Mahtavaakin mahtavampaa!

Heissan lukijat, ja kyylät!

Tässä viimeviikkolla on ollut niin hirveästi kaikkea tekemistä, ei ole kerennyt tehdä mitään. Joussut paikasta toiseen, koti, sijaisperhe ja laitos, huhhuh! Tavaroita täytyy kantaa paikasta toiseen, niskat kipeät.. Mutta nyt tälläinen mielipide uudesta sijoituspaikasta: Eli on todella mukavaa olla siellä, päivät menee katsellessa televisiota tai muuten vain oleskelessa, matkoilla ja muuten matkataan kaupunkeihin.. Sunnuntaina me olimme Vantaallakin, ensimmäistä kertaa minä itse olin. Tutustuin uusiin ihmisiin ja muutenkin oli todella mukavaa.. Kyllä sinne voi hyvinkin asettua asumaan, ja nopeasti varmasti totun asumaan siellä.

Tässä nyt päälle kuukausi oltu koulussa, ensimmäisiä kokeita mennyt melko hyvin menneet mielestäni, kohta tietty into niihin lopahtaa ja numerot laskee taas.. Siitä kuutosesta vitoseen, hahhah! Tämän viikon lauantaina on meillä koulua, ei mitenkään jaksaisi lauantai- koulua. Perjantain mukainen lukujärjestys. Koulussa muuten kavereita on eikä minua enään kiusata milläänlailla, olen todella iloinen siitä! Muutenkin olen saannut voimaa jaksaa koulussa ja muuten tässä arjessa. Vaikka välillä kaikki tuntuukin mahdottomalta!

Tässä vielä ainakin kuun alkuun olen tässä nykyisessa sijotuspaikassa sitten muutan pois, sitä odotellessa. Meidän vanhalla naapurilla on syöpä, harmillista, miksi yleensäkään syöpä on olemassa? Hrr, kylmät kelit alkannut.. Jäädyn pystyyn.. Kohta on jo talvikin.. Hei muuten! Tänään ostin meikkivoiteen, meitsi alkaa nyt meikkaamaan ja oikeasti näyttämään kauniilta.. Tai ainakin yritän.

Mutta tällätteen nytten, seuraavaksi sitten menen sijaisperheeseen yöksi keskiviikkona..

+++ ! Kotia ja äitiä on todella kova ikävä, samoin Eetua. Ja omaa kotia.. 

 

Masennusta ja hyvää

Hei guys!

Tänään käytiin ohjaajan ja äidin kanssa tsekkaamassa uusi ''perheeni.'' Vaikutti todella mukavalta eikä säännötkään ole sen pahemmat.  Arkisin 22 kotiin ja viikonloppuisin kello 24. Not bad! Mukava omakotitalo, iso piha ja kaksi koiraa, kaverit ja poikaystävät saa tulla kylään ja yöksi. Seuraavan viikon keskiviikkona vietän ensimmäisen yöni siellä, sitten mahdollisesti viikonlopun. Eli asiatkin alkavat parantua. Tässä tänään aiemmin on ollut kyllä todella paha olo, kirjoitan siintä kohta tänne. Mutta huomisen ja viikonlopun suunnitelmat. Eetu, Eetu, Eetu. Ihanaa! Tätä on ihana elämä. Poikaystävä, suunnitelmia.. Ja pääsee täältä pois kokonaan! Nyt kerrankin uskallan olla omaitseni. Kertoa mistä pidän.. Pokémoneista. Ne on vain aina ollut niin ihania.. Löööw. Erillaisuus palkitaan. Täytyy vielä odoittaa kun alkaa minun aikani pitää bändipaitoja. Niinkuin joskus. On minussa se sisäinen raskaanmusiikin kuuntelia.

Mutta nyt kirjoitan hieman pahempaa tekstiä, ihan silläkin kannalla että mielessäni on vielä hieman tuollaista. Puhuttiin ohjaajan kanssa että kun kirjoittaa, puhuu esimerkiksi nauhalle se auttaa pahaan oloon. Ja sitten hyviä asioita on taas todella hyvä miettiä mielessä. Mutta.. 

Se olisi kuin sanoisi surulle ''tahdon.'' Kipu vai kuolema? Kivusta oppii. Mielimaassa,  itkenyt koulussakin. Lipsautellut kuoleman toiveita.. ''Nyt menen tämän tien yli silmät kiinni ja hitaasti, en välitä mistään.''

Vähät lupauksista. Minä menen ja niin loppuu muiden paha olo minusta. AJALLAAN. Heilläkin on sitten kaikki hyvin. Unohtaa yhden turhan teinin löpinät. Eikä kenenkään tarvitsisi enään auttaa enkä veisi toisten aikaa. Muistan vieläkin kun osastolla omaohjaaja Saara sanoi että ei näillä lääkkeillä tapeta itseänsä. Test? Tai että tylppä veitsi tekee enemmän tuhoa kuin terävä.. Ihme porukkaa mainita noin asiasta vakavasti masentuneelle. Miulla on tässä kohta hoitosuunnitelma missä luultavasti vaihdetaan lääkkeitä koska nykyiset ei juurikaan tehoa. Tälläistä tänään, ei sen ihmeempiä. Kai? Huomenna on torstai, mahtavaa. Nopeasti menee kyllä päivät pakko myöntää. Kuukausi jo kouluakin käyty. Aika paljon. Ei oikein enään maistu koulu.. Pakkohan sinnekkin on mennä silti. 

