Paskaa diipadaapaa

Heipandei.

Loma viikko vierähtänyt, kohta taas koulun penkille. Tällä hetkellä vietän aikaa kotona äiteellä, odotan että äitini tulee kotiin töistä. Tässä nyt laskenut aikaa, 2 kuukauteen en ole ollut kotona yökylässä, pahaa se tekee mutta kaikki on kestettävä.. Katsoo tämän meidän pikkukissan kehitystä niin kyllä huomaa että se on kasvanut eikä sitä voi enään pieneksi sanoa. Pallitkin niin julmetun kokoiset! Kohta äitee muuttaa pienempään kämppään, minne en itse mahdu asumaan mutta kyllä aina välillä sinnekkin mahdun, tosin jotkut tavarat täytyy hävittää, sijaisperheeseen en niitä vie koska ne menttäisivät arvonsa. Outo ajattelutapa(kö)?  Mutta muuta omaan vointiin ja mielentilaan, Kun ei noita hyviä päiviäkään ole ollut hääppöisemmin. Vaikka niin on luvattu että olosi parantuu.. Joskus tuntuu että se vain pahenisi. Eikä sitä minun melkein kokoaikaista pahaa oloa edes kukaan huomaisi tai ymmärtäisi.

Minullakin saattaa olla etten puhu kotona juurikaan mitää, ellei kysytä.. Olen vain omissa maailmoissa ja poden pahaa oloa vaikka kuinka yritän sitä poistaa hyvillä asioilla. Tuntuu ettei kukaan edes tee asialle mitään, Mitä sitten kun ei olekkaan mahdollisuutta auttaa enään? Kun on siellä jossain.. Kaukana. Tällähetkellä mielessäni ei todellakaan olisi itsemurha mutta kun se mielentila tulee, sitä ei välttämättä voi poistaa eikä asialle voi mitään jos jotain tapahtuisi. En enään tiedä mitä näille asioille pitäisi tehdä, olen pyytänyt apua mutta minusta se on ollut turhaa. 

Ihmisenä miun arvo laskee ja laskee kokoajan, arveton on arveton. Noh mitäs muuta tässä enään sanoisi, sanoisiko miltä minusta muuten tuntuu itsenikanssa? PAHALTA. En oikein enään nauti omasta elämästä, en juurikaan mistään mitä teen. Mutta onneksi minulla on poikaystävä joka pitää jalat maassa. Kiitos hänelle.

Kuka tietää missä minä olen
Ei näy minusta puolikastakaan
Helvettiä on tämä olevinaan 
Tämä jatkuva toipumisprosessi

Mahtavaakin mahtavampaa!

Heissan lukijat, ja kyylät!

Tässä viimeviikkolla on ollut niin hirveästi kaikkea tekemistä, ei ole kerennyt tehdä mitään. Joussut paikasta toiseen, koti, sijaisperhe ja laitos, huhhuh! Tavaroita täytyy kantaa paikasta toiseen, niskat kipeät.. Mutta nyt tälläinen mielipide uudesta sijoituspaikasta: Eli on todella mukavaa olla siellä, päivät menee katsellessa televisiota tai muuten vain oleskelessa, matkoilla ja muuten matkataan kaupunkeihin.. Sunnuntaina me olimme Vantaallakin, ensimmäistä kertaa minä itse olin. Tutustuin uusiin ihmisiin ja muutenkin oli todella mukavaa.. Kyllä sinne voi hyvinkin asettua asumaan, ja nopeasti varmasti totun asumaan siellä.

Tässä nyt päälle kuukausi oltu koulussa, ensimmäisiä kokeita mennyt melko hyvin menneet mielestäni, kohta tietty into niihin lopahtaa ja numerot laskee taas.. Siitä kuutosesta vitoseen, hahhah! Tämän viikon lauantaina on meillä koulua, ei mitenkään jaksaisi lauantai- koulua. Perjantain mukainen lukujärjestys. Koulussa muuten kavereita on eikä minua enään kiusata milläänlailla, olen todella iloinen siitä! Muutenkin olen saannut voimaa jaksaa koulussa ja muuten tässä arjessa. Vaikka välillä kaikki tuntuukin mahdottomalta!

