Musiikkia omaan korvaan

Miulle on ehoteltu tässä vaikka mitä. Esimerkiksi mitä postaisin.. Vaikka tää elämä nyt ei ole vielä mitenkään mallikkaasti niin pakkohan minun on tehdä postauksia muustakin kun pahasta olosta.. Joten päätin että tämä postaus liittynee musiikkiin! Kerron vähän hyviä bändejä/esittäjiä, kappaleita jne.. Muutamiin saatan kertoa miksi juuri se..

Kerron tässä vähän ensiksi mitä viikossa on tapahtunut. Oon ollut kipeä, kuumetta ja pahaa oloa. Meenasin pyörtyä kun minä tyhmä lähdin lenkille kuumeessa.. Muuten vähän ollut pahaa oloa pinnalla mutta olen nekin kestänyt niinkun näkyy! Miulla on tatuointi aika varattu 9.3. kello 16, sitä ennen naistenpäivänä (8.3) täytän 16- vuotta, jee! Miulla on tossa 13 päivä myös sos. palaveri, puhutaan vähän mikä olis minulle hyväksi ja kait uutta sijotuspaikkaa. Ja mitä nyt olen lukennut muita niin se ei ole enään täällä Kotkassa sitten.. Eihän tää kivaa oo mutta min on vaa pakko parantua että pääsen itsenäistymään. Täällä se paraneminen ei vain onnistu vaikka mitä olisi, Mutta alotetaampa.

Nämä eivät ole missään järjestyksessä..


Eleanoora Rosenholm: Maailmanloppu

Laura Voutilainen - Timanttinen Tähti
Tää biisi on aina koskettant minua ja tästä tulee mieleen hyvinkin lapsuus.. Äiti ja isä kun oli vielä yhdessä ja meidän mökki.

Ruger Hauer - Riippusilta

Edorf - Viiltävä Rakkaus

Anne Mattila - Asfalttiviidakko

Jonna- Minttu sekä Ville
Tästä biisistä tulee mieleen joskus tarha aikaiset ihastukset,,

Kikka - Anna rakas raju hetki

Metallica- One
Ensimmäinen tuotanto bändiltä ja ensimmäinen kuuntelemani biisi lempi bändiltäni.

Raaka- Aine - Yhteiskuntakelpoinen
Tuli useasti kuunneltua pahoina itsetuho hetkinä ja varsinin osastolla.

Children Of Bodom- Hate me

Dj Otzi- Hey Hey baby
Min ja parhaan kaverin Emilian tunnus biisi! Tulee mieleen kaikki leirit missä tätä kuunneltiin.

Delta Enigma- Without You
Omalta paikkakunnlata hyvää ''love'' metallia, kuunnelkaa ihmeessä!

Limp Bizkit - Behind Blue Eyes

IN FLAMES - Deliver Us

J. Karjalainen - Telepatiaa <3

Paperi T - Resnais, Beefheart & Aalto

Iron Maiden - Hallowed Be Thy Name

 Stella - Aamun Kuiskaus

Sara- Yhtenä iltana

Avenged Sevenfold - So Far Away

Bring Me The Horizon - Can You Feel My Heart





Min lempi artisteja ja bändejä ovat: Kikka, In Flames, Children of Bodom, Paperi T, Iron Maiden, Ruger Hauer. Alexi Laiho (Children of Bodom) Henri Pulkkinen (Paperi T)

Suku

Tekee mieli hirveästi kirjoittaa.. Mutta mistä?

..

...

.....

...

....

Kirjoitan omasta suvusta! Siintä nyt hirveästi ole  mitään mitä kirjoittaisi mutta..