                                          Katsokaas muuten kissankieltä, eikö olekkin ällöttävä?`

 

 

 

Ihanaa luettavaa

Heissan ihmiset!

Mahtava viikonloppu vietetty tukiperheellä.. Ihanaa ollut, hoitanut eläimiä hyppinyt trampoliinilla, pyöräillyt ja viettänyt mahtavaa aikaa! Tänne Mäkeen taas kun takaisin tuli mieli muuttui, nimeltä mainitsematon herra pilaa kaiken.. Toivottavasti pääsen täältä nopeasti pois..  Ei tarvitse katsoa tietyn naamaa,  onhan täällä yksi aika ihana ihminenkin, siis oikeasti. Osaa auttaa ymmärtää! Hänestä en muuta kerro..Mutta harvinaisen mukava ja salaperäinen... Kuulin hyviä uutisia keskiviikkona käydään ohjaajan ja äidin kanssa tutustumassa uuten sijaisperheeseeni. Joudun kyllä olemaan täällä vielä jonkin aikaa koska ensin täytyy tehdä tutustumis käyntejä. 

Tukiperheelle tuli uusi hevonen, Karkki ja Leonbergin koiranpentu Rambo. Rambo tosin täytyi antaa omistajalleen takaisin koska heidän Ruusa ei oikein pitänyt hänestä. Ehkä parempi niin ettei Ramboa ihan pilata. Launtaina mahtavaa savulohta, sitä oisin voinnut syödä niin paljon kun vain riittäisi mutta maha ei vedä. 

Eetua näin ennen kun lähdin tukiperheelle eli perjantaina. Se oli niin ihanaa. Sitä olisi voinnut jatkua kauan.. Todella kauan.. Nautittiin toisistamme, puhuttiin... Rakasteltiin.. Kaikki tämä kahdessa tunnissa.. Vain. No onneksi on seuraava viikonloppu kokonaan aikaa! ...Toivottavasti. Ikävä on kova! Ja rakkaus häneen se senkun vain kovenee,, Kaiken tämän jälkeen. Rakastan Eetua. Vaikka  muut mitä sanovatkaan minua ei kiinnosta! Rakkaus on lumivalkoinen. Ei pienen hetken.. Vaan.. Ison hetken.. Hah. 

Mielialat on ailahdelleet minne sattuu mutta viikonlopun ovat ollaat hyvin korkealla, eli hyvällä tuulella! Ikävöiminen tekee huonon mielen.. Joten  ei täydy ikävöidä.. Sitä päivää kun tässä odotan että oma elämä tasaantuu.. Koulu, koti asiat.. Mutta niin. Huono kirjoitustaito miulla kyllä, mutta tässähän tätä kartuttaa! 

Rambo

Sumuinen maisema

Eetu <3

 

Masennus shittiä

Hellurei!

Tässä juuri para-aikaa makaan sängyssä potemassa flunssaa. Ei muuta. Nenä vuotaa, kurkkuun sattuu eikä saa henkeä. Sairastan hyvin harvoin mutta jos sairastan se voi muuttua pahemmaksikin mitä on.  Kävin just suihkussa, tuli heti parempi olo jotenkin vain virkosi kaikella tavalla.. 

Sain juuri tietää että tuleva uusi perheeni on luultavasti Karhulassa, yksinhuoltajalla jolla on kaksi pientä koiraa! Kuullostaa hyvältä. Tiistaina tietääkseni menemme tutustumaan kyseiseen paikkaan. Jännittävää on.

Olen nyt huomannut paremmin sen kuinka mieleni muuttuu kokoajan. Hyviä päiviä ja huonoja.. Nyt lähiaikoina on ollut melko tukalaa itseni kanssa.. Kokoajan pyörii mielessä lääkkeiden yliannostus, pääsisinkö niillä pois vai sekavaan tilaan.. Mitä tapahtuu tuon puoleisessa vai tapahtuuko mitään? Olenko yksin siellä? Miten jaksan tätä? Tuntuu että murrun taas uudestaan eikä mikään voi enään auttaa. Tämä esittäminen että kaikki olisi hyvin alkaa jo painamaan. Miksi edes esitän?  Nojaa. En luokittele itseäni mitenkään masentuneeksi miulla on vain paha olla. Antakaa minun vain olla. Onneksi Eetu ja ohjaajat tukevat minua.. Ja äiti. Vaikka kaikki alkaakin järjestyä silti minä olen lähellä romahtaa.

Kysyn itseltäni miksi haluan olla täällä? Onko minut luotu tähän maailmaan? Mietin mutta en saa vastausta. Tyydyn siis hiljaisuuteen...  

Muuta en halua enkä edes voi kirjoittaa. Voisi tulla liian raskasta tekstiä.