muuten kissankieltä, eikö olekkin ällöttävä?`