Sijotus propleemaa

Miulla ei todellakaan mene hyvin nyt. Minulle etsitän uutta sijoituspaikkaa. Syytä en vielä paljasta mutta ainakin siksi että tarvitsen enemmän turvaa ja rajoituksia. Tämä nykyinen paikka ei riitä minulle.. Olen arvaamaton en edes nykyään tunne itseäni.. Vaaraksi muille ja itselleni. Jos tässä vielä aijotaan elää täysiikäiseksi niin tässä tarvitse kyllä nyt muutoskia. Tämä ei vain riitä minulle. Nyt on ollut niin vaikeaa että huhhuh. Lauantaina minuun käytiin kiinni, kuuntelin musiikkia rauhassa enkä katsonut taakse joku hyökkäsi otti hupusta ja kurkusta kiinni. No ei siinä muuta, Pääsin karkuun vähän aikaa juoksi perässä. Kaatusin karkureissulla mutta selvisin. Eilen tehtiin ilmotus asiasta. Tässä nyt mielenterveys rakoillut jo muutamat viikot pahasti.

Mut hei! Mää näin min isää jota en ollut nähnyt kuuteen vuoteen. Eka oli kaoottinen hiljaisuus mutta mentiin sisälle niin satiin vähän vaihdettua kuulumisia jne. Paljon oli muutosta hälle tullut. Parempaan päin. Eikä tapaaminen luultavasti jää viimeiseksi. Eli jotain hyvää elämässäkin on tapahtunut..

Tässä miettinyt että mitä min täytyisi tehdä että ymmärretään että tämä on vakavaa? Hei minä vielä itse tiedostan asian. On tämä nuoruus niin vaikeaa.. Paikasta toiseen.. V*tun v*tu! Ei tämä elämä tasaannu ei sitten millään. Tänään muuten opettaja tiedosti asian kun tarvitsisin sijoituspaikalta sen ettö olisin ainut, tarvitsen kaiken huomion hänen pitäisi istua lattialla kanssani vaikka kolme tuntia. Totta! Sellaista paikkaa ei ole olemassakaan paitsikun äidillä ja isällä. Mutta turha edes haikailla. Tässä nyt täytyy tehdä päätöksiä mitkä ei välttämättä ole mieleisiä mutta ihmishenki voi säilyä! Meillä on kahden päivän päästä sossupalaveri.. Sitä odotellessa.. Tässä tullut itseään satuttettuakin..



 Jos joku haluaa seurata minua Twitterissä: https://twitter.com/eeppinenlapsi
TAI jutella minulle muuten sosiaalisessamediassa, onnistuu! Laittaa viestillä vaikka Kik, Whatsapp namea niin otan yhteyttä!

Viikko

Ratkesin taas viiltelemään, olin melkein kuukauden ilman.. Voi jumalauta että olen pettynyt itseeni.. Niin pettynyt.. En enään jaksa pidättäytyä ollenkaan viiltelystä! Jos pidättäydyn petyn niin paljon.. Eli tästä lähtien viiltelen/satutan itseäni niin paljon kun haluan! En jaksa enään olla pettynyt itseeni. Nyt ei ainakaan enään tarvitse olla.  Vitut kaikesta oikeesti..


Tässä nyt kerron viikosta.. Minun ongelma teknisessätyössä selvisi niin että vaihdan käsityöhön. Teen töitä omassa luokassa ja kotona, harvemmin siinä ryhmässä työskentelen  koska minua ahdistaa ihmiset. Tässä  muuten olen miettinyt minun laitaa liikuntatunilla. Kukaan ei ole ainakaan maininut mitän liikuntatunneista minulle. Huh! Liikun vapaa-ajalla. Salila ja lenkillä.

En ole varma olenko kertonut mutta minulle tulee koira. Tässä maanantaina soitan henkilölle keltä sen mahdollisesti hankin. Lovutus vasta noin kuukaden päästä niin kerkeää hyvin hankkia tarvikkeita. Meillä on ennestään kaksi koiraa jotka eivät tuo minulle mitään hyvää oloa.. Toinen ei anna edes kävellä kotona.. Toisella diabetes eikä elä kauaa. Naapurin koiraa olen nyt käynnyt hakemassa ja monen vuoden harkinnalla oman koiran. Äidillekin sopii. Koska se on vain minun koira se myös kulkee mukanani.  Kirjoitan tästä sitten lähemmin kun koira tulee.

Mutta nyt kysymys. Miten minä voin?

