Suku

Tekee mieli hirveästi kirjoittaa.. Mutta mistä?

..

...

.....

...

....

Kirjoitan omasta suvusta! Siintä nyt hirveästi ole  mitään mitä kirjoittaisi mutta..

Minähän en ole siis isän suvun kanssa millään tavalla tekemisissä.. Tuskin edes muistan/tiedän sukulaisten nimiä. Äidin sukuun olen pereytynyt hyvinkin.. Juoppoja täynnä. Äidin sisko on kyllä kaikkea muutakun juoppo. Ainut selvä. Mummo on kuollut tossa vissiinkin kaksivuotta sitten, aika ikävällä tavalla.. Haluaisin kertoa sen tänne mutta se ei ole ehkä mikään paras asia tänne kertoa.. Mietin asiaa kerronko. Mutta siis kerron tähän äidin suvusta, olenko tekemisissä, millaisia muistoja jne.. Eli siis äidillähän on 2 veljeä ja sisko. En ole hirveämmin veljien kanssa tekemisissä. Toisella eli sylikumilla on epilepsia ja alkoholi ongelmaa normaalia enemmän niin sitä tulee joskus nähtyä silmämustana kun kävelen esimerkiksi koulusta kotiin, Toista näen silloin tällöin kaupassa mutta ei tee mieli moikata edes. On ollut vähän känää meillä heihin ja hänen naisystävään. Mutta muuten olivat joskus ihan mukavia. Joulukin vietetty siellä joskus ja koiraa ulkoiluttanut. Heilläkin on tota alkoholinkäyttöä vähän enemmän, niin tulee juuri mieleen vain jotain känää äidin ja veljen välillä. Äidin siskoon ollaan aika paljon yhteyksissä. Asuvat tossa noin 3 minuutin kävelymatkan päässä. Siellä on ihan mukavaa mutta noita lapsia on kyllä hieman liikaa omaan makuun. Heh. viisi kappaletta, Olin esimerkiksi  muutama viikko sitten siellä yötä, oli ihan  kivaa. Käyvät äidin luonakin aina silloin tällöin että ei ihan yksin äitikään ole.. 

Äidin kanssa välit ovat nykyään tosi läheiset, Tai ainakin verrattuna vaikka vuosi sitten.. Pystyn nykyään puhumaan äidille avoimesti ja meillä on kivaakin. Meillä on ollut aina vähän että ei vain uskalleta halata toisiamme niin kai siihenkin on jossain vaiheessa uskallettava. Se ei tapa. Mutta äiti on todella ymmärtäväinen vaikka se onkin välillä ihan neuvoton min kanssa niin se yrittää ainakin auttaa.. Vähän on vielä heikkoa meidän suhde mutta paranemaan päin. Yritän nähdä häntä kerran viikossa ja tekstailla aktiivisesti. Siellä harvemmin yökyläilen mutta aina joskus sillointällöin..

Iskän kanssa en ole ollut kunnolla tekemisissä kuuteen vuoteen mutta nykyään olen hänen kanssa tekemisissä. Iskän kanssa ei ole niitä parhaimpia muistoja ei todellakaan.. Mutta jos vaikka yrittää unohtaa kaiken vanhan ja alottaa uudelta pöydältä, iskä on muuttunut monella tavalla kuudessa vuodessa, muuttunut luonteelta ja yleiset tavatkin muuttunut.

Tässä vuosien varrella aika moniin sukulaisiin mennyt välit, en edes tiedä miksi.. No eipähän se minua haittaa koska tärkeintä että minulla on äiti. Vihasin vielä isääni noin puoli vuotta enkä edes suostunut puhumaan hänestä ilman kamalaa raivoa.. Jokin tapahtui ja lähetin hänelle isänpäiväkortin ja hän sai numeroni äidiltä ja laittoi viestin minulle kiitokseksi. No meni jonkin aikaa alkoi iskä soitella minulle ja juteltiin. Eka iskän puhe oli takkuavaa niinkun aina ennenvanhaa kun häntä jännitti, sekin meni pois ajallaan. Ekaa kertaa kuuteen vuoteen kun nähtiin oli kyllä niin raastavaa kun ei tiennyt yhtään mitä puhua. En edes noin viiteen minuuttiin katsonut häneen. Nykyään välit on kuin isä ja lapsi. Omasta mielestä. Tietty parantamista on ja paljon mutta on meillä ainakin hyvät välit! 

Suunnittelin että seuraavaksi kun menen äidille niin halaan häntä. Saattaa kuullostaa teidän mielestä oudolta että suunnittelen äitini halaamista. Minulle se ei vaan todellakaan ole helppoa.  Mutta varmasti parantaisi heti meidän välejä enemmän. Joten otan sen seuraavaksi haasteeksi kun hänet nään. Äidin äitiin eli siis mummoon oli aika läheiset välit, hänelläkin oli alkoholiongelmaa ja paha astma kävin hänelle kaupassa ja siivosin kämppääkin. Vieläkin voin nähdä silmissä kun mummo istuu keittiössä ja puhutaan hänen oudoista naapureista.. Mummo oli aika kova huijaamaan, monia asioita sanonut tarkoittamatta mitään.. Mutta se oli hänen luonne. Kännissä hän oli kuin noita välillä, mutta selvänä paras mummo ikinä.. Sinänsä ajattelen että oli hyvä että mummo lähti tuonpuoleiseen vaikka hän olikin vasta 61. Paremmassa hoivassa, Pappa eli äidin isä.. Sitä en ole nähnyt pitkään aikaan, joskus sattunut ehkä näkemään ellen ole erehtynyt niin sammuneena puiston penkillä.. Välillä olen miettinyt että miten se edes voi olla hengissä sen viinan määrällä? Tai no. Onko se edes elossa enään? Tulee vain mieleen mökillä pappa sienet... Kangasrouskut. Niitä aina kerättiin mökillä papankanssa joskus vuonna peruna. Meillä oli mökki tossa monta vuotta sitten jossa aina käytiin viikonloppuisin. Sielläkin oli mukavaa niin kauan kunnes meni riitaa äidillä ja iskällä. Se oli kyllä mahtava paikka.. Varsinkin kesällä kun oma ranta ja muutenkin rauhaisella paikalla kaukana kaupungista. Sinne kyllä joskus ikävöin.. Koukkusaareen en muutenkaan enään pääse kun ei ole enään äidillä tai iskällä oikein mitään suhteita sielläpäin.