Pulinaa

Moikkamoi!

Tässä istun koulupäivänä koneella koska elämä kaatuu päälle, eikä kiinnosa mikään. Ei jaksa. Eilenkin vaivauduin bussiin salille, mutta ovella käännyin takaisin ja lähdin kotiin.

Perjantaina makustin Lahteen, menin katsomaan yhtä lempi bändeistä.. Raaka-Ainetta. Oli mahtava esitys, jäsenet tuli moikkaamaan ja antamaan nimmarit. Me minun seuralaisen kanssa oltiin kunnolla mukana, tiedettiin tietysti kaikki biisit ja hypittiin, se näytti vievän heidän huomiota. Kehuja tuli jäseniltä, Ja oli muutenkin hyvä olo. Laitan vielä kuvan min meikeistä, olin aika tällätty mutta tietty sen hullun hyppimisen jälkeen näytin.... Kröhöm.. Eli perjantai meni hyvin!

Lauantai aamuna piti lähteä kello 12 junalla,  olin pahasti myöhässä aikataulusta. Kävin vasta nukkumaan noin kello seitsemän aamulla, seuralaiseni oli nukahtanut jo ennen kuutta, kiusasin häntä piirsin sen naamaan, ei tullut uni.. Sitten nukahdin samaan sänkyyn sen kanssa, nukahdin kuin seinään. Kellon piti herättää kello kymmenen mutta eipä herättänytkään, heräsin itse n. 11.15 ja juna lähti 12.. Kaikki tavarat olivat laittamatta, seuralaisenikin vielä nukkui.. Onneksi hän heräsi. Oli alle puoltuntia aikaa... Bussiin ja sieltä junaan, Pirjo oli vastassa minua, olin nukkukut alle kolme tuntia, olin uninen ja tämän takia meni vähän suunnitelmat sekasin.. Nukuin yli sen ajan mitä piti, Emilia piti hakea kello 16, mutta heräsin vasta puoli viisi, no siinä sitten syön ja haettiin ja tuotiin Emilia myöhään. Sen jälkeen kävin saunassa ja nukahdinkin jo yhdeksältä.. Sunnuntaina ei tapahtunut sen kummempia naapuri tuli kakulle ja siinä se päivä menikin. 

Viikko alkoi ja maanantaina.. Käytiin ottamassa äidin kanssa se tatuointi! Olihan se kivuliasta mutta omasta mielestä mahtava tunne. Tätä nyt tässä rasvailen ja hoidan. Äitikin oli todella tyytyväinen tatuointiin. Samoin minä. 

Tälläistä tänne. Nyt on olo taas jaksamaton ja paska. Suunnitelmat elämälleni on selvinnyt. Tässä aletaan etsimään minulle psykiatrista laitosta. Vähän jännittää mutta kyllä tämä tästä. Onneksi on ihmisiä tukena.

Epätoivoisuutta

Olen niin lopen kyllästynyt itseeni! Muut tekevät tehtäviä mää en yksinkertaisesti pysty edes siihen, istun ja katson tyhjällä katseella ulos. En jaksa enään kuntoillakkaan, en pääse sängystä ylös, tai no pääsen mutta se on yhtä helvettiä... En jaksa itseäni enkä mitään muutakaan, en ihmisiä..! Kaikki on niin saatanan ylivoimaista minulle, kaikki vitun vuorovaikutukset ja sosiaalisuus, äh ja sitten vielä syöminen, haluaisin vain maata sängyssä, ruumiiseen asti tekemättä mitään. Sekin on niin saatanan mahdotonta täällä! En ole agressiivinen. Haluaisin vain kuolla. Välillä mietin et onkohan tässä enään mitään järkeä. No saan vain vastaukseksi EI!Kaikilla muilla tulee mahtavia onnistumisia ja minulla vain pelkkää mokaamista, turhaa yritystä.. Suu mutrussa, terävät mielessä.. Pää on ihan sekasin tästä kaikesta. En jaksa enään edes avautua pahasta olostani. Ulkonäköön panostaminen tuntuu aivan liian raskaalta. Meikkaan aamulla.. Pakotan itseni! Se että en meikkaisi tekisi minut varmasti kiusatuksi. Miullakin on kohta synttärit en haluaisi olla pahassa olossa silloin. Silloin vain ajattelen ompa paskoja lahjoja. En edes tyydy mihinkään. Tämäkin postaus on vitunmoista valitusta kuinka paskaa elämä voi ollakkaan. Vaikka minulle annetais koko saatanan universumi olisin silloinkin varmasti tyytymätön.

