..

Helloou!

Tässä eletään vaikeita tilanteita. Äiti on avuton kanssani hän sanoi että tarvitsen apua. Ja paljon. Hän on ainut jolle eään kerron kaikki asiat, joka kyllä oikeasi ymmärtää vaikka välillä muuta väittääkin... Pirjo ei sitten luovuta millään vaikka huomaan että hän ei tätä jaksa.

Jäin eilen kiinni viiltelystä. Olin hajotannut paksua lasia olevan Pirjon kalleuden.. Pirjo oli sitä etsinyt ja ei löytänyt niin kysyi minulta. No toki sanoin etten tiennyt missä se oli. Toisella kerralla sanoin kun asia tuli julki että ''Ootko sää oikeesti niin sinisilmänen ettet tiiä mitä tein sillä?'' Toinen tyttö oli tuolloin kuulemassa kaiken.. No sanoin kovaan ääneen että viiltelin sillä ranteet auki ja hyvältä tuntui! Tuli puheeksi asia etten ymmärrä miltä toisista tuntuu kun ei kukaan tiedä miltä sinusta tuntuu tai miltä minusta tuntuu. Intin kova että kyllä nupo tietää, Pirjo painotti monta kertaa että ei tiedä. Kun ei kuulema kukaan tiedä. Olen kuulema ihminen joka ei välitä miltä muista tuntuu.. Mitä nyt ajattelen niin taidan olla psykopaatti. Olen tunteeton. Tuli myös puheeksi asia kun itsenäistyminen sanoin että on aikaa kaksi vuotta aikaa itsenäistyä ja sanoin suoraan että sitä täällä en aijo viettää. Kuulema pompotan muita. ''Tänään tätä ja huomenna tota.'' Pirjo tarkoitti osin asumis asiaa. Pirjo ei ole kait ollut siinä tiedossa että muutan täältä pois. No mutta nyt sai sen tietää ja hiljaiseksi veti.

Muutama kysymys: Onko tunteiden näyttäminen väärin? Mitä minun pitäisi tehdä?

Saan tässä kohta tatuoinnin syntymäpäivä lahjaksi äidiltä. Ihanaa.. Sitä odotan ja se pitää minut hengissä, ja varsinkaan viiltelemättä koska tatuointi tulee ranteesen.

Viikko

Ratkesin taas viiltelemään, olin melkein kuukauden ilman.. Voi jumalauta että olen pettynyt itseeni.. Niin pettynyt.. En enään jaksa pidättäytyä ollenkaan viiltelystä! Jos pidättäydyn petyn niin paljon.. Eli tästä lähtien viiltelen/satutan itseäni niin paljon kun haluan! En jaksa enään olla pettynyt itseeni. Nyt ei ainakaan enään tarvitse olla.  Vitut kaikesta oikeesti..


Tässä nyt kerron viikosta.. Minun ongelma teknisessätyössä selvisi niin että vaihdan käsityöhön. Teen töitä omassa luokassa ja kotona, harvemmin siinä ryhmässä työskentelen  koska minua ahdistaa ihmiset. Tässä  muuten olen miettinyt minun laitaa liikuntatunilla. Kukaan ei ole ainakaan maininut mitän liikuntatunneista minulle. Huh! Liikun vapaa-ajalla. Salila ja lenkillä.

En ole varma olenko kertonut mutta minulle tulee koira. Tässä maanantaina soitan henkilölle keltä sen mahdollisesti hankin. Lovutus vasta noin kuukaden päästä niin kerkeää hyvin hankkia tarvikkeita. Meillä on ennestään kaksi koiraa jotka eivät tuo minulle mitään hyvää oloa.. Toinen ei anna edes kävellä kotona.. Toisella diabetes eikä elä kauaa. Naapurin koiraa olen nyt käynnyt hakemassa ja monen vuoden harkinnalla oman koiran. Äidillekin sopii. Koska se on vain minun koira se myös kulkee mukanani.  Kirjoitan tästä sitten lähemmin kun koira tulee.

Mutta nyt kysymys. Miten minä voin?

Vaihtelevasti. Hyvin ja huonosti. Nyt tämä viikko on ollut minule todella vaikea oman mieleni kannalta. Sain tossa muutama päivä sitten oman television omaan huoneeseen. Voisin vaikka tehdä huone postauksen? Olen nyt täällä tukiperheellä, mukavaa on ollut. Ottanut ihan rennosti ja kuunnellut musiikkia. Koulussa opiskeli alkanut loman jälkeeen rankasti vaikka maksimisaan neljällä tunnilla.. Monia aineita päivässä.. Monia kappaleita tehtäviä. Huhhuh.. No onneksi kohta on hiihtoloma. Kuuden viikonpäästä! Kai? Ei tässä muuta.

Mahtavaakin mahtavampaa!

Heissan lukijat, ja kyylät!

Tässä viimeviikkolla on ollut niin hirveästi kaikkea tekemistä, ei ole kerennyt tehdä mitään. Joussut paikasta toiseen, koti, sijaisperhe ja laitos, huhhuh! Tavaroita täytyy kantaa paikasta toiseen, niskat kipeät.. Mutta nyt tälläinen mielipide uudesta sijoituspaikasta: Eli on todella mukavaa olla siellä, päivät menee katsellessa televisiota tai muuten vain oleskelessa, matkoilla ja muuten matkataan kaupunkeihin.. Sunnuntaina me olimme Vantaallakin, ensimmäistä kertaa minä itse olin. Tutustuin uusiin ihmisiin ja muutenkin oli todella mukavaa.. Kyllä sinne voi hyvinkin asettua asumaan, ja nopeasti varmasti totun asumaan siellä.

Tässä nyt päälle kuukausi oltu koulussa, ensimmäisiä kokeita mennyt melko hyvin menneet mielestäni, kohta tietty into niihin lopahtaa ja numerot laskee taas.. Siitä kuutosesta vitoseen, hahhah! Tämän viikon lauantaina on meillä koulua, ei mitenkään jaksaisi lauantai- koulua. Perjantain mukainen lukujärjestys. Koulussa muuten kavereita on eikä minua enään kiusata milläänlailla, olen todella iloinen siitä! Muutenkin olen saannut voimaa jaksaa koulussa ja muuten tässä arjessa. Vaikka välillä kaikki tuntuukin mahdottomalta!

Tässä vielä ainakin kuun alkuun olen tässä nykyisessa sijotuspaikassa sitten muutan pois, sitä odotellessa. Meidän vanhalla naapurilla on syöpä, harmillista, miksi yleensäkään syöpä on olemassa? Hrr, kylmät kelit alkannut.. Jäädyn pystyyn.. Kohta on jo talvikin.. Hei muuten! Tänään ostin meikkivoiteen, meitsi alkaa nyt meikkaamaan ja oikeasti näyttämään kauniilta.. Tai ainakin yritän.

Mutta tällätteen nytten, seuraavaksi sitten menen sijaisperheeseen yöksi keskiviikkona..

+++ ! Kotia ja äitiä on todella kova ikävä, samoin Eetua. Ja omaa kotia..