Eläimille Oikeutta

ELÄINOIKEUKSIA JA TOTUUKSIA

Olen nyt lähiaikoina alkanut tutkimaan enemmän eläintuotantoa. Tehotuotantoa, tuotantoeläinten kohtaloita ja toimintatapoja.. Jotkut pysäyttävät ja säväyttävät minua monella tapaa. Nämä ovat minun mielipiteitä ja jotkut ovat faktatietoa, mukana myös esimerkkejä. Esimerkiksi yhdellä broilerilla on tilaa alle 2/3 A4 paperiarkista. Broileri ei ole oma lintulajinsa, vaan kanarotujen risteytyksellä aikaansaatu hybridi. Broilereiden kasvatushalleissa ei käytetä orsia eikä muita virikkeitä, jotka vähentäisivät lintujen stressiä ja turhautumista. Lisäksi broilerit eivät voi etsiä itse ruokaansa. Monet yksilöt ovat sairaita ja vammautuneita, joten niiden on vaikea saada ravintoa ja vettä. Kitumiskuolema on ikävän yleistä. Miksi kukaan hoitaisi broilereita? Broilerit teurastetaan noin viiden viikon iässä. Yhdellä tilalla on keskimäärin noin 40 000 broileria, ja yhdessä hallissa on yleensä vähintään 15 000 broileria ja jokainen niistä kärsii.

Useilla tiloilla tyydytään vähimpään, esimerkiksi lehmille annetaan vettä sen kaksi kertaa päivässä, ei enempää, eläimille yleensä ei anneta tilaa minimirajasta enempää, toisinsanoen kaikki tehdään niin helposti kuin vain mahdollista. Olisiko vasikan parempi kuolla kuin elää tehotuotanto tilalla? En tiedä mutta broilerin olisi parempi kuolla. Eläintuotanto perustuu suurin osin väkivaltaan, liikumista rajoitetaan karsinoilla ja parsilla, jos eläintä halutaan siirtää tiettyyn paikkaan eläintä hakataan mahdollisesti lantakolalla, pahemmissa tilanteissa metalliputkella tai annetaan sähkpiiskaa. Moni teistä ei varmasti joisi ihmisen maitoa mutta miksi toiseneläinlajin maitoa yli 100 litraa vuodessa? Vasikoilta nupoutetaan eli poltetaan sarven aiheet jotta ne ei voi vahingoittaa muita, toimenpide voidaan tehdään ilman kivunlievitystä. Vasikat saavat kolmannen asteen palovamman. Parsinavetassa lehmät on kytketty parteen, eli eivät voi liikkua juurikaan ollenkaan.

Monen navetan karsinoista voi löytyy kuolleen sian ruho. Kuinka epähygienistä onkaan pitää ruhoa karsinassa kauankin varsinkin jos ei tiedetä kuolin syytä? Tilojen pitäisi olla hygienisiä ja puhtaita, hyvin harva on sitä, Suomen tyypillisessä sikalassa siat elävät betonilattialla tai osittain ritilälattialla. Eläinsuojelulainsäädännön mukaan yhdellä satakiloisella sialla täytyy olla tilaa 0,65m2 Eli noin sanomalehden aukeaman verran. Siat voivat napsia monesta syystä toistensa hännät poikki, syy voi olla stressi ja turhautuminen jota yleisesti virikkeettömällä tilalla on. Tulevat äidit laitetaan tavallisesti synnyttämään porsimishäkkiin, jossa emakko ei mahdu kääntymään ympäri. Häkin tarkoituksena on estää emakkoa tallaamasta vastasyntyneitä porsaita, luononoloissa porsas pitäisi varmasti huolen ettei porsas joutuisi tallotuksi. Porsaille tehdään kastraatio eli porsaan peppunahka viilletään auki, kivekset puristetaan ulos ja siemenjohtimet viilletään poikki. - Anne

Tehomaatalous on yhdistelmä maataloustuotantoa ja tehdasmaista liukuhihnamallia. Tällaisessa tuotannossa kyse ei enää ole ravinnon ja muiden elämän välttämättömyyksien tuottamisesta sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Kyse on liiketoiminnasta, jossa tehokkuus, tuottavuus ja erikoistunut massatuotanto on sovellettu kapitalistisen suurtuotannon perusmallista, liukuhihnatehtaasta. - Oikeutta eläimille

HAUTAJAISET

Viikko vierähtänyt ja hautajaiset ovat pois aikataulusta. Joten kerron tästä nyt..

Koko viikonloppu on ollut minun makuuni aivan liian kiireinen. On ahdistanut kahta kauheammin mutta olen selvinnyt niistä hyvin.. Perjantai meni koko päivän Annella jolla muistotilaisuus järjestettiin, siellä siivoilin ja valmisteltiin astioita ja muuta. Jätettiin vähän kaikki viime tinkaan ja sanoisinko että olimme pulassa, tavaraa puuttui ja oli pakko hankkia päivässä, no se onnistui onneksi hyvin. Meitä oli suunniteltu että tulee noin 26 ihmistä ja taisi tulla kaksikymmnentä, mutta olimme ainakin hyvin varustautuneet kattauksin.. Itse päivänä eli lauantaina.. Kaikki oli aivan kamalaa, en saannut yöllä unta vaikka otin luvalla hieman suuremman annoksen iltalääkettä. Heräsin unisena, puin hieman kauniimmat vaatteet päälle, meikkiä en halunnut laittaa koska itken ne kumminkin pois. Niinhän se olikin. No itse hautajaisissa näin äidin puolen sukulaisia joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Papan ja sylikummin. Pappa ei tainnut edes tunnistaa minua kunnolla, paikanpäällä oli todella paljon porukkaa joka ihmetytti minua koska mummoni hautajaisissa ei ollut ihmisiä kun vain kymmenen. Alkusoitoksi kuului Suojelusenkeli minkä äiti ja Anne olivat valinneet. Lähimmäiset purskahtivat itkuun. Sitten kukat, ja kukkia tuli paljon vaikka Eno(Japa) ei niitä olisi halunnut. Oli joskus kertonut.

