Epätoivoisuutta

Olen niin lopen kyllästynyt itseeni! Muut tekevät tehtäviä mää en yksinkertaisesti pysty edes siihen, istun ja katson tyhjällä katseella ulos. En jaksa enään kuntoillakkaan, en pääse sängystä ylös, tai no pääsen mutta se on yhtä helvettiä... En jaksa itseäni enkä mitään muutakaan, en ihmisiä..! Kaikki on niin saatanan ylivoimaista minulle, kaikki vitun vuorovaikutukset ja sosiaalisuus, äh ja sitten vielä syöminen, haluaisin vain maata sängyssä, ruumiiseen asti tekemättä mitään. Sekin on niin saatanan mahdotonta täällä! En ole agressiivinen. Haluaisin vain kuolla. Välillä mietin et onkohan tässä enään mitään järkeä. No saan vain vastaukseksi EI!Kaikilla muilla tulee mahtavia onnistumisia ja minulla vain pelkkää mokaamista, turhaa yritystä.. Suu mutrussa, terävät mielessä.. Pää on ihan sekasin tästä kaikesta. En jaksa enään edes avautua pahasta olostani. Ulkonäköön panostaminen tuntuu aivan liian raskaalta. Meikkaan aamulla.. Pakotan itseni! Se että en meikkaisi tekisi minut varmasti kiusatuksi. Miullakin on kohta synttärit en haluaisi olla pahassa olossa silloin. Silloin vain ajattelen ompa paskoja lahjoja. En edes tyydy mihinkään. Tämäkin postaus on vitunmoista valitusta kuinka paskaa elämä voi ollakkaan. Vaikka minulle annetais koko saatanan universumi olisin silloinkin varmasti tyytymätön.

Määkin näytän niin saatanan hyvin voivalta nykysin, on se todella helppo esittää ettei tule muille pahaa oloa, mikä sillä nyt on? Haluiaisin vain huutaa! Huutaa kaiken paskan ulos! ''HALUAN KUOLLA, HALUAN TEHDÄ SEN NYT!' En viiltele. En, Saan tatuoinnin. Ei pilata tätä mahdollisuutta, haluan esitellä sitä..  Miksi kaikki on niin vaikeaa? Pidättäytyä tekemisestä mitä rakastaa? Haluan ranteet auki. En jalkoja, en polvia, enkä muuta kehoa. Vain ranteet! Olen vain kerran sortunut täällä veitsiin... Koska lie uusi kerta... Olen niin helvetin epätoivonen, ei tässä ole mitään mahdollisuutta parantua mistään vaivasta tai ongelmasta, yritystä oli.. Ei ole enään! Tähänkin menee vain turhaa voimaa. Olen melkeimpä voimaton. Siulla on ihan  hyvin asiat! Huonomminkin voisi olla! JA VITUT!  Minä en tiedä mistään mitään, en itsestäni, en osaa edes tehdä annettuja tehtäviä, en jaksa puhua.. OLEN JAKSAMATON JA HUONO. Yleensä en todellakaan laita tälläistä tänne mutta fakta on pakko ilmaista.

 - Meil kaikil on tääl rumas maailmas vaa yks hetki aikaa, ja jos mä toivon että ei olis sitäkää oon vitun sekasin!- Anne

''Ysimillinen Burana auttaa joka vaivaan!''

''Mul ei oo mitään, ei mitään mitä saavuttaa. Tarvin jotain minkä puolesta nousta aamulla. 
Mul ei oo mitään mitä menettää, koska tää on paha maa. 

Paranevaa?

Heissan...


Tässä taas, tauon jälkeen.. Tauon syy.. Hoito.. MIKÄ EI PASKAAKAAN AUTTANUT MINUA! Ehkä pieniä mielen muutoksia, hyvin pieniä.. 3 viikkoa mennyt eikä valoa edes näy! Ei tässä enään mikään auta, pakko myöntää.. Alkaa tuo parantumisen luulo haihtua. Yritän nyt aloittaa kuntoilun mikä on parantanut mieltäni.. Viimeinen mahdollisuus. Sitten toivottavasti vaivun koomaan ja kuolen. Täällä toivossa eläminen on paskaa... ''Hei nyt kaikki on hyvin, hoito auttoi!'' *JAVITUT!*

No tossa kyllä sanoin Pirjolle miun äkillisesä tapahtumasta. 4 tai 6 askelta nopeaa kävelyä moottoritielle. Olin kahtavaille tiellä, kunnes havahduin.. Jotenkin kyllä tuntuu siltä että näitä minun oloja ei oteta tosissaan! No kai nyt, olen vain paska täällä.. Tarvittavia lääkkeitä olen joutunut ottamaan, kyllähän ne vähän auttaa!

Olen yrittänyt parantaa oloani esimerkiksi kirjoittamalla hyvää itsestäni.. Ei se auta. 

                                                 Biisi Cross My Heart and Hope to Die.

Täydellinen romahdus

Olen niin saatanan pettynyt itseeni.. Luulin jo pääseväni paskasta kierteestä pois.. Luulin.. Luulin.. En pysty pitämään mitään lupauksia, EN YHTÄÄN MITÄÄN! Olen pettynyt itseeni, muutkin on pettynyt minuun. Olen paska jolla ei ole kontrollia yhtään tässä elämässä! En osaa mitään, en koulussa, en kotona EN MISSÄÄN! J.U.M.A.L.A.U.T.A. Mä en enään suomeksi kestä itseäni.. I can't take myself...