Minähän en ole siis isän suvun kanssa millään tavalla tekemisissä.. Tuskin edes muistan/tiedän sukulaisten nimiä. Äidin sukuun olen pereytynyt hyvinkin.. Juoppoja täynnä. Äidin sisko on kyllä kaikkea muutakun juoppo. Ainut selvä. Mummo on kuollut tossa vissiinkin kaksivuotta sitten, aika ikävällä tavalla.. Haluaisin kertoa sen tänne mutta se ei ole ehkä mikään paras asia tänne kertoa.. Mietin asiaa kerronko. Mutta siis kerron tähän äidin suvusta, olenko tekemisissä, millaisia muistoja jne.. Eli siis äidillähän on 2 veljeä ja sisko. En ole hirveämmin veljien kanssa tekemisissä. Toisella eli sylikumilla on epilepsia ja alkoholi ongelmaa normaalia enemmän niin sitä tulee joskus nähtyä silmämustana kun kävelen esimerkiksi koulusta kotiin, Toista näen silloin tällöin kaupassa mutta ei tee mieli moikata edes. On ollut vähän känää meillä heihin ja hänen naisystävään. Mutta muuten olivat joskus ihan mukavia. Joulukin vietetty siellä joskus ja koiraa ulkoiluttanut. Heilläkin on tota alkoholinkäyttöä vähän enemmän, niin tulee juuri mieleen vain jotain känää äidin ja veljen välillä. Äidin siskoon ollaan aika paljon yhteyksissä. Asuvat tossa noin 3 minuutin kävelymatkan päässä. Siellä on ihan mukavaa mutta noita lapsia on kyllä hieman liikaa omaan makuun. Heh. viisi kappaletta, Olin esimerkiksi  muutama viikko sitten siellä yötä, oli ihan  kivaa. Käyvät äidin luonakin aina silloin tällöin että ei ihan yksin äitikään ole.. 

Äidin kanssa välit ovat nykyään tosi läheiset, Tai ainakin verrattuna vaikka vuosi sitten.. Pystyn nykyään puhumaan äidille avoimesti ja meillä on kivaakin. Meillä on ollut aina vähän että ei vain uskalleta halata toisiamme niin kai siihenkin on jossain vaiheessa uskallettava. Se ei tapa. Mutta äiti on todella ymmärtäväinen vaikka se onkin välillä ihan neuvoton min kanssa niin se yrittää ainakin auttaa.. Vähän on vielä heikkoa meidän suhde mutta paranemaan päin. Yritän nähdä häntä kerran viikossa ja tekstailla aktiivisesti. Siellä harvemmin yökyläilen mutta aina joskus sillointällöin..

Iskän kanssa en ole ollut kunnolla tekemisissä kuuteen vuoteen mutta nykyään olen hänen kanssa tekemisissä. Iskän kanssa ei ole niitä parhaimpia muistoja ei todellakaan.. Mutta jos vaikka yrittää unohtaa kaiken vanhan ja alottaa uudelta pöydältä, iskä on muuttunut monella tavalla kuudessa vuodessa, muuttunut luonteelta ja yleiset tavatkin muuttunut.

Tässä vuosien varrella aika moniin sukulaisiin mennyt välit, en edes tiedä miksi.. No eipähän se minua haittaa koska tärkeintä että minulla on äiti. Vihasin vielä isääni noin puoli vuotta enkä edes suostunut puhumaan hänestä ilman kamalaa raivoa.. Jokin tapahtui ja lähetin hänelle isänpäiväkortin ja hän sai numeroni äidiltä ja laittoi viestin minulle kiitokseksi. No meni jonkin aikaa alkoi iskä soitella minulle ja juteltiin. Eka iskän puhe oli takkuavaa niinkun aina ennenvanhaa kun häntä jännitti, sekin meni pois ajallaan. Ekaa kertaa kuuteen vuoteen kun nähtiin oli kyllä niin raastavaa kun ei tiennyt yhtään mitä puhua. En edes noin viiteen minuuttiin katsonut häneen. Nykyään välit on kuin isä ja lapsi. Omasta mielestä. Tietty parantamista on ja paljon mutta on meillä ainakin hyvät välit! 