Sitten siirryimme muistotilaisuuteen jonne tuli myös pappi. Siellä luin adressit vieraille ja juttelin tutuilleni, söin tarjottavia ja soitin biisin. Raaka-aine Muistollesi. Tontsa heitti minut kotiin, kello oli kaksi. Muutaman tunnin päästä lähdin kavereiden kanssa ajelemaan autolla, mukavaa viihdettä ja sain pahaa oloa pois. Sitten ne heittivät minut kotiin ja lähdin heti Pirjon kanssa teatteriin. Se esitys turrutti minut täysin, en pystynyt edes sanomaan mitän olin vain hiljaa koko illan. Esitys käsittey kiusaamista ja muutama murhakin oli mukana. Kaksi tuttavaani olivat esityksessä mukana.. Oli kyllä väärä aika katsoa se näytelmä! (Ystävät hämärän jälkeen)

Heräsin sunnuntaina, en saannut nukuttua senkään vähempää oli taas aikainen herätys.. Yritin saada ystävän nukuttamaan minut mutta meni liian myöhäiseksi teatterin takia, laitoin siis radion soimaan, näin paha unta ja heräilin. Ajatukset olivat pahoissa asioissa, sitä edeltävänä päivänä minulla oli ollut todella paha ahistuskohtaus. Melkein viiltelin mutta en! Siis sunnuntai aamuna lähdettiin Vantaalle ja ravintolaan Helsinkiin. Ruoka oli hyvää, ja oli hyvä seura. ravintolan jälkeen käytiin kiertämässä Helsinki ympäri se oli mukavaa, Suoraan lähdettiin kotiin ja olin oikeasti poikki koko viikonlopusta, en saannut juurikaan hengähtää viikonloppuna. Koulu alkoi ja kohta alkaa loma! Jee!

päivitys

Moikka!

Teillä jollakulla on varmasti herännyt kysymys miksi en postaillut aikoihin, syy on se että onko minun järkeä tehdä blogia josta voi tulla pahaa mieltä muille? Minua ei ole suorasanaisesti kielletty tekemään blogia mutta vinkattu että ehkä olisi aika lopettaa. Olethan nyt julkistanut someen ikiajoiksi omia mietteitä.. Mietin tässä asiaa ja tulin tulokseen että jatkan blogia mutta muutan hieman suuntaa positiivisemmaksi, jos positiivisuutta ei löydy etsin sitä tai odotan että löydän. Ehkä nykyään positiivisuus on enemmän elämässäni mukana!

Kerroin enoni itsemurhasta, se on vieläkin kova juttu käydä läpi.. Eno oli tärkeä ja mieleen tulvi monia muistoja hänen kanssa.. Itsemurhat ovat nykyään harmillisen yleisiä ja SUOMESSA KUOLEMINEN KALLISTA OMAISILLE! Tossä poikaystävän kanssa käytiin yömyöhään kynttilä kädessä tapahtumapaikalla uudestaan.. Kova hetki se oli koska sain miettiä rauhassa asioita ja tarkistella enemmän ympäristöä.. Turvallisen henkilön seurassa. Se viikonloppu jolloin poikaystävä oli Kotkassa meillä, oli yksi niistä parhaista yhdessäoloista. Kämppä tyhjä, kynttilöitä, musiikkia ja yhteistä tekemistä esimerkiksi ruoan laittoa.

Arki on alkanut, oikeastaan loppuu huomenna vappuun, itselläni ei ole kummempia suunitelmia. Kaverinkanssa iltaa viettämään ilman alkoholia. (Olenhan streittari!) Piti lähteä Pieksämäeltä Lieksaan mutta säätiedot sanoo mitä sanoo ja kesärenkailla ei ehkä ihan lähdetä ilman tarkkoja tietoja säästä!

Mutta nyt perehdyn itseeni ja oloihini. Tässä ollut pieniä romahduksia. Istuin keskussairaalan päivystyksessäkin päälle kaksi tuntia.. Kävin juttelemassa ja sain samalla väliaikaiseksi  rauhoittamaan ja unta auttamaan Opamoxia. Se uni on tässä kumminkin tärkein.. Niin olen sanonnut äitilleni ja KÄSKENYT sen hankkia jotain unta parantavaa ettei nuppi sekoa. En oikeastaan tue lääkkeitä mutta minulla ei ole muita mahdollisuuksia, halolla päähän ei ole vaihtoehto. Muuten elämäni on pysynyt raiteillaan, vietän elämääni Pirjolla, minua ei siirretä pois. Sos.toimi oli jo varannut minulle paikan Lappeenrannasta vaikka ensimmäiseksi oltaisiin äidin ja minun mielipidettä kysytty mutta eihän sitä edes kysytty! Paikka sieltä ja vähät välitän mitä mieltä muut olisi ollut. Nojaa. Nyt asun täällä ja kaikki alkaa taas mennä hyvin, pienet alamäet mukana tietty. Kohta alkaa kesäloma ja sitten muuten siirryn Koulupajalle, joustavan perusopetuksen ryhmään! Kesälomalle on tiedossa jo viikko Villa kalarinteellä ja kolme päivää Porin Yyterissä. Niitä odotan innolla!

Ps. rakastan meikkaamista ja itsenipanostamista. 

Läheisen kuolema

Huonompia uutisia.. Minun eno teki itsemurhan.. Sain tänään tietää.. Sijaisäiti soitti minulle koska äiti ei vaan pystynyt. Olihan tämä lauantain aika kaunis päivä kunnes kuulen uutisen.. Juurikun itselläni alkoi mennä hyvin niin saan tietää että on tehty itsemurha. Tässä olen ymmärtänyt miltä oikeasti muista tuntuu itsemurha, en edes ajattele enään ikinä tappavani itseäni! Hän oli minulle todella rakas vaikka lähiaikoina ei oltukkan tekemisissä yhtään ja se tässä vasta harmittaa.. Äiti kyllä sanoi puhelimessa että hän sano tykkäävän minusta ihan satasella kun olivat olleet yhdessä viikko sitten. Mutta nyt hän pääsee mummon luo.

Mielessä käy ne mahtavat hetken hänen kanssa.. Olin nuori hän opetti minut juoksemaan lujaa, kävin käyttämässä heidän hauvaa ulkona ja joskus juteltiin syvällisiä.. Tää on niin ikävää ettei vaan osannut auttaa eikä nähdä toisen päänsisään!

Purskahdin itkuun viime kerralla kun kuuntelin tämän. Olin bändin keikalla... Nyt on taas uusi syy itkeä... Älkää ikinä ihmise tehkö itsemurhaa. Oikeasti.

#HAPPY #LOVED

Heiiiii lukijat & nyymit! 

Tämä viikko on ollut jotenkin kummasti ihana, positiivisuutta, iloa, tarmoa!

Jostain kummansyystä.. No ehkä siihen liittyi minun ihana viikonloppu.. Olin rakkaimpani kanssa, Katseltiin kaksi leffaa ja laulettiin yhdessä Singstaria. Valvottiin ja hellittiin, kellittiin.. Kun hän lähti takaisin kotiinsa tuli kova ikävä, mutta me onneksi nähdään kohta taas.. 

