maanantai 8. kesäkuuta 2015

Eläimille Oikeutta

ELÄINOIKEUKSIA JA TOTUUKSIA
Olen nyt lähiaikoina alkanut tutkimaan enemmän eläintuotantoa. Tehotuotantoa, tuotantoeläinten kohtaloita ja toimintatapoja.. Jotkut pysäyttävät ja säväyttävät minua monella tapaa. Nämä ovat minun mielipiteitä ja jotkut ovat faktatietoa, mukana myös esimerkkejä. Esimerkiksi yhdellä broilerilla on tilaa alle 2/3 A4 paperiarkista. Broileri ei ole oma lintulajinsa, vaan kanarotujen risteytyksellä aikaansaatu hybridi. Broilereiden kasvatushalleissa ei käytetä orsia eikä muita virikkeitä, jotka vähentäisivät lintujen stressiä ja turhautumista. Lisäksi broilerit eivät voi etsiä itse ruokaansa. Monet yksilöt ovat sairaita ja vammautuneita, joten niiden on vaikea saada ravintoa ja vettä. Kitumiskuolema on ikävän yleistä. Miksi kukaan hoitaisi broilereita? Broilerit teurastetaan noin viiden viikon iässä. Yhdellä tilalla on keskimäärin noin 40 000 broileria, ja yhdessä hallissa on yleensä vähintään 15 000 broileria ja jokainen niistä kärsii.
Useilla tiloilla tyydytään vähimpään, esimerkiksi lehmille annetaan vettä sen kaksi kertaa päivässä, ei enempää, eläimille yleensä ei anneta tilaa minimirajasta enempää, toisinsanoen kaikki tehdään niin helposti kuin vain mahdollista. Olisiko vasikan parempi kuolla kuin elää tehotuotanto tilalla? En tiedä mutta broilerin olisi parempi kuolla. Eläintuotanto perustuu suurin osin väkivaltaan, liikumista rajoitetaan karsinoilla ja parsilla, jos eläintä halutaan siirtää tiettyyn paikkaan eläintä hakataan mahdollisesti lantakolalla, pahemmissa tilanteissa metalliputkella tai annetaan sähkpiiskaa. Moni teistä ei varmasti joisi ihmisen maitoa mutta miksi toiseneläinlajin maitoa yli 100 litraa vuodessa? Vasikoilta nupoutetaan eli poltetaan sarven aiheet jotta ne ei voi vahingoittaa muita, toimenpide voidaan tehdään ilman kivunlievitystä. Vasikat saavat kolmannen asteen palovamman. Parsinavetassa lehmät on kytketty parteen, eli eivät voi liikkua juurikaan ollenkaan.
Monen navetan karsinoista voi löytyy kuolleen sian ruho. Kuinka epähygienistä onkaan pitää ruhoa karsinassa kauankin varsinkin jos ei tiedetä kuolin syytä? Tilojen pitäisi olla hygienisiä ja puhtaita, hyvin harva on sitä, Suomen tyypillisessä sikalassa siat elävät betonilattialla tai osittain ritilälattialla. Eläinsuojelulainsäädännön mukaan yhdellä satakiloisella sialla täytyy olla tilaa 0,65m2 Eli noin sanomalehden aukeaman verran. Siat voivat napsia monesta syystä toistensa hännät poikki, syy voi olla stressi ja turhautuminen jota yleisesti virikkeettömällä tilalla on. Tulevat äidit laitetaan tavallisesti synnyttämään porsimishäkkiin, jossa emakko ei mahdu kääntymään ympäri. Häkin tarkoituksena on estää emakkoa tallaamasta vastasyntyneitä porsaita, luononoloissa porsas pitäisi varmasti huolen ettei porsas joutuisi tallotuksi. Porsaille tehdään kastraatio eli porsaan peppunahka viilletään auki, kivekset puristetaan ulos ja siemenjohtimet viilletään poikki. - Anne
Tehomaatalous on yhdistelmä maataloustuotantoa ja tehdasmaista liukuhihnamallia. Tällaisessa tuotannossa kyse ei enää ole ravinnon ja muiden elämän välttämättömyyksien tuottamisesta sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Kyse on liiketoiminnasta, jossa tehokkuus, tuottavuus ja erikoistunut massatuotanto on sovellettu kapitalistisen suurtuotannon perusmallista, liukuhihnatehtaasta. - Oikeutta eläimille

maanantai 11. toukokuuta 2015

HAUTAJAISET

Viikko vierähtänyt ja hautajaiset ovat pois aikataulusta. Joten kerron tästä nyt..