Vaihtelevasti. Hyvin ja huonosti. Nyt tämä viikko on ollut minule todella vaikea oman mieleni kannalta. Sain tossa muutama päivä sitten oman television omaan huoneeseen. Voisin vaikka tehdä huone postauksen? Olen nyt täällä tukiperheellä, mukavaa on ollut. Ottanut ihan rennosti ja kuunnellut musiikkia. Koulussa opiskeli alkanut loman jälkeeen rankasti vaikka maksimisaan neljällä tunnilla.. Monia aineita päivässä.. Monia kappaleita tehtäviä. Huhhuh.. No onneksi kohta on hiihtoloma. Kuuden viikonpäästä! Kai? Ei tässä muuta.

.....

''Mä oon yksi kasvoton luonne kasvottomas Suomes,
mul on mun huolet.
Kasvoton huone, kaikki kuolee,
Mun sydäntä ei voi tahdistaa,
eikä tätä vitun paskaa kestää.
En kulje bussilla, koska ahdistaa,
kävelen mielummin vaikka vittu metsään.''

''Taas on minun mieleni musta
Taidan potea masennusta
Tahtoisin kerrankin olla rautaa
Mutta mä kaivan itselleni hautaa
En saa missään arvostusta
Taitaa päässäni olla kusta
En pysty enää nukkumaan
Minä olen valmis kuolemaan.''

Kolmenviikon löpinät

Hei.

Anteeksi etten ole kirjoitanut, on ollut paljon kiireitä. Olen ollu reissussa Lahdessa ja niin edelleen.

Mutta  nyt kirjoitan tämmöisen ''Mytistetyt tapahtumat kolmelta viikolta.'' Joulu.. Joulu meni miten meni. En päässytkän äidilleni, mutta äiti tule sijaisperheeseen muutamiksi tunniksi. Olin aika allapäin jouluna. Lahjoiksi sain äidiltä Playstation neljän. Ja Pirjolta muuta mukavaa pientä.Nämä muut joulupyhät meni vain maatessa sängyssä, kävin kyllä 26.12 polkemassa Kymin lentokentälle noin 6km. Ei olut pyörässäni edes nastoja, ohuet renkaat eikä valoja. Pakko myöntää että harvinaisen pelottavaa oli ajaa. Nyt kaikki kiireeni on loppunut tai no niin.. Kolmeksi päiväksi jolloin lähden kouluun. Sain teknisentyön opettajalta arvosanaksi vitosen, vaikka en vitosta ansaisisi. Ainakin kutosen, tein työt, en niskotellut..En vain uskalanut ensiksi käyttää koneita kunnes hän sanoi  ettei tarvitse pelätä, Olen käytänyt niitä laitteita viimeksi vitosluokalla.. Hän ei edes antanut minun käyttää tiettyjä laitteita. Olin loput kurssista pois koska masennus ja muu paha olo näkyi. Lähdin teknisentyön tunnilta poiskin.. Ajattelin että voisin satuttaa itseäni siellä olevilla laitteilla. Olen tehnyt siellä ahkerasti töitä ja sain hyllyni melkein valmiiksi, ja sain melkein hylätyn! Eikö se olisi etten olisi tehnyt mitään?


Nyt siirryn min mahtavaan uuteen vuoteen. Vietin sen Lahdessa. Meillä oli mahtavat kolmepäivää. Hilluttiin yöllä kaupungissa katsomassa ilotulituksia, hän näytti minulle hieman paikkoja ja tutustuttiin moniin uusiin ihmisiin jotka olivat tosin pienessä humalatilassa. Kävin myön Jonen grillillä maistamassa Lahden perinneherkkua; Lihamukia. Oli ihan syötävää. Junamatkatkin menivät hyvin. Tai no tulomatka takaisin Kotkaan. Oli todella haikeaa lähteä.. Oli niin mahtava kun meillä oli pieni yksiö meidän omassa käytössä. Nyt vaihdan hieman aihetta mutta kun me tultiin kaupungista noin kahden aikaa huomasin että joku oli tuhona rikkonut ikkunat ampumalla raketit, oli jopa saannut palohälytyksen soimaan!

Mutta nyt tulomatkaan. Minulla oli vaihtojuna. Menin odottaman raiteelle kymmenen juuri siihen kohtaan missä luki kymmenen,en ymmärtänyt että raide oli kokonaan niin pitkä eikä vain siihen missä oli raiteen numero. No odotin siinä junaa, oli kahtaminuuttia vaille että juna lähtee kunnes tajusin että se junahan oli siinä. Siihen sitten juoksin ja kerkesin juuri. Huhhuh.

Muuten minun mielialani ovat olleet suuriltaosin että en ole ollut alakuloinen. Mutta nyt juuri huomasin että kun paha olo minuun tarttui se tuli kahta kauheampana. Toivottavasti saitte selvää mitä kirjoitan. Nukuttaa.

Hyvää uutta vuotta 2015!