Tää viikko on ollut melko chilli, pelannut pleikkarilla, katsonut leffoja ja katsonut firmoja, en eóle juurikaan ollut ulkona, vaikka olen vain ollut olen silti onnellinen ja iloinen, kävin kuntosalilla ja tein taas kovat treenit huhhuh, lihakset on kyllä kipeät, mutta ei ihme! Peppu kasvaa, vatsalihakset kanssa. Oon tällä hetkellä äidillä, se muutti uuteen kämppään taas, tää on tosi kiva ja iso kämppä että voin varmasti täällä yöpyä enemmän ja olla. Meijän kissalla on kauhea karvanlähtö.. Harjasin sen niin tuntu että se olisi tullut kaljuksi sen karvan takia mitä siintä lähti!

Oon tässä hakemassa itselleni töitä, tulevalla viikolla soittelen rekrytoijalle moneen firmaan, oon vähän arka joten olen viivyttänyt tätä sessiota mutta tulevalla viikolla soitan! Olen tehnyt muutamat työhakemuksetkin. Pakko myöntää että olen oikeasti ylpeä itsestäni.. Ja ainiin!  Olen ollut yli viisi viikkoa satuttamatta itseäni! Jee! Olen aika hyvin mielestäni edistynyt kaikessa.. 

Tässä kyllä huomaan että olen syrjäytymässä ellen jo syrjäytynyt. Päivät menee kotona tai salilla, en edes halua ajatella viettäväni aikaa muiden kanssa, ruokalassakin lähden pois ennen muita koska ahdistuneisuus kiihtyy nollasta sataan. Mutta eipä siinä vielä mitään, poikaystävä kiinnostaa aina joten ei tämä paha juttu ole! 

Päälle kaksi viikkoa sitten otettu tatuointikin on parantunut jo ajat sitten, näyttää upealta.. Ja olen tyytyväinen! 

Minulle siis kuuluu todella hyvää, pitkästä aikaa voin oikeasti hyvin enkä vain ajattele voivani! 

Pulinaa

Moikkamoi!

Tässä istun koulupäivänä koneella koska elämä kaatuu päälle, eikä kiinnosa mikään. Ei jaksa. Eilenkin vaivauduin bussiin salille, mutta ovella käännyin takaisin ja lähdin kotiin.

Perjantaina makustin Lahteen, menin katsomaan yhtä lempi bändeistä.. Raaka-Ainetta. Oli mahtava esitys, jäsenet tuli moikkaamaan ja antamaan nimmarit. Me minun seuralaisen kanssa oltiin kunnolla mukana, tiedettiin tietysti kaikki biisit ja hypittiin, se näytti vievän heidän huomiota. Kehuja tuli jäseniltä, Ja oli muutenkin hyvä olo. Laitan vielä kuvan min meikeistä, olin aika tällätty mutta tietty sen hullun hyppimisen jälkeen näytin.... Kröhöm.. Eli perjantai meni hyvin!

Lauantai aamuna piti lähteä kello 12 junalla,  olin pahasti myöhässä aikataulusta. Kävin vasta nukkumaan noin kello seitsemän aamulla, seuralaiseni oli nukahtanut jo ennen kuutta, kiusasin häntä piirsin sen naamaan, ei tullut uni.. Sitten nukahdin samaan sänkyyn sen kanssa, nukahdin kuin seinään. Kellon piti herättää kello kymmenen mutta eipä herättänytkään, heräsin itse n. 11.15 ja juna lähti 12.. Kaikki tavarat olivat laittamatta, seuralaisenikin vielä nukkui.. Onneksi hän heräsi. Oli alle puoltuntia aikaa... Bussiin ja sieltä junaan, Pirjo oli vastassa minua, olin nukkukut alle kolme tuntia, olin uninen ja tämän takia meni vähän suunnitelmat sekasin.. Nukuin yli sen ajan mitä piti, Emilia piti hakea kello 16, mutta heräsin vasta puoli viisi, no siinä sitten syön ja haettiin ja tuotiin Emilia myöhään. Sen jälkeen kävin saunassa ja nukahdinkin jo yhdeksältä.. Sunnuntaina ei tapahtunut sen kummempia naapuri tuli kakulle ja siinä se päivä menikin. 

Viikko alkoi ja maanantaina.. Käytiin ottamassa äidin kanssa se tatuointi! Olihan se kivuliasta mutta omasta mielestä mahtava tunne. Tätä nyt tässä rasvailen ja hoidan. Äitikin oli todella tyytyväinen tatuointiin. Samoin minä. 

Tälläistä tänne. Nyt on olo taas jaksamaton ja paska. Suunnitelmat elämälleni on selvinnyt. Tässä aletaan etsimään minulle psykiatrista laitosta. Vähän jännittää mutta kyllä tämä tästä. Onneksi on ihmisiä tukena.

Epätoivoisuutta

Olen niin lopen kyllästynyt itseeni! Muut tekevät tehtäviä mää en yksinkertaisesti pysty edes siihen, istun ja katson tyhjällä katseella ulos. En jaksa enään kuntoillakkaan, en pääse sängystä ylös, tai no pääsen mutta se on yhtä helvettiä... En jaksa itseäni enkä mitään muutakaan, en ihmisiä..! Kaikki on niin saatanan ylivoimaista minulle, kaikki vitun vuorovaikutukset ja sosiaalisuus, äh ja sitten vielä syöminen, haluaisin vain maata sängyssä, ruumiiseen asti tekemättä mitään. Sekin on niin saatanan mahdotonta täällä! En ole agressiivinen. Haluaisin vain kuolla. Välillä mietin et onkohan tässä enään mitään järkeä. No saan vain vastaukseksi EI!Kaikilla muilla tulee mahtavia onnistumisia ja minulla vain pelkkää mokaamista, turhaa yritystä.. Suu mutrussa, terävät mielessä.. Pää on ihan sekasin tästä kaikesta. En jaksa enään edes avautua pahasta olostani. Ulkonäköön panostaminen tuntuu aivan liian raskaalta. Meikkaan aamulla.. Pakotan itseni! Se että en meikkaisi tekisi minut varmasti kiusatuksi. Miullakin on kohta synttärit en haluaisi olla pahassa olossa silloin. Silloin vain ajattelen ompa paskoja lahjoja. En edes tyydy mihinkään. Tämäkin postaus on vitunmoista valitusta kuinka paskaa elämä voi ollakkaan. Vaikka minulle annetais koko saatanan universumi olisin silloinkin varmasti tyytymätön.