Tässä vielä ainakin kuun alkuun olen tässä nykyisessa sijotuspaikassa sitten muutan pois, sitä odotellessa. Meidän vanhalla naapurilla on syöpä, harmillista, miksi yleensäkään syöpä on olemassa? Hrr, kylmät kelit alkannut.. Jäädyn pystyyn.. Kohta on jo talvikin.. Hei muuten! Tänään ostin meikkivoiteen, meitsi alkaa nyt meikkaamaan ja oikeasti näyttämään kauniilta.. Tai ainakin yritän.

Mutta tällätteen nytten, seuraavaksi sitten menen sijaisperheeseen yöksi keskiviikkona..

+++ ! Kotia ja äitiä on todella kova ikävä, samoin Eetua. Ja omaa kotia.. 

 

Masennusta ja hyvää

Hei guys!

Tänään käytiin ohjaajan ja äidin kanssa tsekkaamassa uusi ''perheeni.'' Vaikutti todella mukavalta eikä säännötkään ole sen pahemmat.  Arkisin 22 kotiin ja viikonloppuisin kello 24. Not bad! Mukava omakotitalo, iso piha ja kaksi koiraa, kaverit ja poikaystävät saa tulla kylään ja yöksi. Seuraavan viikon keskiviikkona vietän ensimmäisen yöni siellä, sitten mahdollisesti viikonlopun. Eli asiatkin alkavat parantua. Tässä tänään aiemmin on ollut kyllä todella paha olo, kirjoitan siintä kohta tänne. Mutta huomisen ja viikonlopun suunnitelmat. Eetu, Eetu, Eetu. Ihanaa! Tätä on ihana elämä. Poikaystävä, suunnitelmia.. Ja pääsee täältä pois kokonaan! Nyt kerrankin uskallan olla omaitseni. Kertoa mistä pidän.. Pokémoneista. Ne on vain aina ollut niin ihania.. Löööw. Erillaisuus palkitaan. Täytyy vielä odoittaa kun alkaa minun aikani pitää bändipaitoja. Niinkuin joskus. On minussa se sisäinen raskaanmusiikin kuuntelia.

Mutta nyt kirjoitan hieman pahempaa tekstiä, ihan silläkin kannalla että mielessäni on vielä hieman tuollaista. Puhuttiin ohjaajan kanssa että kun kirjoittaa, puhuu esimerkiksi nauhalle se auttaa pahaan oloon. Ja sitten hyviä asioita on taas todella hyvä miettiä mielessä. Mutta.. 

Se olisi kuin sanoisi surulle ''tahdon.'' Kipu vai kuolema? Kivusta oppii. Mielimaassa,  itkenyt koulussakin. Lipsautellut kuoleman toiveita.. ''Nyt menen tämän tien yli silmät kiinni ja hitaasti, en välitä mistään.''

Vähät lupauksista. Minä menen ja niin loppuu muiden paha olo minusta. AJALLAAN. Heilläkin on sitten kaikki hyvin. Unohtaa yhden turhan teinin löpinät. Eikä kenenkään tarvitsisi enään auttaa enkä veisi toisten aikaa. Muistan vieläkin kun osastolla omaohjaaja Saara sanoi että ei näillä lääkkeillä tapeta itseänsä. Test? Tai että tylppä veitsi tekee enemmän tuhoa kuin terävä.. Ihme porukkaa mainita noin asiasta vakavasti masentuneelle. Miulla on tässä kohta hoitosuunnitelma missä luultavasti vaihdetaan lääkkeitä koska nykyiset ei juurikaan tehoa. Tälläistä tänään, ei sen ihmeempiä. Kai? Huomenna on torstai, mahtavaa. Nopeasti menee kyllä päivät pakko myöntää. Kuukausi jo kouluakin käyty. Aika paljon. Ei oikein enään maistu koulu.. Pakkohan sinnekkin on mennä silti. 

                                          Katsokaas muuten kissankieltä, eikö olekkin ällöttävä?`