Koko viikonloppu on ollut minun makuuni aivan liian kiireinen. On ahdistanut kahta kauheammin mutta olen selvinnyt niistä hyvin.. Perjantai meni koko päivän Annella jolla muistotilaisuus järjestettiin, siellä siivoilin ja valmisteltiin astioita ja muuta. Jätettiin vähän kaikki viime tinkaan ja sanoisinko että olimme pulassa, tavaraa puuttui ja oli pakko hankkia päivässä, no se onnistui onneksi hyvin. Meitä oli suunniteltu että tulee noin 26 ihmistä ja taisi tulla kaksikymmnentä, mutta olimme ainakin hyvin varustautuneet kattauksin.. Itse päivänä eli lauantaina.. Kaikki oli aivan kamalaa, en saannut yöllä unta vaikka otin luvalla hieman suuremman annoksen iltalääkettä. Heräsin unisena, puin hieman kauniimmat vaatteet päälle, meikkiä en halunnut laittaa koska itken ne kumminkin pois. Niinhän se olikin. No itse hautajaisissa näin äidin puolen sukulaisia joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Papan ja sylikummin. Pappa ei tainnut edes tunnistaa minua kunnolla, paikanpäällä oli todella paljon porukkaa joka ihmetytti minua koska mummoni hautajaisissa ei ollut ihmisiä kun vain kymmenen. Alkusoitoksi kuului Suojelusenkeli minkä äiti ja Anne olivat valinneet. Lähimmäiset purskahtivat itkuun. Sitten kukat, ja kukkia tuli paljon vaikka Eno(Japa) ei niitä olisi halunnut. Oli joskus kertonut.

Sitten siirryimme muistotilaisuuteen jonne tuli myös pappi. Siellä luin adressit vieraille ja juttelin tutuilleni, söin tarjottavia ja soitin biisin. Raaka-aine Muistollesi. Tontsa heitti minut kotiin, kello oli kaksi. Muutaman tunnin päästä lähdin kavereiden kanssa ajelemaan autolla, mukavaa viihdettä ja sain pahaa oloa pois. Sitten ne heittivät minut kotiin ja lähdin heti Pirjon kanssa teatteriin. Se esitys turrutti minut täysin, en pystynyt edes sanomaan mitän olin vain hiljaa koko illan. Esitys käsittey kiusaamista ja muutama murhakin oli mukana. Kaksi tuttavaani olivat esityksessä mukana.. Oli kyllä väärä aika katsoa se näytelmä! (Ystävät hämärän jälkeen)

Heräsin sunnuntaina, en saannut nukuttua senkään vähempää oli taas aikainen herätys.. Yritin saada ystävän nukuttamaan minut mutta meni liian myöhäiseksi teatterin takia, laitoin siis radion soimaan, näin paha unta ja heräilin. Ajatukset olivat pahoissa asioissa, sitä edeltävänä päivänä minulla oli ollut todella paha ahistuskohtaus. Melkein viiltelin mutta en! Siis sunnuntai aamuna lähdettiin Vantaalle ja ravintolaan Helsinkiin. Ruoka oli hyvää, ja oli hyvä seura. ravintolan jälkeen käytiin kiertämässä Helsinki ympäri se oli mukavaa, Suoraan lähdettiin kotiin ja olin oikeasti poikki koko viikonlopusta, en saannut juurikaan hengähtää viikonloppuna. Koulu alkoi ja kohta alkaa loma! Jee!

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

päivitys

Moikka!

Teillä jollakulla on varmasti herännyt kysymys miksi en postaillut aikoihin, syy on se että onko minun järkeä tehdä blogia josta voi tulla pahaa mieltä muille? Minua ei ole suorasanaisesti kielletty tekemään blogia mutta vinkattu että ehkä olisi aika lopettaa. Olethan nyt julkistanut someen ikiajoiksi omia mietteitä.. Mietin tässä asiaa ja tulin tulokseen että jatkan blogia mutta muutan hieman suuntaa positiivisemmaksi, jos positiivisuutta ei löydy etsin sitä tai odotan että löydän. Ehkä nykyään positiivisuus on enemmän elämässäni mukana!

