Sijotus propleemaa

Miulla ei todellakaan mene hyvin nyt. Minulle etsitän uutta sijoituspaikkaa. Syytä en vielä paljasta mutta ainakin siksi että tarvitsen enemmän turvaa ja rajoituksia. Tämä nykyinen paikka ei riitä minulle.. Olen arvaamaton en edes nykyään tunne itseäni.. Vaaraksi muille ja itselleni. Jos tässä vielä aijotaan elää täysiikäiseksi niin tässä tarvitse kyllä nyt muutoskia. Tämä ei vain riitä minulle. Nyt on ollut niin vaikeaa että huhhuh. Lauantaina minuun käytiin kiinni, kuuntelin musiikkia rauhassa enkä katsonut taakse joku hyökkäsi otti hupusta ja kurkusta kiinni. No ei siinä muuta, Pääsin karkuun vähän aikaa juoksi perässä. Kaatusin karkureissulla mutta selvisin. Eilen tehtiin ilmotus asiasta. Tässä nyt mielenterveys rakoillut jo muutamat viikot pahasti.

Mut hei! Mää näin min isää jota en ollut nähnyt kuuteen vuoteen. Eka oli kaoottinen hiljaisuus mutta mentiin sisälle niin satiin vähän vaihdettua kuulumisia jne. Paljon oli muutosta hälle tullut. Parempaan päin. Eikä tapaaminen luultavasti jää viimeiseksi. Eli jotain hyvää elämässäkin on tapahtunut..

Tässä miettinyt että mitä min täytyisi tehdä että ymmärretään että tämä on vakavaa? Hei minä vielä itse tiedostan asian. On tämä nuoruus niin vaikeaa.. Paikasta toiseen.. V*tun v*tu! Ei tämä elämä tasaannu ei sitten millään. Tänään muuten opettaja tiedosti asian kun tarvitsisin sijoituspaikalta sen ettö olisin ainut, tarvitsen kaiken huomion hänen pitäisi istua lattialla kanssani vaikka kolme tuntia. Totta! Sellaista paikkaa ei ole olemassakaan paitsikun äidillä ja isällä. Mutta turha edes haikailla. Tässä nyt täytyy tehdä päätöksiä mitkä ei välttämättä ole mieleisiä mutta ihmishenki voi säilyä! Meillä on kahden päivän päästä sossupalaveri.. Sitä odotellessa.. Tässä tullut itseään satuttettuakin..



 Jos joku haluaa seurata minua Twitterissä: https://twitter.com/eeppinenlapsi
TAI jutella minulle muuten sosiaalisessamediassa, onnistuu! Laittaa viestillä vaikka Kik, Whatsapp namea niin otan yhteyttä!

Viikko

Ratkesin taas viiltelemään, olin melkein kuukauden ilman.. Voi jumalauta että olen pettynyt itseeni.. Niin pettynyt.. En enään jaksa pidättäytyä ollenkaan viiltelystä! Jos pidättäydyn petyn niin paljon.. Eli tästä lähtien viiltelen/satutan itseäni niin paljon kun haluan! En jaksa enään olla pettynyt itseeni. Nyt ei ainakaan enään tarvitse olla.  Vitut kaikesta oikeesti..


Tässä nyt kerron viikosta.. Minun ongelma teknisessätyössä selvisi niin että vaihdan käsityöhön. Teen töitä omassa luokassa ja kotona, harvemmin siinä ryhmässä työskentelen  koska minua ahdistaa ihmiset. Tässä  muuten olen miettinyt minun laitaa liikuntatunilla. Kukaan ei ole ainakaan maininut mitän liikuntatunneista minulle. Huh! Liikun vapaa-ajalla. Salila ja lenkillä.

En ole varma olenko kertonut mutta minulle tulee koira. Tässä maanantaina soitan henkilölle keltä sen mahdollisesti hankin. Lovutus vasta noin kuukaden päästä niin kerkeää hyvin hankkia tarvikkeita. Meillä on ennestään kaksi koiraa jotka eivät tuo minulle mitään hyvää oloa.. Toinen ei anna edes kävellä kotona.. Toisella diabetes eikä elä kauaa. Naapurin koiraa olen nyt käynnyt hakemassa ja monen vuoden harkinnalla oman koiran. Äidillekin sopii. Koska se on vain minun koira se myös kulkee mukanani.  Kirjoitan tästä sitten lähemmin kun koira tulee.

Mutta nyt kysymys. Miten minä voin?

Vaihtelevasti. Hyvin ja huonosti. Nyt tämä viikko on ollut minule todella vaikea oman mieleni kannalta. Sain tossa muutama päivä sitten oman television omaan huoneeseen. Voisin vaikka tehdä huone postauksen? Olen nyt täällä tukiperheellä, mukavaa on ollut. Ottanut ihan rennosti ja kuunnellut musiikkia. Koulussa opiskeli alkanut loman jälkeeen rankasti vaikka maksimisaan neljällä tunnilla.. Monia aineita päivässä.. Monia kappaleita tehtäviä. Huhhuh.. No onneksi kohta on hiihtoloma. Kuuden viikonpäästä! Kai? Ei tässä muuta.