Viikko

Ratkesin taas viiltelemään, olin melkein kuukauden ilman.. Voi jumalauta että olen pettynyt itseeni.. Niin pettynyt.. En enään jaksa pidättäytyä ollenkaan viiltelystä! Jos pidättäydyn petyn niin paljon.. Eli tästä lähtien viiltelen/satutan itseäni niin paljon kun haluan! En jaksa enään olla pettynyt itseeni. Nyt ei ainakaan enään tarvitse olla.  Vitut kaikesta oikeesti..


Tässä nyt kerron viikosta.. Minun ongelma teknisessätyössä selvisi niin että vaihdan käsityöhön. Teen töitä omassa luokassa ja kotona, harvemmin siinä ryhmässä työskentelen  koska minua ahdistaa ihmiset. Tässä  muuten olen miettinyt minun laitaa liikuntatunilla. Kukaan ei ole ainakaan maininut mitän liikuntatunneista minulle. Huh! Liikun vapaa-ajalla. Salila ja lenkillä.

En ole varma olenko kertonut mutta minulle tulee koira. Tässä maanantaina soitan henkilölle keltä sen mahdollisesti hankin. Lovutus vasta noin kuukaden päästä niin kerkeää hyvin hankkia tarvikkeita. Meillä on ennestään kaksi koiraa jotka eivät tuo minulle mitään hyvää oloa.. Toinen ei anna edes kävellä kotona.. Toisella diabetes eikä elä kauaa. Naapurin koiraa olen nyt käynnyt hakemassa ja monen vuoden harkinnalla oman koiran. Äidillekin sopii. Koska se on vain minun koira se myös kulkee mukanani.  Kirjoitan tästä sitten lähemmin kun koira tulee.

Mutta nyt kysymys. Miten minä voin?

Vaihtelevasti. Hyvin ja huonosti. Nyt tämä viikko on ollut minule todella vaikea oman mieleni kannalta. Sain tossa muutama päivä sitten oman television omaan huoneeseen. Voisin vaikka tehdä huone postauksen? Olen nyt täällä tukiperheellä, mukavaa on ollut. Ottanut ihan rennosti ja kuunnellut musiikkia. Koulussa opiskeli alkanut loman jälkeeen rankasti vaikka maksimisaan neljällä tunnilla.. Monia aineita päivässä.. Monia kappaleita tehtäviä. Huhhuh.. No onneksi kohta on hiihtoloma. Kuuden viikonpäästä! Kai? Ei tässä muuta.

Masennusta ja hyvää

Hei guys!

Tänään käytiin ohjaajan ja äidin kanssa tsekkaamassa uusi ''perheeni.'' Vaikutti todella mukavalta eikä säännötkään ole sen pahemmat.  Arkisin 22 kotiin ja viikonloppuisin kello 24. Not bad! Mukava omakotitalo, iso piha ja kaksi koiraa, kaverit ja poikaystävät saa tulla kylään ja yöksi. Seuraavan viikon keskiviikkona vietän ensimmäisen yöni siellä, sitten mahdollisesti viikonlopun. Eli asiatkin alkavat parantua. Tässä tänään aiemmin on ollut kyllä todella paha olo, kirjoitan siintä kohta tänne. Mutta huomisen ja viikonlopun suunnitelmat. Eetu, Eetu, Eetu. Ihanaa! Tätä on ihana elämä. Poikaystävä, suunnitelmia.. Ja pääsee täältä pois kokonaan! Nyt kerrankin uskallan olla omaitseni. Kertoa mistä pidän.. Pokémoneista. Ne on vain aina ollut niin ihania.. Löööw. Erillaisuus palkitaan. Täytyy vielä odoittaa kun alkaa minun aikani pitää bändipaitoja. Niinkuin joskus. On minussa se sisäinen raskaanmusiikin kuuntelia.

Mutta nyt kirjoitan hieman pahempaa tekstiä, ihan silläkin kannalla että mielessäni on vielä hieman tuollaista. Puhuttiin ohjaajan kanssa että kun kirjoittaa, puhuu esimerkiksi nauhalle se auttaa pahaan oloon. Ja sitten hyviä asioita on taas todella hyvä miettiä mielessä. Mutta.. 