Suunnittelin että seuraavaksi kun menen äidille niin halaan häntä. Saattaa kuullostaa teidän mielestä oudolta että suunnittelen äitini halaamista. Minulle se ei vaan todellakaan ole helppoa.  Mutta varmasti parantaisi heti meidän välejä enemmän. Joten otan sen seuraavaksi haasteeksi kun hänet nään. Äidin äitiin eli siis mummoon oli aika läheiset välit, hänelläkin oli alkoholiongelmaa ja paha astma kävin hänelle kaupassa ja siivosin kämppääkin. Vieläkin voin nähdä silmissä kun mummo istuu keittiössä ja puhutaan hänen oudoista naapureista.. Mummo oli aika kova huijaamaan, monia asioita sanonut tarkoittamatta mitään.. Mutta se oli hänen luonne. Kännissä hän oli kuin noita välillä, mutta selvänä paras mummo ikinä.. Sinänsä ajattelen että oli hyvä että mummo lähti tuonpuoleiseen vaikka hän olikin vasta 61. Paremmassa hoivassa, Pappa eli äidin isä.. Sitä en ole nähnyt pitkään aikaan, joskus sattunut ehkä näkemään ellen ole erehtynyt niin sammuneena puiston penkillä.. Välillä olen miettinyt että miten se edes voi olla hengissä sen viinan määrällä? Tai no. Onko se edes elossa enään? Tulee vain mieleen mökillä pappa sienet... Kangasrouskut. Niitä aina kerättiin mökillä papankanssa joskus vuonna peruna. Meillä oli mökki tossa monta vuotta sitten jossa aina käytiin viikonloppuisin. Sielläkin oli mukavaa niin kauan kunnes meni riitaa äidillä ja iskällä. Se oli kyllä mahtava paikka.. Varsinkin kesällä kun oma ranta ja muutenkin rauhaisella paikalla kaukana kaupungista. Sinne kyllä joskus ikävöin.. Koukkusaareen en muutenkaan enään pääse kun ei ole enään äidillä tai iskällä oikein mitään suhteita sielläpäin. 

..

Helloou!

Tässä eletään vaikeita tilanteita. Äiti on avuton kanssani hän sanoi että tarvitsen apua. Ja paljon. Hän on ainut jolle eään kerron kaikki asiat, joka kyllä oikeasi ymmärtää vaikka välillä muuta väittääkin... Pirjo ei sitten luovuta millään vaikka huomaan että hän ei tätä jaksa.

Jäin eilen kiinni viiltelystä. Olin hajotannut paksua lasia olevan Pirjon kalleuden.. Pirjo oli sitä etsinyt ja ei löytänyt niin kysyi minulta. No toki sanoin etten tiennyt missä se oli. Toisella kerralla sanoin kun asia tuli julki että ''Ootko sää oikeesti niin sinisilmänen ettet tiiä mitä tein sillä?'' Toinen tyttö oli tuolloin kuulemassa kaiken.. No sanoin kovaan ääneen että viiltelin sillä ranteet auki ja hyvältä tuntui! Tuli puheeksi asia etten ymmärrä miltä toisista tuntuu kun ei kukaan tiedä miltä sinusta tuntuu tai miltä minusta tuntuu. Intin kova että kyllä nupo tietää, Pirjo painotti monta kertaa että ei tiedä. Kun ei kuulema kukaan tiedä. Olen kuulema ihminen joka ei välitä miltä muista tuntuu.. Mitä nyt ajattelen niin taidan olla psykopaatti. Olen tunteeton. Tuli myös puheeksi asia kun itsenäistyminen sanoin että on aikaa kaksi vuotta aikaa itsenäistyä ja sanoin suoraan että sitä täällä en aijo viettää. Kuulema pompotan muita. ''Tänään tätä ja huomenna tota.'' Pirjo tarkoitti osin asumis asiaa. Pirjo ei ole kait ollut siinä tiedossa että muutan täältä pois. No mutta nyt sai sen tietää ja hiljaiseksi veti.

Muutama kysymys: Onko tunteiden näyttäminen väärin? Mitä minun pitäisi tehdä?

Saan tässä kohta tatuoinnin syntymäpäivä lahjaksi äidiltä. Ihanaa.. Sitä odotan ja se pitää minut hengissä, ja varsinkaan viiltelemättä koska tatuointi tulee ranteesen.

Kiusaaminen

Tässä nyt mania vaihde päällä. Turhaa aikaa eikä jaksa tehdä oikein mitään. Makaan vain sängyssä ja nukun. Mässään karkkeja.. Inhottaa kun haluaisin vain nukku.. Mutta en pysty koska toinen tyttö häärää tuolla ja herään pieniinkin hänen liikkeisiin.. Haluan oman huoneen missä ei ole mitään hemmetin vessaa...  Huoh. Ei ole itsetuhoinen olo. Mania vaihe ilman itsetuhoa, ihanaa.. Noh tässä kun on nyt turhaa aikaa niin kirjotampa kiusaamistarinani.

Eli minua on kiusattu jo ensimäiseltä luokalta asti. Onhan sitä tapahtunut jo tarhassa ja esikoulussakin mutta en ole kait ajaellut sitä kiusaamiseksi. Olen siis vaihtanut koulua kaksi kertaa ja syynä kiusaaminen.