Määkin näytän niin saatanan hyvin voivalta nykysin, on se todella helppo esittää ettei tule muille pahaa oloa, mikä sillä nyt on? Haluiaisin vain huutaa! Huutaa kaiken paskan ulos! ''HALUAN KUOLLA, HALUAN TEHDÄ SEN NYT!' En viiltele. En, Saan tatuoinnin. Ei pilata tätä mahdollisuutta, haluan esitellä sitä..  Miksi kaikki on niin vaikeaa? Pidättäytyä tekemisestä mitä rakastaa? Haluan ranteet auki. En jalkoja, en polvia, enkä muuta kehoa. Vain ranteet! Olen vain kerran sortunut täällä veitsiin... Koska lie uusi kerta... Olen niin helvetin epätoivonen, ei tässä ole mitään mahdollisuutta parantua mistään vaivasta tai ongelmasta, yritystä oli.. Ei ole enään! Tähänkin menee vain turhaa voimaa. Olen melkeimpä voimaton. Siulla on ihan  hyvin asiat! Huonomminkin voisi olla! JA VITUT!  Minä en tiedä mistään mitään, en itsestäni, en osaa edes tehdä annettuja tehtäviä, en jaksa puhua.. OLEN JAKSAMATON JA HUONO. Yleensä en todellakaan laita tälläistä tänne mutta fakta on pakko ilmaista.

 - Meil kaikil on tääl rumas maailmas vaa yks hetki aikaa, ja jos mä toivon että ei olis sitäkää oon vitun sekasin!- Anne

''Ysimillinen Burana auttaa joka vaivaan!''

''Mul ei oo mitään, ei mitään mitä saavuttaa. Tarvin jotain minkä puolesta nousta aamulla. 
Mul ei oo mitään mitä menettää, koska tää on paha maa. 

Musiikkia omaan korvaan

Miulle on ehoteltu tässä vaikka mitä. Esimerkiksi mitä postaisin.. Vaikka tää elämä nyt ei ole vielä mitenkään mallikkaasti niin pakkohan minun on tehdä postauksia muustakin kun pahasta olosta.. Joten päätin että tämä postaus liittynee musiikkiin! Kerron vähän hyviä bändejä/esittäjiä, kappaleita jne.. Muutamiin saatan kertoa miksi juuri se..

Kerron tässä vähän ensiksi mitä viikossa on tapahtunut. Oon ollut kipeä, kuumetta ja pahaa oloa. Meenasin pyörtyä kun minä tyhmä lähdin lenkille kuumeessa.. Muuten vähän ollut pahaa oloa pinnalla mutta olen nekin kestänyt niinkun näkyy! Miulla on tatuointi aika varattu 9.3. kello 16, sitä ennen naistenpäivänä (8.3) täytän 16- vuotta, jee! Miulla on tossa 13 päivä myös sos. palaveri, puhutaan vähän mikä olis minulle hyväksi ja kait uutta sijotuspaikkaa. Ja mitä nyt olen lukennut muita niin se ei ole enään täällä Kotkassa sitten.. Eihän tää kivaa oo mutta min on vaa pakko parantua että pääsen itsenäistymään. Täällä se paraneminen ei vain onnistu vaikka mitä olisi, Mutta alotetaampa.

Nämä eivät ole missään järjestyksessä..


Eleanoora Rosenholm: Maailmanloppu

Laura Voutilainen - Timanttinen Tähti
Tää biisi on aina koskettant minua ja tästä tulee mieleen hyvinkin lapsuus.. Äiti ja isä kun oli vielä yhdessä ja meidän mökki.

Ruger Hauer - Riippusilta

Edorf - Viiltävä Rakkaus

Anne Mattila - Asfalttiviidakko

Jonna- Minttu sekä Ville
Tästä biisistä tulee mieleen joskus tarha aikaiset ihastukset,,

Kikka - Anna rakas raju hetki

Metallica- One
Ensimmäinen tuotanto bändiltä ja ensimmäinen kuuntelemani biisi lempi bändiltäni.

Raaka- Aine - Yhteiskuntakelpoinen
Tuli useasti kuunneltua pahoina itsetuho hetkinä ja varsinin osastolla.

Children Of Bodom- Hate me

Dj Otzi- Hey Hey baby
Min ja parhaan kaverin Emilian tunnus biisi! Tulee mieleen kaikki leirit missä tätä kuunneltiin.

Delta Enigma- Without You
Omalta paikkakunnlata hyvää ''love'' metallia, kuunnelkaa ihmeessä!

Limp Bizkit - Behind Blue Eyes

IN FLAMES - Deliver Us

J. Karjalainen - Telepatiaa <3

Paperi T - Resnais, Beefheart & Aalto

Iron Maiden - Hallowed Be Thy Name

 Stella - Aamun Kuiskaus

Sara- Yhtenä iltana

Avenged Sevenfold - So Far Away

Bring Me The Horizon - Can You Feel My Heart





Min lempi artisteja ja bändejä ovat: Kikka, In Flames, Children of Bodom, Paperi T, Iron Maiden, Ruger Hauer. Alexi Laiho (Children of Bodom) Henri Pulkkinen (Paperi T)

Suku

Tekee mieli hirveästi kirjoittaa.. Mutta mistä?

..

...

.....

...

....

Kirjoitan omasta suvusta! Siintä nyt hirveästi ole  mitään mitä kirjoittaisi mutta..

Minähän en ole siis isän suvun kanssa millään tavalla tekemisissä.. Tuskin edes muistan/tiedän sukulaisten nimiä. Äidin sukuun olen pereytynyt hyvinkin.. Juoppoja täynnä. Äidin sisko on kyllä kaikkea muutakun juoppo. Ainut selvä. Mummo on kuollut tossa vissiinkin kaksivuotta sitten, aika ikävällä tavalla.. Haluaisin kertoa sen tänne mutta se ei ole ehkä mikään paras asia tänne kertoa.. Mietin asiaa kerronko. Mutta siis kerron tähän äidin suvusta, olenko tekemisissä, millaisia muistoja jne.. Eli siis äidillähän on 2 veljeä ja sisko. En ole hirveämmin veljien kanssa tekemisissä. Toisella eli sylikumilla on epilepsia ja alkoholi ongelmaa normaalia enemmän niin sitä tulee joskus nähtyä silmämustana kun kävelen esimerkiksi koulusta kotiin, Toista näen silloin tällöin kaupassa mutta ei tee mieli moikata edes. On ollut vähän känää meillä heihin ja hänen naisystävään. Mutta muuten olivat joskus ihan mukavia. Joulukin vietetty siellä joskus ja koiraa ulkoiluttanut. Heilläkin on tota alkoholinkäyttöä vähän enemmän, niin tulee juuri mieleen vain jotain känää äidin ja veljen välillä. Äidin siskoon ollaan aika paljon yhteyksissä. Asuvat tossa noin 3 minuutin kävelymatkan päässä. Siellä on ihan mukavaa mutta noita lapsia on kyllä hieman liikaa omaan makuun. Heh. viisi kappaletta, Olin esimerkiksi  muutama viikko sitten siellä yötä, oli ihan  kivaa. Käyvät äidin luonakin aina silloin tällöin että ei ihan yksin äitikään ole.. 