Kerroin enoni itsemurhasta, se on vieläkin kova juttu käydä läpi.. Eno oli tärkeä ja mieleen tulvi monia muistoja hänen kanssa.. Itsemurhat ovat nykyään harmillisen yleisiä ja SUOMESSA KUOLEMINEN KALLISTA OMAISILLE! Tossä poikaystävän kanssa käytiin yömyöhään kynttilä kädessä tapahtumapaikalla uudestaan.. Kova hetki se oli koska sain miettiä rauhassa asioita ja tarkistella enemmän ympäristöä.. Turvallisen henkilön seurassa. Se viikonloppu jolloin poikaystävä oli Kotkassa meillä, oli yksi niistä parhaista yhdessäoloista. Kämppä tyhjä, kynttilöitä, musiikkia ja yhteistä tekemistä esimerkiksi ruoan laittoa.

Arki on alkanut, oikeastaan loppuu huomenna vappuun, itselläni ei ole kummempia suunitelmia. Kaverinkanssa iltaa viettämään ilman alkoholia. (Olenhan streittari!) Piti lähteä Pieksämäeltä Lieksaan mutta säätiedot sanoo mitä sanoo ja kesärenkailla ei ehkä ihan lähdetä ilman tarkkoja tietoja säästä!

Mutta nyt perehdyn itseeni ja oloihini. Tässä ollut pieniä romahduksia. Istuin keskussairaalan päivystyksessäkin päälle kaksi tuntia.. Kävin juttelemassa ja sain samalla väliaikaiseksi  rauhoittamaan ja unta auttamaan Opamoxia. Se uni on tässä kumminkin tärkein.. Niin olen sanonnut äitilleni ja KÄSKENYT sen hankkia jotain unta parantavaa ettei nuppi sekoa. En oikeastaan tue lääkkeitä mutta minulla ei ole muita mahdollisuuksia, halolla päähän ei ole vaihtoehto. Muuten elämäni on pysynyt raiteillaan, vietän elämääni Pirjolla, minua ei siirretä pois. Sos.toimi oli jo varannut minulle paikan Lappeenrannasta vaikka ensimmäiseksi oltaisiin äidin ja minun mielipidettä kysytty mutta eihän sitä edes kysytty! Paikka sieltä ja vähät välitän mitä mieltä muut olisi ollut. Nojaa. Nyt asun täällä ja kaikki alkaa taas mennä hyvin, pienet alamäet mukana tietty. Kohta alkaa kesäloma ja sitten muuten siirryn Koulupajalle, joustavan perusopetuksen ryhmään! Kesälomalle on tiedossa jo viikko Villa kalarinteellä ja kolme päivää Porin Yyterissä. Niitä odotan innolla!

Ps. rakastan meikkaamista ja itsenipanostamista. 

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Läheisen kuolema

Huonompia uutisia.. Minun eno teki itsemurhan.. Sain tänään tietää.. Sijaisäiti soitti minulle koska äiti ei vaan pystynyt. Olihan tämä lauantain aika kaunis päivä kunnes kuulen uutisen.. Juurikun itselläni alkoi mennä hyvin niin saan tietää että on tehty itsemurha. Tässä olen ymmärtänyt miltä oikeasti muista tuntuu itsemurha, en edes ajattele enään ikinä tappavani itseäni! Hän oli minulle todella rakas vaikka lähiaikoina ei oltukkan tekemisissä yhtään ja se tässä vasta harmittaa.. Äiti kyllä sanoi puhelimessa että hän sano tykkäävän minusta ihan satasella kun olivat olleet yhdessä viikko sitten. Mutta nyt hän pääsee mummon luo.

Mielessä käy ne mahtavat hetken hänen kanssa.. Olin nuori hän opetti minut juoksemaan lujaa, kävin käyttämässä heidän hauvaa ulkona ja joskus juteltiin syvällisiä.. Tää on niin ikävää ettei vaan osannut auttaa eikä nähdä toisen päänsisään!


Purskahdin itkuun viime kerralla kun kuuntelin tämän. Olin bändin keikalla... Nyt on taas uusi syy itkeä... Älkää ikinä ihmise tehkö itsemurhaa. Oikeasti.

torstai 26. maaliskuuta 2015

#HAPPY #LOVED

Heiiiii lukijat & nyymit! 

Tämä viikko on ollut jotenkin kummasti ihana, positiivisuutta, iloa, tarmoa!