Ensimmäiseltä luokalta en oikein muista mitään kun vain yhden tummaihoisen kiusankappaleen joka tykkäsi kiusata minua,, Se oli vain sanoilla kiusaamista. Sama ihminen kiusasi minua ystävänsä kanssa toisella luokalla jolloin jäin myös luokalle. Toinen luokka toisella kerralla ei ollut pahaa kiusaamista itse luokassa mutta minua asteen ylempänä kiusasivat monen luokan edeltä. ''Itkisin onnesta jos jäisit vielä luokalle!'' Ihmiset haukkuivat pilkkasivat ja syynä taisikin olla luokalle jääminen. No kolmosella minulla oli muutama hyvä ystävä. Heidän kanssa olin kokoajan. Vaihdoin musiikkiluokalle. Olin siellä puoli vuotta. Muistan vieläkin kun poika löi minua naamaan voimalla. Se oli kauheaa,, En kertonut asiasta kellekkään..  Olin siellä lähes kaikki välkät yksin.. Siellä sitä kiusaamista vasta oli. Olin kai niin erillainen! Sitten vaihdoin takaisin vanhaan kouluun. Siellä oli parempi olla. Hyvänä kaverina Pyry joka tuki minua. Siellä vielä jakseltiin muistella minun luokalle jäämistä.. Vieti välitnnit aina samasa pienessä kulkutilassa jonne saattoi tull muutamia ystäviä. Opettajat hätyyttivät liikkumaan mutta en liikkunut. Meillä oli tuolloin vielä oma opettaja Kimmo. Mutta sitten tuli sijainen.

Hänen kanssa oli sukset ristissä. Muistan vieläkin kun huusin keskellä tuntia ''Haluan kuolla, haluan hirttää itseni!'' Jouduin terveydenhoitajalle ja siintä lääkäriin, No lääkärissä ei muistaakseni ollut mitään ihmeellistä. Tämä oli siis jo vitos- luokalla. Tämä juttu koskee vitosen loppua. Opettajani soitti äidilleni että olisin vastapuolisessa metsässä viiltelemässä kaljapullolla. Äiti soitti minulle ja sanoi luuriin ''Mitä helvettiä sä leikit?'' Olin silloin ihan ulapalla. Olin kotona tietokoneella pelaamassa ja tuolloin vielä vaihdoin lakanoitakin. Äiti tuli noin kymmenen minuutin päästä kotiin katsomaan minua ja huomasi kyllä etten ollut missään tuolla välillä. Äiti yritti ottaa selvää että mistä tuo kaikki alkoi viiltely juoru alkoi.. Mutta opettaja ei ikinä kertonut.. Luulen äidin kanssa että hän keksi jutun. Siintä lähti minun viiltely.

Kutosluokka taitanee ola yksi pahimmista vuosista seiskan rinnall.  Saatoin jopa kantaa veistä mukanani koulussa. Silloin muuten minulla oli vielä jonkinverran ystäviä koulussa, en ollut melkein mikään välkkä yksin, Mutta aivan loppuvaiheessa kutosta kaikki muuttui. Muutuin yksinäiseksi ja olin syrjässä kaikelta.