Äidin kanssa välit ovat nykyään tosi läheiset, Tai ainakin verrattuna vaikka vuosi sitten.. Pystyn nykyään puhumaan äidille avoimesti ja meillä on kivaakin. Meillä on ollut aina vähän että ei vain uskalleta halata toisiamme niin kai siihenkin on jossain vaiheessa uskallettava. Se ei tapa. Mutta äiti on todella ymmärtäväinen vaikka se onkin välillä ihan neuvoton min kanssa niin se yrittää ainakin auttaa.. Vähän on vielä heikkoa meidän suhde mutta paranemaan päin. Yritän nähdä häntä kerran viikossa ja tekstailla aktiivisesti. Siellä harvemmin yökyläilen mutta aina joskus sillointällöin..

Iskän kanssa en ole ollut kunnolla tekemisissä kuuteen vuoteen mutta nykyään olen hänen kanssa tekemisissä. Iskän kanssa ei ole niitä parhaimpia muistoja ei todellakaan.. Mutta jos vaikka yrittää unohtaa kaiken vanhan ja alottaa uudelta pöydältä, iskä on muuttunut monella tavalla kuudessa vuodessa, muuttunut luonteelta ja yleiset tavatkin muuttunut.

Tässä vuosien varrella aika moniin sukulaisiin mennyt välit, en edes tiedä miksi.. No eipähän se minua haittaa koska tärkeintä että minulla on äiti. Vihasin vielä isääni noin puoli vuotta enkä edes suostunut puhumaan hänestä ilman kamalaa raivoa.. Jokin tapahtui ja lähetin hänelle isänpäiväkortin ja hän sai numeroni äidiltä ja laittoi viestin minulle kiitokseksi. No meni jonkin aikaa alkoi iskä soitella minulle ja juteltiin. Eka iskän puhe oli takkuavaa niinkun aina ennenvanhaa kun häntä jännitti, sekin meni pois ajallaan. Ekaa kertaa kuuteen vuoteen kun nähtiin oli kyllä niin raastavaa kun ei tiennyt yhtään mitä puhua. En edes noin viiteen minuuttiin katsonut häneen. Nykyään välit on kuin isä ja lapsi. Omasta mielestä. Tietty parantamista on ja paljon mutta on meillä ainakin hyvät välit! 

Suunnittelin että seuraavaksi kun menen äidille niin halaan häntä. Saattaa kuullostaa teidän mielestä oudolta että suunnittelen äitini halaamista. Minulle se ei vaan todellakaan ole helppoa.  Mutta varmasti parantaisi heti meidän välejä enemmän. Joten otan sen seuraavaksi haasteeksi kun hänet nään. Äidin äitiin eli siis mummoon oli aika läheiset välit, hänelläkin oli alkoholiongelmaa ja paha astma kävin hänelle kaupassa ja siivosin kämppääkin. Vieläkin voin nähdä silmissä kun mummo istuu keittiössä ja puhutaan hänen oudoista naapureista.. Mummo oli aika kova huijaamaan, monia asioita sanonut tarkoittamatta mitään.. Mutta se oli hänen luonne. Kännissä hän oli kuin noita välillä, mutta selvänä paras mummo ikinä.. Sinänsä ajattelen että oli hyvä että mummo lähti tuonpuoleiseen vaikka hän olikin vasta 61. Paremmassa hoivassa, Pappa eli äidin isä.. Sitä en ole nähnyt pitkään aikaan, joskus sattunut ehkä näkemään ellen ole erehtynyt niin sammuneena puiston penkillä.. Välillä olen miettinyt että miten se edes voi olla hengissä sen viinan määrällä? Tai no. Onko se edes elossa enään? Tulee vain mieleen mökillä pappa sienet... Kangasrouskut. Niitä aina kerättiin mökillä papankanssa joskus vuonna peruna. Meillä oli mökki tossa monta vuotta sitten jossa aina käytiin viikonloppuisin. Sielläkin oli mukavaa niin kauan kunnes meni riitaa äidillä ja iskällä. Se oli kyllä mahtava paikka.. Varsinkin kesällä kun oma ranta ja muutenkin rauhaisella paikalla kaukana kaupungista. Sinne kyllä joskus ikävöin.. Koukkusaareen en muutenkaan enään pääse kun ei ole enään äidillä tai iskällä oikein mitään suhteita sielläpäin. 

..

Helloou!

Tässä eletään vaikeita tilanteita. Äiti on avuton kanssani hän sanoi että tarvitsen apua. Ja paljon. Hän on ainut jolle eään kerron kaikki asiat, joka kyllä oikeasi ymmärtää vaikka välillä muuta väittääkin... Pirjo ei sitten luovuta millään vaikka huomaan että hän ei tätä jaksa.

Jäin eilen kiinni viiltelystä. Olin hajotannut paksua lasia olevan Pirjon kalleuden.. Pirjo oli sitä etsinyt ja ei löytänyt niin kysyi minulta. No toki sanoin etten tiennyt missä se oli. Toisella kerralla sanoin kun asia tuli julki että ''Ootko sää oikeesti niin sinisilmänen ettet tiiä mitä tein sillä?'' Toinen tyttö oli tuolloin kuulemassa kaiken.. No sanoin kovaan ääneen että viiltelin sillä ranteet auki ja hyvältä tuntui! Tuli puheeksi asia etten ymmärrä miltä toisista tuntuu kun ei kukaan tiedä miltä sinusta tuntuu tai miltä minusta tuntuu. Intin kova että kyllä nupo tietää, Pirjo painotti monta kertaa että ei tiedä. Kun ei kuulema kukaan tiedä. Olen kuulema ihminen joka ei välitä miltä muista tuntuu.. Mitä nyt ajattelen niin taidan olla psykopaatti. Olen tunteeton. Tuli myös puheeksi asia kun itsenäistyminen sanoin että on aikaa kaksi vuotta aikaa itsenäistyä ja sanoin suoraan että sitä täällä en aijo viettää. Kuulema pompotan muita. ''Tänään tätä ja huomenna tota.'' Pirjo tarkoitti osin asumis asiaa. Pirjo ei ole kait ollut siinä tiedossa että muutan täältä pois. No mutta nyt sai sen tietää ja hiljaiseksi veti.