Jostain kummansyystä.. No ehkä siihen liittyi minun ihana viikonloppu.. Olin rakkaimpani kanssa, Katseltiin kaksi leffaa ja laulettiin yhdessä Singstaria. Valvottiin ja hellittiin, kellittiin.. Kun hän lähti takaisin kotiinsa tuli kova ikävä, mutta me onneksi nähdään kohta taas.. 

Tää viikko on ollut melko chilli, pelannut pleikkarilla, katsonut leffoja ja katsonut firmoja, en eóle juurikaan ollut ulkona, vaikka olen vain ollut olen silti onnellinen ja iloinen, kävin kuntosalilla ja tein taas kovat treenit huhhuh, lihakset on kyllä kipeät, mutta ei ihme! Peppu kasvaa, vatsalihakset kanssa. Oon tällä hetkellä äidillä, se muutti uuteen kämppään taas, tää on tosi kiva ja iso kämppä että voin varmasti täällä yöpyä enemmän ja olla. Meijän kissalla on kauhea karvanlähtö.. Harjasin sen niin tuntu että se olisi tullut kaljuksi sen karvan takia mitä siintä lähti!

Oon tässä hakemassa itselleni töitä, tulevalla viikolla soittelen rekrytoijalle moneen firmaan, oon vähän arka joten olen viivyttänyt tätä sessiota mutta tulevalla viikolla soitan! Olen tehnyt muutamat työhakemuksetkin. Pakko myöntää että olen oikeasti ylpeä itsestäni.. Ja ainiin!  Olen ollut yli viisi viikkoa satuttamatta itseäni! Jee! Olen aika hyvin mielestäni edistynyt kaikessa.. 

Tässä kyllä huomaan että olen syrjäytymässä ellen jo syrjäytynyt. Päivät menee kotona tai salilla, en edes halua ajatella viettäväni aikaa muiden kanssa, ruokalassakin lähden pois ennen muita koska ahdistuneisuus kiihtyy nollasta sataan. Mutta eipä siinä vielä mitään, poikaystävä kiinnostaa aina joten ei tämä paha juttu ole! 

Päälle kaksi viikkoa sitten otettu tatuointikin on parantunut jo ajat sitten, näyttää upealta.. Ja olen tyytyväinen! 

Minulle siis kuuluu todella hyvää, pitkästä aikaa voin oikeasti hyvin enkä vain ajattele voivani! 

torstai 12. maaliskuuta 2015

Pulinaa

Moikkamoi!

Tässä istun koulupäivänä koneella koska elämä kaatuu päälle, eikä kiinnosa mikään. Ei jaksa. Eilenkin vaivauduin bussiin salille, mutta ovella käännyin takaisin ja lähdin kotiin.

Perjantaina makustin Lahteen, menin katsomaan yhtä lempi bändeistä.. Raaka-Ainetta. Oli mahtava esitys, jäsenet tuli moikkaamaan ja antamaan nimmarit. Me minun seuralaisen kanssa oltiin kunnolla mukana, tiedettiin tietysti kaikki biisit ja hypittiin, se näytti vievän heidän huomiota. Kehuja tuli jäseniltä, Ja oli muutenkin hyvä olo. Laitan vielä kuvan min meikeistä, olin aika tällätty mutta tietty sen hullun hyppimisen jälkeen näytin.... Kröhöm.. Eli perjantai meni hyvin!


Lauantai aamuna piti lähteä kello 12 junalla,  olin pahasti myöhässä aikataulusta. Kävin vasta nukkumaan noin kello seitsemän aamulla, seuralaiseni oli nukahtanut jo ennen kuutta, kiusasin häntä piirsin sen naamaan, ei tullut uni.. Sitten nukahdin samaan sänkyyn sen kanssa, nukahdin kuin seinään. Kellon piti herättää kello kymmenen mutta eipä herättänytkään, heräsin itse n. 11.15 ja juna lähti 12.. Kaikki tavarat olivat laittamatta, seuralaisenikin vielä nukkui.. Onneksi hän heräsi. Oli alle puoltuntia aikaa... Bussiin ja sieltä junaan, Pirjo oli vastassa minua, olin nukkukut alle kolme tuntia, olin uninen ja tämän takia meni vähän suunnitelmat sekasin.. Nukuin yli sen ajan mitä piti, Emilia piti hakea kello 16, mutta heräsin vasta puoli viisi, no siinä sitten syön ja haettiin ja tuotiin Emilia myöhään. Sen jälkeen kävin saunassa ja nukahdinkin jo yhdeksältä.. Sunnuntaina ei tapahtunut sen kummempia naapuri tuli kakulle ja siinä se päivä menikin. 

