Paranevaa?

Heissan...


Tässä taas, tauon jälkeen.. Tauon syy.. Hoito.. MIKÄ EI PASKAAKAAN AUTTANUT MINUA! Ehkä pieniä mielen muutoksia, hyvin pieniä.. 3 viikkoa mennyt eikä valoa edes näy! Ei tässä enään mikään auta, pakko myöntää.. Alkaa tuo parantumisen luulo haihtua. Yritän nyt aloittaa kuntoilun mikä on parantanut mieltäni.. Viimeinen mahdollisuus. Sitten toivottavasti vaivun koomaan ja kuolen. Täällä toivossa eläminen on paskaa... ''Hei nyt kaikki on hyvin, hoito auttoi!'' *JAVITUT!*

No tossa kyllä sanoin Pirjolle miun äkillisesä tapahtumasta. 4 tai 6 askelta nopeaa kävelyä moottoritielle. Olin kahtavaille tiellä, kunnes havahduin.. Jotenkin kyllä tuntuu siltä että näitä minun oloja ei oteta tosissaan! No kai nyt, olen vain paska täällä.. Tarvittavia lääkkeitä olen joutunut ottamaan, kyllähän ne vähän auttaa!

Olen yrittänyt parantaa oloani esimerkiksi kirjoittamalla hyvää itsestäni.. Ei se auta. 

                                                 Biisi Cross My Heart and Hope to Die.

Ihanaa luettavaa

Heissan ihmiset!

Mahtava viikonloppu vietetty tukiperheellä.. Ihanaa ollut, hoitanut eläimiä hyppinyt trampoliinilla, pyöräillyt ja viettänyt mahtavaa aikaa! Tänne Mäkeen taas kun takaisin tuli mieli muuttui, nimeltä mainitsematon herra pilaa kaiken.. Toivottavasti pääsen täältä nopeasti pois..  Ei tarvitse katsoa tietyn naamaa,  onhan täällä yksi aika ihana ihminenkin, siis oikeasti. Osaa auttaa ymmärtää! Hänestä en muuta kerro..Mutta harvinaisen mukava ja salaperäinen... Kuulin hyviä uutisia keskiviikkona käydään ohjaajan ja äidin kanssa tutustumassa uuten sijaisperheeseeni. Joudun kyllä olemaan täällä vielä jonkin aikaa koska ensin täytyy tehdä tutustumis käyntejä. 

Tukiperheelle tuli uusi hevonen, Karkki ja Leonbergin koiranpentu Rambo. Rambo tosin täytyi antaa omistajalleen takaisin koska heidän Ruusa ei oikein pitänyt hänestä. Ehkä parempi niin ettei Ramboa ihan pilata. Launtaina mahtavaa savulohta, sitä oisin voinnut syödä niin paljon kun vain riittäisi mutta maha ei vedä. 

Eetua näin ennen kun lähdin tukiperheelle eli perjantaina. Se oli niin ihanaa. Sitä olisi voinnut jatkua kauan.. Todella kauan.. Nautittiin toisistamme, puhuttiin... Rakasteltiin.. Kaikki tämä kahdessa tunnissa.. Vain. No onneksi on seuraava viikonloppu kokonaan aikaa! ...Toivottavasti. Ikävä on kova! Ja rakkaus häneen se senkun vain kovenee,, Kaiken tämän jälkeen. Rakastan Eetua. Vaikka  muut mitä sanovatkaan minua ei kiinnosta! Rakkaus on lumivalkoinen. Ei pienen hetken.. Vaan.. Ison hetken.. Hah. 

Mielialat on ailahdelleet minne sattuu mutta viikonlopun ovat ollaat hyvin korkealla, eli hyvällä tuulella! Ikävöiminen tekee huonon mielen.. Joten  ei täydy ikävöidä.. Sitä päivää kun tässä odotan että oma elämä tasaantuu.. Koulu, koti asiat.. Mutta niin. Huono kirjoitustaito miulla kyllä, mutta tässähän tätä kartuttaa! 

Rambo

Sumuinen maisema

Eetu <3