Muutama kysymys: Onko tunteiden näyttäminen väärin? Mitä minun pitäisi tehdä?

Saan tässä kohta tatuoinnin syntymäpäivä lahjaksi äidiltä. Ihanaa.. Sitä odotan ja se pitää minut hengissä, ja varsinkaan viiltelemättä koska tatuointi tulee ranteesen.

Kiusaaminen

Tässä nyt mania vaihde päällä. Turhaa aikaa eikä jaksa tehdä oikein mitään. Makaan vain sängyssä ja nukun. Mässään karkkeja.. Inhottaa kun haluaisin vain nukku.. Mutta en pysty koska toinen tyttö häärää tuolla ja herään pieniinkin hänen liikkeisiin.. Haluan oman huoneen missä ei ole mitään hemmetin vessaa...  Huoh. Ei ole itsetuhoinen olo. Mania vaihe ilman itsetuhoa, ihanaa.. Noh tässä kun on nyt turhaa aikaa niin kirjotampa kiusaamistarinani.

Eli minua on kiusattu jo ensimäiseltä luokalta asti. Onhan sitä tapahtunut jo tarhassa ja esikoulussakin mutta en ole kait ajaellut sitä kiusaamiseksi. Olen siis vaihtanut koulua kaksi kertaa ja syynä kiusaaminen.

Ensimmäiseltä luokalta en oikein muista mitään kun vain yhden tummaihoisen kiusankappaleen joka tykkäsi kiusata minua,, Se oli vain sanoilla kiusaamista. Sama ihminen kiusasi minua ystävänsä kanssa toisella luokalla jolloin jäin myös luokalle. Toinen luokka toisella kerralla ei ollut pahaa kiusaamista itse luokassa mutta minua asteen ylempänä kiusasivat monen luokan edeltä. ''Itkisin onnesta jos jäisit vielä luokalle!'' Ihmiset haukkuivat pilkkasivat ja syynä taisikin olla luokalle jääminen. No kolmosella minulla oli muutama hyvä ystävä. Heidän kanssa olin kokoajan. Vaihdoin musiikkiluokalle. Olin siellä puoli vuotta. Muistan vieläkin kun poika löi minua naamaan voimalla. Se oli kauheaa,, En kertonut asiasta kellekkään..  Olin siellä lähes kaikki välkät yksin.. Siellä sitä kiusaamista vasta oli. Olin kai niin erillainen! Sitten vaihdoin takaisin vanhaan kouluun. Siellä oli parempi olla. Hyvänä kaverina Pyry joka tuki minua. Siellä vielä jakseltiin muistella minun luokalle jäämistä.. Vieti välitnnit aina samasa pienessä kulkutilassa jonne saattoi tull muutamia ystäviä. Opettajat hätyyttivät liikkumaan mutta en liikkunut. Meillä oli tuolloin vielä oma opettaja Kimmo. Mutta sitten tuli sijainen.

Hänen kanssa oli sukset ristissä. Muistan vieläkin kun huusin keskellä tuntia ''Haluan kuolla, haluan hirttää itseni!'' Jouduin terveydenhoitajalle ja siintä lääkäriin, No lääkärissä ei muistaakseni ollut mitään ihmeellistä. Tämä oli siis jo vitos- luokalla. Tämä juttu koskee vitosen loppua. Opettajani soitti äidilleni että olisin vastapuolisessa metsässä viiltelemässä kaljapullolla. Äiti soitti minulle ja sanoi luuriin ''Mitä helvettiä sä leikit?'' Olin silloin ihan ulapalla. Olin kotona tietokoneella pelaamassa ja tuolloin vielä vaihdoin lakanoitakin. Äiti tuli noin kymmenen minuutin päästä kotiin katsomaan minua ja huomasi kyllä etten ollut missään tuolla välillä. Äiti yritti ottaa selvää että mistä tuo kaikki alkoi viiltely juoru alkoi.. Mutta opettaja ei ikinä kertonut.. Luulen äidin kanssa että hän keksi jutun. Siintä lähti minun viiltely.

Kutosluokka taitanee ola yksi pahimmista vuosista seiskan rinnall.  Saatoin jopa kantaa veistä mukanani koulussa. Silloin muuten minulla oli vielä jonkinverran ystäviä koulussa, en ollut melkein mikään välkkä yksin, Mutta aivan loppuvaiheessa kutosta kaikki muuttui. Muutuin yksinäiseksi ja olin syrjässä kaikelta.

Seiskalla minua kiusattiin, olin kaikissa paritehtävissä yksin, huutojaoissa viimeinen ja ei halutuin. Kaikki mulkoilivat ja haukkuivat minua. Minusta levisi miljoonia juoruja milloin mistäkin asiasta. Minulla oli tuolloin leikattu poikahiukset,  niitä haukuttiin, liikaa. Halusin olla erillainen ja kyllä niin olin. Ja ylpeä erillaisuudesta mutta en silti jaksanut. Omasta mielestä näytin söpöltä noilla hiuksilla. ^^ Tässä seiskalla vaihdoin koulua. Eka minulla oli kavereita mutta he alkoivat lähteä pois luotani, ja kun vahvuuteni pieneni koska olin yksin koulussa. Oli aivan kamalaa kaikki haukkuivat minua, hiuksia.. Tyyliä. Olin kuulema kauhea pleijeri kun halusin olla kaikken mukana kokoajan. Tuolloin myös olin kaikessa yleensä yksin tai viimeinen. Tulihan sitä murruttuakin muutama kerta kun olin viimeinen, yllätys yllätys.. Tuolloin monet kavreiden kaverit aina kysyivat '' Miksi vitus liikut ton saatanan Annenkaa, hyi vittu!'' Noita aina kuuli kavereilta. En jaksa tällä hetkellä ajatella oikein kaikkea muuta mitä minusta on puhuttu.. Yritin olla mukana muiden kanssa mutta minut yleensä jätettiin yksin. Olin yhdessä vaiheessa melkein ainut joka istui välitunneilla samalla penkillä yksin joka välkkä yli puoli vuotta. Tässä kasiluokalla olenkin viettänyt aikaani yksin ja hylättynä. Nykyään vietän välitunnit sisällä koska en kestä ihmisiä. Heidän tuijotusta.. Kirskumista.. Olen nyt panostanut paljon ulkonäköön, meikkaan hienosti,, Mikään ei tunnu auttavan. Olen onnellinen ettei tarvitse mennä liikuntatunneille tai muuhun missä täytyy tehdä asioita porukassa. Nämä  ei välttämättä ole teidän korvaan kauhea pahoja asioita mutta itseäni sattuu ajattelukin. Ehkä siksi jätin asioita kertomatta tässä postauksessa. Kiusaamiseni on ollut fyysistä ja henkistä. Joskus yksi koululainen tuli uhkaamaan minua taltalla vapaa-ajalla. Ja toinen yritti tunkea kuulakärkikynää suoneen.. Olin tuolloin todella heikko kaikin puolin.. Puhumisessa ja vastustamisessa. Nyt jos tulisi tuollainen tilanne olisin vain suoraan että siitä vaan. Satuta minua. Ei kiinnosta.