Viikko alkoi ja maanantaina.. Käytiin ottamassa äidin kanssa se tatuointi! Olihan se kivuliasta mutta omasta mielestä mahtava tunne. Tätä nyt tässä rasvailen ja hoidan. Äitikin oli todella tyytyväinen tatuointiin. Samoin minä. 


Tälläistä tänne. Nyt on olo taas jaksamaton ja paska. Suunnitelmat elämälleni on selvinnyt. Tässä aletaan etsimään minulle psykiatrista laitosta. Vähän jännittää mutta kyllä tämä tästä. Onneksi on ihmisiä tukena.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Epätoivoisuutta


Olen niin lopen kyllästynyt itseeni! Muut tekevät tehtäviä mää en yksinkertaisesti pysty edes siihen, istun ja katson tyhjällä katseella ulos. En jaksa enään kuntoillakkaan, en pääse sängystä ylös, tai no pääsen mutta se on yhtä helvettiä... En jaksa itseäni enkä mitään muutakaan, en ihmisiä..! Kaikki on niin saatanan ylivoimaista minulle, kaikki vitun vuorovaikutukset ja sosiaalisuus, äh ja sitten vielä syöminen, haluaisin vain maata sängyssä, ruumiiseen asti tekemättä mitään. Sekin on niin saatanan mahdotonta täällä! En ole agressiivinen. Haluaisin vain kuolla. Välillä mietin et onkohan tässä enään mitään järkeä. No saan vain vastaukseksi EI!Kaikilla muilla tulee mahtavia onnistumisia ja minulla vain pelkkää mokaamista, turhaa yritystä.. Suu mutrussa, terävät mielessä.. Pää on ihan sekasin tästä kaikesta. En jaksa enään edes avautua pahasta olostani. Ulkonäköön panostaminen tuntuu aivan liian raskaalta. Meikkaan aamulla.. Pakotan itseni! Se että en meikkaisi tekisi minut varmasti kiusatuksi. Miullakin on kohta synttärit en haluaisi olla pahassa olossa silloin. Silloin vain ajattelen ompa paskoja lahjoja. En edes tyydy mihinkään. Tämäkin postaus on vitunmoista valitusta kuinka paskaa elämä voi ollakkaan. Vaikka minulle annetais koko saatanan universumi olisin silloinkin varmasti tyytymätön.

Määkin näytän niin saatanan hyvin voivalta nykysin, on se todella helppo esittää ettei tule muille pahaa oloa, mikä sillä nyt on? Haluiaisin vain huutaa! Huutaa kaiken paskan ulos! ''HALUAN KUOLLA, HALUAN TEHDÄ SEN NYT!' En viiltele. En, Saan tatuoinnin. Ei pilata tätä mahdollisuutta, haluan esitellä sitä..  Miksi kaikki on niin vaikeaa? Pidättäytyä tekemisestä mitä rakastaa? Haluan ranteet auki. En jalkoja, en polvia, enkä muuta kehoa. Vain ranteet! Olen vain kerran sortunut täällä veitsiin... Koska lie uusi kerta... Olen niin helvetin epätoivonen, ei tässä ole mitään mahdollisuutta parantua mistään vaivasta tai ongelmasta, yritystä oli.. Ei ole enään! Tähänkin menee vain turhaa voimaa. Olen melkeimpä voimaton. Siulla on ihan  hyvin asiat! Huonomminkin voisi olla! JA VITUT!  Minä en tiedä mistään mitään, en itsestäni, en osaa edes tehdä annettuja tehtäviä, en jaksa puhua.. OLEN JAKSAMATON JA HUONO. Yleensä en todellakaan laita tälläistä tänne mutta fakta on pakko ilmaista.

 - Meil kaikil on tääl rumas maailmas vaa yks hetki aikaa, ja jos mä toivon että ei olis sitäkää oon vitun sekasin!- Anne

''Ysimillinen Burana auttaa joka vaivaan!''

''Mul ei oo mitään, ei mitään mitä saavuttaa. Tarvin jotain minkä puolesta nousta aamulla. 
Mul ei oo mitään mitä menettää, koska tää on paha maa.