Se olisi kuin sanoisi surulle ''tahdon.'' Kipu vai kuolema? Kivusta oppii. Mielimaassa,  itkenyt koulussakin. Lipsautellut kuoleman toiveita.. ''Nyt menen tämän tien yli silmät kiinni ja hitaasti, en välitä mistään.''

Vähät lupauksista. Minä menen ja niin loppuu muiden paha olo minusta. AJALLAAN. Heilläkin on sitten kaikki hyvin. Unohtaa yhden turhan teinin löpinät. Eikä kenenkään tarvitsisi enään auttaa enkä veisi toisten aikaa. Muistan vieläkin kun osastolla omaohjaaja Saara sanoi että ei näillä lääkkeillä tapeta itseänsä. Test? Tai että tylppä veitsi tekee enemmän tuhoa kuin terävä.. Ihme porukkaa mainita noin asiasta vakavasti masentuneelle. Miulla on tässä kohta hoitosuunnitelma missä luultavasti vaihdetaan lääkkeitä koska nykyiset ei juurikaan tehoa. Tälläistä tänään, ei sen ihmeempiä. Kai? Huomenna on torstai, mahtavaa. Nopeasti menee kyllä päivät pakko myöntää. Kuukausi jo kouluakin käyty. Aika paljon. Ei oikein enään maistu koulu.. Pakkohan sinnekkin on mennä silti. 

                                          Katsokaas muuten kissankieltä, eikö olekkin ällöttävä?`

 

 

 

Ihanaa luettavaa

Heissan ihmiset!

Mahtava viikonloppu vietetty tukiperheellä.. Ihanaa ollut, hoitanut eläimiä hyppinyt trampoliinilla, pyöräillyt ja viettänyt mahtavaa aikaa! Tänne Mäkeen taas kun takaisin tuli mieli muuttui, nimeltä mainitsematon herra pilaa kaiken.. Toivottavasti pääsen täältä nopeasti pois..  Ei tarvitse katsoa tietyn naamaa,  onhan täällä yksi aika ihana ihminenkin, siis oikeasti. Osaa auttaa ymmärtää! Hänestä en muuta kerro..Mutta harvinaisen mukava ja salaperäinen... Kuulin hyviä uutisia keskiviikkona käydään ohjaajan ja äidin kanssa tutustumassa uuten sijaisperheeseeni. Joudun kyllä olemaan täällä vielä jonkin aikaa koska ensin täytyy tehdä tutustumis käyntejä. 

Tukiperheelle tuli uusi hevonen, Karkki ja Leonbergin koiranpentu Rambo. Rambo tosin täytyi antaa omistajalleen takaisin koska heidän Ruusa ei oikein pitänyt hänestä. Ehkä parempi niin ettei Ramboa ihan pilata. Launtaina mahtavaa savulohta, sitä oisin voinnut syödä niin paljon kun vain riittäisi mutta maha ei vedä. 

Eetua näin ennen kun lähdin tukiperheelle eli perjantaina. Se oli niin ihanaa. Sitä olisi voinnut jatkua kauan.. Todella kauan.. Nautittiin toisistamme, puhuttiin... Rakasteltiin.. Kaikki tämä kahdessa tunnissa.. Vain. No onneksi on seuraava viikonloppu kokonaan aikaa! ...Toivottavasti. Ikävä on kova! Ja rakkaus häneen se senkun vain kovenee,, Kaiken tämän jälkeen. Rakastan Eetua. Vaikka  muut mitä sanovatkaan minua ei kiinnosta! Rakkaus on lumivalkoinen. Ei pienen hetken.. Vaan.. Ison hetken.. Hah. 

Mielialat on ailahdelleet minne sattuu mutta viikonlopun ovat ollaat hyvin korkealla, eli hyvällä tuulella! Ikävöiminen tekee huonon mielen.. Joten  ei täydy ikävöidä.. Sitä päivää kun tässä odotan että oma elämä tasaantuu.. Koulu, koti asiat.. Mutta niin. Huono kirjoitustaito miulla kyllä, mutta tässähän tätä kartuttaa! 

Rambo

Sumuinen maisema

Eetu <3