Pulinaa

Moikkamoi!

Tässä istun koulupäivänä koneella koska elämä kaatuu päälle, eikä kiinnosa mikään. Ei jaksa. Eilenkin vaivauduin bussiin salille, mutta ovella käännyin takaisin ja lähdin kotiin.

Perjantaina makustin Lahteen, menin katsomaan yhtä lempi bändeistä.. Raaka-Ainetta. Oli mahtava esitys, jäsenet tuli moikkaamaan ja antamaan nimmarit. Me minun seuralaisen kanssa oltiin kunnolla mukana, tiedettiin tietysti kaikki biisit ja hypittiin, se näytti vievän heidän huomiota. Kehuja tuli jäseniltä, Ja oli muutenkin hyvä olo. Laitan vielä kuvan min meikeistä, olin aika tällätty mutta tietty sen hullun hyppimisen jälkeen näytin.... Kröhöm.. Eli perjantai meni hyvin!

Lauantai aamuna piti lähteä kello 12 junalla,  olin pahasti myöhässä aikataulusta. Kävin vasta nukkumaan noin kello seitsemän aamulla, seuralaiseni oli nukahtanut jo ennen kuutta, kiusasin häntä piirsin sen naamaan, ei tullut uni.. Sitten nukahdin samaan sänkyyn sen kanssa, nukahdin kuin seinään. Kellon piti herättää kello kymmenen mutta eipä herättänytkään, heräsin itse n. 11.15 ja juna lähti 12.. Kaikki tavarat olivat laittamatta, seuralaisenikin vielä nukkui.. Onneksi hän heräsi. Oli alle puoltuntia aikaa... Bussiin ja sieltä junaan, Pirjo oli vastassa minua, olin nukkukut alle kolme tuntia, olin uninen ja tämän takia meni vähän suunnitelmat sekasin.. Nukuin yli sen ajan mitä piti, Emilia piti hakea kello 16, mutta heräsin vasta puoli viisi, no siinä sitten syön ja haettiin ja tuotiin Emilia myöhään. Sen jälkeen kävin saunassa ja nukahdinkin jo yhdeksältä.. Sunnuntaina ei tapahtunut sen kummempia naapuri tuli kakulle ja siinä se päivä menikin. 

Viikko alkoi ja maanantaina.. Käytiin ottamassa äidin kanssa se tatuointi! Olihan se kivuliasta mutta omasta mielestä mahtava tunne. Tätä nyt tässä rasvailen ja hoidan. Äitikin oli todella tyytyväinen tatuointiin. Samoin minä. 

Tälläistä tänne. Nyt on olo taas jaksamaton ja paska. Suunnitelmat elämälleni on selvinnyt. Tässä aletaan etsimään minulle psykiatrista laitosta. Vähän jännittää mutta kyllä tämä tästä. Onneksi on ihmisiä tukena.

Sijotus propleemaa

Miulla ei todellakaan mene hyvin nyt. Minulle etsitän uutta sijoituspaikkaa. Syytä en vielä paljasta mutta ainakin siksi että tarvitsen enemmän turvaa ja rajoituksia. Tämä nykyinen paikka ei riitä minulle.. Olen arvaamaton en edes nykyään tunne itseäni.. Vaaraksi muille ja itselleni. Jos tässä vielä aijotaan elää täysiikäiseksi niin tässä tarvitse kyllä nyt muutoskia. Tämä ei vain riitä minulle. Nyt on ollut niin vaikeaa että huhhuh. Lauantaina minuun käytiin kiinni, kuuntelin musiikkia rauhassa enkä katsonut taakse joku hyökkäsi otti hupusta ja kurkusta kiinni. No ei siinä muuta, Pääsin karkuun vähän aikaa juoksi perässä. Kaatusin karkureissulla mutta selvisin. Eilen tehtiin ilmotus asiasta. Tässä nyt mielenterveys rakoillut jo muutamat viikot pahasti.

Mut hei! Mää näin min isää jota en ollut nähnyt kuuteen vuoteen. Eka oli kaoottinen hiljaisuus mutta mentiin sisälle niin satiin vähän vaihdettua kuulumisia jne. Paljon oli muutosta hälle tullut. Parempaan päin. Eikä tapaaminen luultavasti jää viimeiseksi. Eli jotain hyvää elämässäkin on tapahtunut..

Tässä miettinyt että mitä min täytyisi tehdä että ymmärretään että tämä on vakavaa? Hei minä vielä itse tiedostan asian. On tämä nuoruus niin vaikeaa.. Paikasta toiseen.. V*tun v*tu! Ei tämä elämä tasaannu ei sitten millään. Tänään muuten opettaja tiedosti asian kun tarvitsisin sijoituspaikalta sen ettö olisin ainut, tarvitsen kaiken huomion hänen pitäisi istua lattialla kanssani vaikka kolme tuntia. Totta! Sellaista paikkaa ei ole olemassakaan paitsikun äidillä ja isällä. Mutta turha edes haikailla. Tässä nyt täytyy tehdä päätöksiä mitkä ei välttämättä ole mieleisiä mutta ihmishenki voi säilyä! Meillä on kahden päivän päästä sossupalaveri.. Sitä odotellessa.. Tässä tullut itseään satuttettuakin..



 Jos joku haluaa seurata minua Twitterissä: https://twitter.com/eeppinenlapsi
TAI jutella minulle muuten sosiaalisessamediassa, onnistuu! Laittaa viestillä vaikka Kik, Whatsapp namea niin otan yhteyttä!