PS. kirjotusvirheet, puuttuvat pilkut, yhdysanat. Olen pahoillani jos niitä näkyy teksteissäni.

6lk

6.2.2015

Moikka!

Tässä ny muutamassa viikossa kerennyt tapahtua vaikka mitä.. Olen kertonut nyt monelle että nykyinen sijoiuspaikka ei ole vain hyvä minulle. Asiaa hoidetaan eteenpäin pikkuhiljaa. Sijaisvanhemmassani ei ole todellakaan mitään vikaa. Se ei vain sovellu minulle yhtään. Yksi aikuinen ei riitä kaikkiin minun ongelmiin. Kai? Tässä tällä asialla ollan vasta aivan alussa kylläkin.

Tuli tässä viilleltyäkin tällä viikolla, onhan nuo aika syvät mutta en halua kokea tikkaushelvettiä uudelleen. Yriän nyt vain päästä kokonaan viiltelystä. Näytin vain että minulla on/oli paha olla perheessä, Kun ulkoisesti ei ole asiat hyvin esim. asuminen ei voi olla mikään hyvin sisäisesikkään. Sad but true. Tässä tällä hetkellä olen isälläno yötä. Olen viimeksi ollut täällä noin viisi vuotta sitten. Ja iskääkin näin viimeksi kunnolla viisi vuotta sitten. Kaksiviikkoa sitten kyllä nopeasti.. Tämä on erittäin jännää olla täällä.

Mutta miten minä muuten? Kiitos oikein hyvin. Tai no.. Psyykkinen vointi rakoile silloin tallöin. Vielä eilen olin menossa katolle ja tänään olen uutta virtaa täynnä! Kuntosalillakin on tullut huomattavia tuloksia. Olin tiistaina Maraton Spinningissä. (Maraton Kuntopyöräily 2h) Rankkaa oli mutta selvisin mainiosti. Tässä ollut kyllä vähän asiat sekaisin. Todella sekaisin. Silti olen vielä hengissä! Duh. Olen nyt saannut paikan pajakouluun. Mahtavaa. Jos vaikka saisin korotettua numeroita. Arvatkaa  mitä.. Hukutin minun kaksikymmentäviisi euroa... Hyvä minä. Noh ei sillä niin väliä ole. Tässä mietin etä voisin seuraavan postaksen tehdä kiusaamisesta? Miltä kuullostaa?

En tiedä olenko kertonut että minulla on ollut anorektisia ajatuksia. Ei ole enään. Joskus kesä pari sitten olin jopa laitunut 10 kiloa mutta sitten aloin taas ahmia ja olen näissä samoissa mitoissa. Eikä se enään edes haittaa minua. Skipatkaa dietit ja syökää terveellisesti! Kuntosalista on tullut toinen elämä. Siellä vietän 3-4 päivää viikossa. Tyytyväinen että olen saannt motivaatiota joka ei ole loppumassa ihan heti. Gym <3 Fitness <3. Aijon vielä pyrkiä Fitness malliksi.

Sijotus propleemaa

Miulla ei todellakaan mene hyvin nyt. Minulle etsitän uutta sijoituspaikkaa. Syytä en vielä paljasta mutta ainakin siksi että tarvitsen enemmän turvaa ja rajoituksia. Tämä nykyinen paikka ei riitä minulle.. Olen arvaamaton en edes nykyään tunne itseäni.. Vaaraksi muille ja itselleni. Jos tässä vielä aijotaan elää täysiikäiseksi niin tässä tarvitse kyllä nyt muutoskia. Tämä ei vain riitä minulle. Nyt on ollut niin vaikeaa että huhhuh. Lauantaina minuun käytiin kiinni, kuuntelin musiikkia rauhassa enkä katsonut taakse joku hyökkäsi otti hupusta ja kurkusta kiinni. No ei siinä muuta, Pääsin karkuun vähän aikaa juoksi perässä. Kaatusin karkureissulla mutta selvisin. Eilen tehtiin ilmotus asiasta. Tässä nyt mielenterveys rakoillut jo muutamat viikot pahasti.

Mut hei! Mää näin min isää jota en ollut nähnyt kuuteen vuoteen. Eka oli kaoottinen hiljaisuus mutta mentiin sisälle niin satiin vähän vaihdettua kuulumisia jne. Paljon oli muutosta hälle tullut. Parempaan päin. Eikä tapaaminen luultavasti jää viimeiseksi. Eli jotain hyvää elämässäkin on tapahtunut..

Tässä miettinyt että mitä min täytyisi tehdä että ymmärretään että tämä on vakavaa? Hei minä vielä itse tiedostan asian. On tämä nuoruus niin vaikeaa.. Paikasta toiseen.. V*tun v*tu! Ei tämä elämä tasaannu ei sitten millään. Tänään muuten opettaja tiedosti asian kun tarvitsisin sijoituspaikalta sen ettö olisin ainut, tarvitsen kaiken huomion hänen pitäisi istua lattialla kanssani vaikka kolme tuntia. Totta! Sellaista paikkaa ei ole olemassakaan paitsikun äidillä ja isällä. Mutta turha edes haikailla. Tässä nyt täytyy tehdä päätöksiä mitkä ei välttämättä ole mieleisiä mutta ihmishenki voi säilyä! Meillä on kahden päivän päästä sossupalaveri.. Sitä odotellessa.. Tässä tullut itseään satuttettuakin..



 Jos joku haluaa seurata minua Twitterissä: https://twitter.com/eeppinenlapsi
TAI jutella minulle muuten sosiaalisessamediassa, onnistuu! Laittaa viestillä vaikka Kik, Whatsapp namea niin otan yhteyttä!