Määkin näytän niin saatanan hyvin voivalta nykysin, on se todella helppo esittää ettei tule muille pahaa oloa, mikä sillä nyt on? Haluiaisin vain huutaa! Huutaa kaiken paskan ulos! ''HALUAN KUOLLA, HALUAN TEHDÄ SEN NYT!' En viiltele. En, Saan tatuoinnin. Ei pilata tätä mahdollisuutta, haluan esitellä sitä..  Miksi kaikki on niin vaikeaa? Pidättäytyä tekemisestä mitä rakastaa? Haluan ranteet auki. En jalkoja, en polvia, enkä muuta kehoa. Vain ranteet! Olen vain kerran sortunut täällä veitsiin... Koska lie uusi kerta... Olen niin helvetin epätoivonen, ei tässä ole mitään mahdollisuutta parantua mistään vaivasta tai ongelmasta, yritystä oli.. Ei ole enään! Tähänkin menee vain turhaa voimaa. Olen melkeimpä voimaton. Siulla on ihan  hyvin asiat! Huonomminkin voisi olla! JA VITUT!  Minä en tiedä mistään mitään, en itsestäni, en osaa edes tehdä annettuja tehtäviä, en jaksa puhua.. OLEN JAKSAMATON JA HUONO. Yleensä en todellakaan laita tälläistä tänne mutta fakta on pakko ilmaista.

 - Meil kaikil on tääl rumas maailmas vaa yks hetki aikaa, ja jos mä toivon että ei olis sitäkää oon vitun sekasin!- Anne

''Ysimillinen Burana auttaa joka vaivaan!''

''Mul ei oo mitään, ei mitään mitä saavuttaa. Tarvin jotain minkä puolesta nousta aamulla. 
Mul ei oo mitään mitä menettää, koska tää on paha maa. 

Kiusaaminen

Tässä nyt mania vaihde päällä. Turhaa aikaa eikä jaksa tehdä oikein mitään. Makaan vain sängyssä ja nukun. Mässään karkkeja.. Inhottaa kun haluaisin vain nukku.. Mutta en pysty koska toinen tyttö häärää tuolla ja herään pieniinkin hänen liikkeisiin.. Haluan oman huoneen missä ei ole mitään hemmetin vessaa...  Huoh. Ei ole itsetuhoinen olo. Mania vaihe ilman itsetuhoa, ihanaa.. Noh tässä kun on nyt turhaa aikaa niin kirjotampa kiusaamistarinani.

Eli minua on kiusattu jo ensimäiseltä luokalta asti. Onhan sitä tapahtunut jo tarhassa ja esikoulussakin mutta en ole kait ajaellut sitä kiusaamiseksi. Olen siis vaihtanut koulua kaksi kertaa ja syynä kiusaaminen.

Ensimmäiseltä luokalta en oikein muista mitään kun vain yhden tummaihoisen kiusankappaleen joka tykkäsi kiusata minua,, Se oli vain sanoilla kiusaamista. Sama ihminen kiusasi minua ystävänsä kanssa toisella luokalla jolloin jäin myös luokalle. Toinen luokka toisella kerralla ei ollut pahaa kiusaamista itse luokassa mutta minua asteen ylempänä kiusasivat monen luokan edeltä. ''Itkisin onnesta jos jäisit vielä luokalle!'' Ihmiset haukkuivat pilkkasivat ja syynä taisikin olla luokalle jääminen. No kolmosella minulla oli muutama hyvä ystävä. Heidän kanssa olin kokoajan. Vaihdoin musiikkiluokalle. Olin siellä puoli vuotta. Muistan vieläkin kun poika löi minua naamaan voimalla. Se oli kauheaa,, En kertonut asiasta kellekkään..  Olin siellä lähes kaikki välkät yksin.. Siellä sitä kiusaamista vasta oli. Olin kai niin erillainen! Sitten vaihdoin takaisin vanhaan kouluun. Siellä oli parempi olla. Hyvänä kaverina Pyry joka tuki minua. Siellä vielä jakseltiin muistella minun luokalle jäämistä.. Vieti välitnnit aina samasa pienessä kulkutilassa jonne saattoi tull muutamia ystäviä. Opettajat hätyyttivät liikkumaan mutta en liikkunut. Meillä oli tuolloin vielä oma opettaja Kimmo. Mutta sitten tuli sijainen.