Seiskalla minua kiusattiin, olin kaikissa paritehtävissä yksin, huutojaoissa viimeinen ja ei halutuin. Kaikki mulkoilivat ja haukkuivat minua. Minusta levisi miljoonia juoruja milloin mistäkin asiasta. Minulla oli tuolloin leikattu poikahiukset,  niitä haukuttiin, liikaa. Halusin olla erillainen ja kyllä niin olin. Ja ylpeä erillaisuudesta mutta en silti jaksanut. Omasta mielestä näytin söpöltä noilla hiuksilla. ^^ Tässä seiskalla vaihdoin koulua. Eka minulla oli kavereita mutta he alkoivat lähteä pois luotani, ja kun vahvuuteni pieneni koska olin yksin koulussa. Oli aivan kamalaa kaikki haukkuivat minua, hiuksia.. Tyyliä. Olin kuulema kauhea pleijeri kun halusin olla kaikken mukana kokoajan. Tuolloin myös olin kaikessa yleensä yksin tai viimeinen. Tulihan sitä murruttuakin muutama kerta kun olin viimeinen, yllätys yllätys.. Tuolloin monet kavreiden kaverit aina kysyivat '' Miksi vitus liikut ton saatanan Annenkaa, hyi vittu!'' Noita aina kuuli kavereilta. En jaksa tällä hetkellä ajatella oikein kaikkea muuta mitä minusta on puhuttu.. Yritin olla mukana muiden kanssa mutta minut yleensä jätettiin yksin. Olin yhdessä vaiheessa melkein ainut joka istui välitunneilla samalla penkillä yksin joka välkkä yli puoli vuotta. Tässä kasiluokalla olenkin viettänyt aikaani yksin ja hylättynä. Nykyään vietän välitunnit sisällä koska en kestä ihmisiä. Heidän tuijotusta.. Kirskumista.. Olen nyt panostanut paljon ulkonäköön, meikkaan hienosti,, Mikään ei tunnu auttavan. Olen onnellinen ettei tarvitse mennä liikuntatunneille tai muuhun missä täytyy tehdä asioita porukassa. Nämä  ei välttämättä ole teidän korvaan kauhea pahoja asioita mutta itseäni sattuu ajattelukin. Ehkä siksi jätin asioita kertomatta tässä postauksessa. Kiusaamiseni on ollut fyysistä ja henkistä. Joskus yksi koululainen tuli uhkaamaan minua taltalla vapaa-ajalla. Ja toinen yritti tunkea kuulakärkikynää suoneen.. Olin tuolloin todella heikko kaikin puolin.. Puhumisessa ja vastustamisessa. Nyt jos tulisi tuollainen tilanne olisin vain suoraan että siitä vaan. Satuta minua. Ei kiinnosta.

PS. kirjotusvirheet, puuttuvat pilkut, yhdysanat. Olen pahoillani jos niitä näkyy teksteissäni.

6lk

6.2.2015

Moikka!

Tässä ny muutamassa viikossa kerennyt tapahtua vaikka mitä.. Olen kertonut nyt monelle että nykyinen sijoiuspaikka ei ole vain hyvä minulle. Asiaa hoidetaan eteenpäin pikkuhiljaa. Sijaisvanhemmassani ei ole todellakaan mitään vikaa. Se ei vain sovellu minulle yhtään. Yksi aikuinen ei riitä kaikkiin minun ongelmiin. Kai? Tässä tällä asialla ollan vasta aivan alussa kylläkin.

Tuli tässä viilleltyäkin tällä viikolla, onhan nuo aika syvät mutta en halua kokea tikkaushelvettiä uudelleen. Yriän nyt vain päästä kokonaan viiltelystä. Näytin vain että minulla on/oli paha olla perheessä, Kun ulkoisesti ei ole asiat hyvin esim. asuminen ei voi olla mikään hyvin sisäisesikkään. Sad but true. Tässä tällä hetkellä olen isälläno yötä. Olen viimeksi ollut täällä noin viisi vuotta sitten. Ja iskääkin näin viimeksi kunnolla viisi vuotta sitten. Kaksiviikkoa sitten kyllä nopeasti.. Tämä on erittäin jännää olla täällä.

Mutta miten minä muuten? Kiitos oikein hyvin. Tai no.. Psyykkinen vointi rakoile silloin tallöin. Vielä eilen olin menossa katolle ja tänään olen uutta virtaa täynnä! Kuntosalillakin on tullut huomattavia tuloksia. Olin tiistaina Maraton Spinningissä. (Maraton Kuntopyöräily 2h) Rankkaa oli mutta selvisin mainiosti. Tässä ollut kyllä vähän asiat sekaisin. Todella sekaisin. Silti olen vielä hengissä! Duh. Olen nyt saannut paikan pajakouluun. Mahtavaa. Jos vaikka saisin korotettua numeroita. Arvatkaa  mitä.. Hukutin minun kaksikymmentäviisi euroa... Hyvä minä. Noh ei sillä niin väliä ole. Tässä mietin etä voisin seuraavan postaksen tehdä kiusaamisesta? Miltä kuullostaa?

En tiedä olenko kertonut että minulla on ollut anorektisia ajatuksia. Ei ole enään. Joskus kesä pari sitten olin jopa laitunut 10 kiloa mutta sitten aloin taas ahmia ja olen näissä samoissa mitoissa. Eikä se enään edes haittaa minua. Skipatkaa dietit ja syökää terveellisesti! Kuntosalista on tullut toinen elämä. Siellä vietän 3-4 päivää viikossa. Tyytyväinen että olen saannt motivaatiota joka ei ole loppumassa ihan heti. Gym <3 Fitness <3. Aijon vielä pyrkiä Fitness malliksi.