Se 3 viikon paha olo,,, Purkautui.. Suihkussa.. Hain terän, viiltely karkasi aivan käsistä, itkin ja viilsin.. Hitaasti mutta painoin.. En tuntenut mitään..Tai no. Heräsin todellisuuteen ja huomasin miten veri virtasi.. Nyt puolen vuoden sinnittelyt on menetetty, taas se alkaa, Eikä voi enään mitään! Ei yksinkertaisesti mitään.  

                             

Sitä selittää koko ihmiskunnalle että kaikki on hyvin, vaikka mikään sitä nähnykkään!
Polilla ''Laita tohon kirjaan jotain iloista?'' - Joojoo.. *Minä mitää iloista siihen laita! Ilosen teen ku tapan itteni lääkkeillä!!*



Pakko myöntää, en enään jaksa tätä blogia, en koulua en itseäni, en omia oloja, en kotia.. Kohta.. KOHTA. Olen poissa.  22 Kaliiperisellä päähän..

                               //Anne

Paskaa diipadaapaa

Heipandei.

Loma viikko vierähtänyt, kohta taas koulun penkille. Tällä hetkellä vietän aikaa kotona äiteellä, odotan että äitini tulee kotiin töistä. Tässä nyt laskenut aikaa, 2 kuukauteen en ole ollut kotona yökylässä, pahaa se tekee mutta kaikki on kestettävä.. Katsoo tämän meidän pikkukissan kehitystä niin kyllä huomaa että se on kasvanut eikä sitä voi enään pieneksi sanoa. Pallitkin niin julmetun kokoiset! Kohta äitee muuttaa pienempään kämppään, minne en itse mahdu asumaan mutta kyllä aina välillä sinnekkin mahdun, tosin jotkut tavarat täytyy hävittää, sijaisperheeseen en niitä vie koska ne menttäisivät arvonsa. Outo ajattelutapa(kö)?  Mutta muuta omaan vointiin ja mielentilaan, Kun ei noita hyviä päiviäkään ole ollut hääppöisemmin. Vaikka niin on luvattu että olosi parantuu.. Joskus tuntuu että se vain pahenisi. Eikä sitä minun melkein kokoaikaista pahaa oloa edes kukaan huomaisi tai ymmärtäisi.

Minullakin saattaa olla etten puhu kotona juurikaan mitää, ellei kysytä.. Olen vain omissa maailmoissa ja poden pahaa oloa vaikka kuinka yritän sitä poistaa hyvillä asioilla. Tuntuu ettei kukaan edes tee asialle mitään, Mitä sitten kun ei olekkaan mahdollisuutta auttaa enään? Kun on siellä jossain.. Kaukana. Tällähetkellä mielessäni ei todellakaan olisi itsemurha mutta kun se mielentila tulee, sitä ei välttämättä voi poistaa eikä asialle voi mitään jos jotain tapahtuisi. En enään tiedä mitä näille asioille pitäisi tehdä, olen pyytänyt apua mutta minusta se on ollut turhaa. 

Ihmisenä miun arvo laskee ja laskee kokoajan, arveton on arveton. Noh mitäs muuta tässä enään sanoisi, sanoisiko miltä minusta muuten tuntuu itsenikanssa? PAHALTA. En oikein enään nauti omasta elämästä, en juurikaan mistään mitä teen. Mutta onneksi minulla on poikaystävä joka pitää jalat maassa. Kiitos hänelle.

Kuka tietää missä minä olen
Ei näy minusta puolikastakaan
Helvettiä on tämä olevinaan 
Tämä jatkuva toipumisprosessi

Hyvät ja pahat

Moi lukijat!

Nyt tulee pitkästä aikaa hyvää ja pahaa tekstiä samassa postauksessa. Eli täällä uudessa perheessä nyt 4 viikkoa. Hyvin menee sinänsä. Mieli on kyllä todella useasti maassa. Tuosta aiheesta kohta.

Mutta nyt pitkästä aikaa on oikeasti aikaa kirjoittaa. Ja sain oman tietokoneen. Käytiin tossa muutama viikko sitten kaupoilla meni kolme tuntia. Tuli 5 housut, kengät, takki, 7 paitaa ja seitsemät rintsikat. Käytiin sen jälkeen Amarillossa syömässä. Meille on luvattu matka Cap Verdeen 4.12.18.12. Onhan täällä elämä ihan okei. On kyllä kauhea ikävä kotiin.

Mää en tiedä mikä miul on enään. Miulle luvattiin melkeimpä parempaa oloa mutta sitä nyt ei ole näkynyt muutamaan viikkoon. Olen ollut todella depis.. Mielessäni pyörii kokoajan itsetuhoisia ajatuksia joita purkaan minun omaan kirjaani. Olen todella ylpeä itsestäni koska en ole silti viillellyt. Monta kertaa on meenanut ottaa lääkkeitä yliannostuksen.. Nyt on alkanut pyöriä päässä '' Tuossa on korkea talo, Menen katolle ja hyppään alas!'' Tänään viimeksi. Suunnittelin jo mielessäni miten sen teen. En tiedä mikä minulla enään on. Haluaisin olla iloinen mutta huonot ajatukset valtaa pääni vaikka kuinka taistelen vastaan! 

'' Huono, tarpeeton, paskiainen, sydämetön, kuole, kuole, elä yksin,'' Pakko myöntää että taaskaan en juurikaan tunne mitään hyvää elämässäni ja tulevaisuudessa. Synkkää tai mustaa. Ei muuta. Aina välillä pelkään pahinta...

                                                Kirja täynnä paskaa.. Angstia. Auttaa pahaan oloon!