Viikko

Ratkesin taas viiltelemään, olin melkein kuukauden ilman.. Voi jumalauta että olen pettynyt itseeni.. Niin pettynyt.. En enään jaksa pidättäytyä ollenkaan viiltelystä! Jos pidättäydyn petyn niin paljon.. Eli tästä lähtien viiltelen/satutan itseäni niin paljon kun haluan! En jaksa enään olla pettynyt itseeni. Nyt ei ainakaan enään tarvitse olla.  Vitut kaikesta oikeesti..


Tässä nyt kerron viikosta.. Minun ongelma teknisessätyössä selvisi niin että vaihdan käsityöhön. Teen töitä omassa luokassa ja kotona, harvemmin siinä ryhmässä työskentelen  koska minua ahdistaa ihmiset. Tässä  muuten olen miettinyt minun laitaa liikuntatunilla. Kukaan ei ole ainakaan maininut mitän liikuntatunneista minulle. Huh! Liikun vapaa-ajalla. Salila ja lenkillä.

En ole varma olenko kertonut mutta minulle tulee koira. Tässä maanantaina soitan henkilölle keltä sen mahdollisesti hankin. Lovutus vasta noin kuukaden päästä niin kerkeää hyvin hankkia tarvikkeita. Meillä on ennestään kaksi koiraa jotka eivät tuo minulle mitään hyvää oloa.. Toinen ei anna edes kävellä kotona.. Toisella diabetes eikä elä kauaa. Naapurin koiraa olen nyt käynnyt hakemassa ja monen vuoden harkinnalla oman koiran. Äidillekin sopii. Koska se on vain minun koira se myös kulkee mukanani.  Kirjoitan tästä sitten lähemmin kun koira tulee.

Mutta nyt kysymys. Miten minä voin?

Vaihtelevasti. Hyvin ja huonosti. Nyt tämä viikko on ollut minule todella vaikea oman mieleni kannalta. Sain tossa muutama päivä sitten oman television omaan huoneeseen. Voisin vaikka tehdä huone postauksen? Olen nyt täällä tukiperheellä, mukavaa on ollut. Ottanut ihan rennosti ja kuunnellut musiikkia. Koulussa opiskeli alkanut loman jälkeeen rankasti vaikka maksimisaan neljällä tunnilla.. Monia aineita päivässä.. Monia kappaleita tehtäviä. Huhhuh.. No onneksi kohta on hiihtoloma. Kuuden viikonpäästä! Kai? Ei tässä muuta.

.....

''Mä oon yksi kasvoton luonne kasvottomas Suomes,
mul on mun huolet.
Kasvoton huone, kaikki kuolee,
Mun sydäntä ei voi tahdistaa,
eikä tätä vitun paskaa kestää.
En kulje bussilla, koska ahdistaa,
kävelen mielummin vaikka vittu metsään.''

''Taas on minun mieleni musta
Taidan potea masennusta
Tahtoisin kerrankin olla rautaa
Mutta mä kaivan itselleni hautaa
En saa missään arvostusta
Taitaa päässäni olla kusta
En pysty enää nukkumaan
Minä olen valmis kuolemaan.''

Kolmenviikon löpinät

Hei.

Anteeksi etten ole kirjoitanut, on ollut paljon kiireitä. Olen ollu reissussa Lahdessa ja niin edelleen.

Mutta  nyt kirjoitan tämmöisen ''Mytistetyt tapahtumat kolmelta viikolta.'' Joulu.. Joulu meni miten meni. En päässytkän äidilleni, mutta äiti tule sijaisperheeseen muutamiksi tunniksi. Olin aika allapäin jouluna. Lahjoiksi sain äidiltä Playstation neljän. Ja Pirjolta muuta mukavaa pientä.Nämä muut joulupyhät meni vain maatessa sängyssä, kävin kyllä 26.12 polkemassa Kymin lentokentälle noin 6km. Ei olut pyörässäni edes nastoja, ohuet renkaat eikä valoja. Pakko myöntää että harvinaisen pelottavaa oli ajaa. Nyt kaikki kiireeni on loppunut tai no niin.. Kolmeksi päiväksi jolloin lähden kouluun. Sain teknisentyön opettajalta arvosanaksi vitosen, vaikka en vitosta ansaisisi. Ainakin kutosen, tein työt, en niskotellut..En vain uskalanut ensiksi käyttää koneita kunnes hän sanoi  ettei tarvitse pelätä, Olen käytänyt niitä laitteita viimeksi vitosluokalla.. Hän ei edes antanut minun käyttää tiettyjä laitteita. Olin loput kurssista pois koska masennus ja muu paha olo näkyi. Lähdin teknisentyön tunnilta poiskin.. Ajattelin että voisin satuttaa itseäni siellä olevilla laitteilla. Olen tehnyt siellä ahkerasti töitä ja sain hyllyni melkein valmiiksi, ja sain melkein hylätyn! Eikö se olisi etten olisi tehnyt mitään?


Nyt siirryn min mahtavaan uuteen vuoteen. Vietin sen Lahdessa. Meillä oli mahtavat kolmepäivää. Hilluttiin yöllä kaupungissa katsomassa ilotulituksia, hän näytti minulle hieman paikkoja ja tutustuttiin moniin uusiin ihmisiin jotka olivat tosin pienessä humalatilassa. Kävin myön Jonen grillillä maistamassa Lahden perinneherkkua; Lihamukia. Oli ihan syötävää. Junamatkatkin menivät hyvin. Tai no tulomatka takaisin Kotkaan. Oli todella haikeaa lähteä.. Oli niin mahtava kun meillä oli pieni yksiö meidän omassa käytössä. Nyt vaihdan hieman aihetta mutta kun me tultiin kaupungista noin kahden aikaa huomasin että joku oli tuhona rikkonut ikkunat ampumalla raketit, oli jopa saannut palohälytyksen soimaan!

Mutta nyt tulomatkaan. Minulla oli vaihtojuna. Menin odottaman raiteelle kymmenen juuri siihen kohtaan missä luki kymmenen,en ymmärtänyt että raide oli kokonaan niin pitkä eikä vain siihen missä oli raiteen numero. No odotin siinä junaa, oli kahtaminuuttia vaille että juna lähtee kunnes tajusin että se junahan oli siinä. Siihen sitten juoksin ja kerkesin juuri. Huhhuh.

Muuten minun mielialani ovat olleet suuriltaosin että en ole ollut alakuloinen. Mutta nyt juuri huomasin että kun paha olo minuun tarttui se tuli kahta kauheampana. Toivottavasti saitte selvää mitä kirjoitan. Nukuttaa.

Hyvää uutta vuotta 2015!