Kiusaaminen

Tässä nyt mania vaihde päällä. Turhaa aikaa eikä jaksa tehdä oikein mitään. Makaan vain sängyssä ja nukun. Mässään karkkeja.. Inhottaa kun haluaisin vain nukku.. Mutta en pysty koska toinen tyttö häärää tuolla ja herään pieniinkin hänen liikkeisiin.. Haluan oman huoneen missä ei ole mitään hemmetin vessaa...  Huoh. Ei ole itsetuhoinen olo. Mania vaihe ilman itsetuhoa, ihanaa.. Noh tässä kun on nyt turhaa aikaa niin kirjotampa kiusaamistarinani.

Eli minua on kiusattu jo ensimäiseltä luokalta asti. Onhan sitä tapahtunut jo tarhassa ja esikoulussakin mutta en ole kait ajaellut sitä kiusaamiseksi. Olen siis vaihtanut koulua kaksi kertaa ja syynä kiusaaminen.

Ensimmäiseltä luokalta en oikein muista mitään kun vain yhden tummaihoisen kiusankappaleen joka tykkäsi kiusata minua,, Se oli vain sanoilla kiusaamista. Sama ihminen kiusasi minua ystävänsä kanssa toisella luokalla jolloin jäin myös luokalle. Toinen luokka toisella kerralla ei ollut pahaa kiusaamista itse luokassa mutta minua asteen ylempänä kiusasivat monen luokan edeltä. ''Itkisin onnesta jos jäisit vielä luokalle!'' Ihmiset haukkuivat pilkkasivat ja syynä taisikin olla luokalle jääminen. No kolmosella minulla oli muutama hyvä ystävä. Heidän kanssa olin kokoajan. Vaihdoin musiikkiluokalle. Olin siellä puoli vuotta. Muistan vieläkin kun poika löi minua naamaan voimalla. Se oli kauheaa,, En kertonut asiasta kellekkään..  Olin siellä lähes kaikki välkät yksin.. Siellä sitä kiusaamista vasta oli. Olin kai niin erillainen! Sitten vaihdoin takaisin vanhaan kouluun. Siellä oli parempi olla. Hyvänä kaverina Pyry joka tuki minua. Siellä vielä jakseltiin muistella minun luokalle jäämistä.. Vieti välitnnit aina samasa pienessä kulkutilassa jonne saattoi tull muutamia ystäviä. Opettajat hätyyttivät liikkumaan mutta en liikkunut. Meillä oli tuolloin vielä oma opettaja Kimmo. Mutta sitten tuli sijainen.

Hänen kanssa oli sukset ristissä. Muistan vieläkin kun huusin keskellä tuntia ''Haluan kuolla, haluan hirttää itseni!'' Jouduin terveydenhoitajalle ja siintä lääkäriin, No lääkärissä ei muistaakseni ollut mitään ihmeellistä. Tämä oli siis jo vitos- luokalla. Tämä juttu koskee vitosen loppua. Opettajani soitti äidilleni että olisin vastapuolisessa metsässä viiltelemässä kaljapullolla. Äiti soitti minulle ja sanoi luuriin ''Mitä helvettiä sä leikit?'' Olin silloin ihan ulapalla. Olin kotona tietokoneella pelaamassa ja tuolloin vielä vaihdoin lakanoitakin. Äiti tuli noin kymmenen minuutin päästä kotiin katsomaan minua ja huomasi kyllä etten ollut missään tuolla välillä. Äiti yritti ottaa selvää että mistä tuo kaikki alkoi viiltely juoru alkoi.. Mutta opettaja ei ikinä kertonut.. Luulen äidin kanssa että hän keksi jutun. Siintä lähti minun viiltely.

Kutosluokka taitanee ola yksi pahimmista vuosista seiskan rinnall.  Saatoin jopa kantaa veistä mukanani koulussa. Silloin muuten minulla oli vielä jonkinverran ystäviä koulussa, en ollut melkein mikään välkkä yksin, Mutta aivan loppuvaiheessa kutosta kaikki muuttui. Muutuin yksinäiseksi ja olin syrjässä kaikelta.

Seiskalla minua kiusattiin, olin kaikissa paritehtävissä yksin, huutojaoissa viimeinen ja ei halutuin. Kaikki mulkoilivat ja haukkuivat minua. Minusta levisi miljoonia juoruja milloin mistäkin asiasta. Minulla oli tuolloin leikattu poikahiukset,  niitä haukuttiin, liikaa. Halusin olla erillainen ja kyllä niin olin. Ja ylpeä erillaisuudesta mutta en silti jaksanut. Omasta mielestä näytin söpöltä noilla hiuksilla. ^^ Tässä seiskalla vaihdoin koulua. Eka minulla oli kavereita mutta he alkoivat lähteä pois luotani, ja kun vahvuuteni pieneni koska olin yksin koulussa. Oli aivan kamalaa kaikki haukkuivat minua, hiuksia.. Tyyliä. Olin kuulema kauhea pleijeri kun halusin olla kaikken mukana kokoajan. Tuolloin myös olin kaikessa yleensä yksin tai viimeinen. Tulihan sitä murruttuakin muutama kerta kun olin viimeinen, yllätys yllätys.. Tuolloin monet kavreiden kaverit aina kysyivat '' Miksi vitus liikut ton saatanan Annenkaa, hyi vittu!'' Noita aina kuuli kavereilta. En jaksa tällä hetkellä ajatella oikein kaikkea muuta mitä minusta on puhuttu.. Yritin olla mukana muiden kanssa mutta minut yleensä jätettiin yksin. Olin yhdessä vaiheessa melkein ainut joka istui välitunneilla samalla penkillä yksin joka välkkä yli puoli vuotta. Tässä kasiluokalla olenkin viettänyt aikaani yksin ja hylättynä. Nykyään vietän välitunnit sisällä koska en kestä ihmisiä. Heidän tuijotusta.. Kirskumista.. Olen nyt panostanut paljon ulkonäköön, meikkaan hienosti,, Mikään ei tunnu auttavan. Olen onnellinen ettei tarvitse mennä liikuntatunneille tai muuhun missä täytyy tehdä asioita porukassa. Nämä  ei välttämättä ole teidän korvaan kauhea pahoja asioita mutta itseäni sattuu ajattelukin. Ehkä siksi jätin asioita kertomatta tässä postauksessa. Kiusaamiseni on ollut fyysistä ja henkistä. Joskus yksi koululainen tuli uhkaamaan minua taltalla vapaa-ajalla. Ja toinen yritti tunkea kuulakärkikynää suoneen.. Olin tuolloin todella heikko kaikin puolin.. Puhumisessa ja vastustamisessa. Nyt jos tulisi tuollainen tilanne olisin vain suoraan että siitä vaan. Satuta minua. Ei kiinnosta.

PS. kirjotusvirheet, puuttuvat pilkut, yhdysanat. Olen pahoillani jos niitä näkyy teksteissäni.

6lk

6.2.2015