Hänen kanssa oli sukset ristissä. Muistan vieläkin kun huusin keskellä tuntia ''Haluan kuolla, haluan hirttää itseni!'' Jouduin terveydenhoitajalle ja siintä lääkäriin, No lääkärissä ei muistaakseni ollut mitään ihmeellistä. Tämä oli siis jo vitos- luokalla. Tämä juttu koskee vitosen loppua. Opettajani soitti äidilleni että olisin vastapuolisessa metsässä viiltelemässä kaljapullolla. Äiti soitti minulle ja sanoi luuriin ''Mitä helvettiä sä leikit?'' Olin silloin ihan ulapalla. Olin kotona tietokoneella pelaamassa ja tuolloin vielä vaihdoin lakanoitakin. Äiti tuli noin kymmenen minuutin päästä kotiin katsomaan minua ja huomasi kyllä etten ollut missään tuolla välillä. Äiti yritti ottaa selvää että mistä tuo kaikki alkoi viiltely juoru alkoi.. Mutta opettaja ei ikinä kertonut.. Luulen äidin kanssa että hän keksi jutun. Siintä lähti minun viiltely.

Kutosluokka taitanee ola yksi pahimmista vuosista seiskan rinnall.  Saatoin jopa kantaa veistä mukanani koulussa. Silloin muuten minulla oli vielä jonkinverran ystäviä koulussa, en ollut melkein mikään välkkä yksin, Mutta aivan loppuvaiheessa kutosta kaikki muuttui. Muutuin yksinäiseksi ja olin syrjässä kaikelta.

Seiskalla minua kiusattiin, olin kaikissa paritehtävissä yksin, huutojaoissa viimeinen ja ei halutuin. Kaikki mulkoilivat ja haukkuivat minua. Minusta levisi miljoonia juoruja milloin mistäkin asiasta. Minulla oli tuolloin leikattu poikahiukset,  niitä haukuttiin, liikaa. Halusin olla erillainen ja kyllä niin olin. Ja ylpeä erillaisuudesta mutta en silti jaksanut. Omasta mielestä näytin söpöltä noilla hiuksilla. ^^ Tässä seiskalla vaihdoin koulua. Eka minulla oli kavereita mutta he alkoivat lähteä pois luotani, ja kun vahvuuteni pieneni koska olin yksin koulussa. Oli aivan kamalaa kaikki haukkuivat minua, hiuksia.. Tyyliä. Olin kuulema kauhea pleijeri kun halusin olla kaikken mukana kokoajan. Tuolloin myös olin kaikessa yleensä yksin tai viimeinen. Tulihan sitä murruttuakin muutama kerta kun olin viimeinen, yllätys yllätys.. Tuolloin monet kavreiden kaverit aina kysyivat '' Miksi vitus liikut ton saatanan Annenkaa, hyi vittu!'' Noita aina kuuli kavereilta. En jaksa tällä hetkellä ajatella oikein kaikkea muuta mitä minusta on puhuttu.. Yritin olla mukana muiden kanssa mutta minut yleensä jätettiin yksin. Olin yhdessä vaiheessa melkein ainut joka istui välitunneilla samalla penkillä yksin joka välkkä yli puoli vuotta. Tässä kasiluokalla olenkin viettänyt aikaani yksin ja hylättynä. Nykyään vietän välitunnit sisällä koska en kestä ihmisiä. Heidän tuijotusta.. Kirskumista.. Olen nyt panostanut paljon ulkonäköön, meikkaan hienosti,, Mikään ei tunnu auttavan. Olen onnellinen ettei tarvitse mennä liikuntatunneille tai muuhun missä täytyy tehdä asioita porukassa. Nämä  ei välttämättä ole teidän korvaan kauhea pahoja asioita mutta itseäni sattuu ajattelukin. Ehkä siksi jätin asioita kertomatta tässä postauksessa. Kiusaamiseni on ollut fyysistä ja henkistä. Joskus yksi koululainen tuli uhkaamaan minua taltalla vapaa-ajalla. Ja toinen yritti tunkea kuulakärkikynää suoneen.. Olin tuolloin todella heikko kaikin puolin.. Puhumisessa ja vastustamisessa. Nyt jos tulisi tuollainen tilanne olisin vain suoraan että siitä vaan. Satuta minua. Ei kiinnosta.

PS. kirjotusvirheet, puuttuvat pilkut, yhdysanat. Olen pahoillani jos niitä näkyy teksteissäni.

6lk

6.2.2015