Viikonlopusta

Heiheiheiheei! 

On ollut aivan mahtava viikonloppu. Perjantaina yökotona, kaverikin oli meillä, Miko perjantaina ja Noora lauantaina. Oli niin ihanaa nukkua omassa sängyssä, pakko myöntää että nukuin kyllä todella hyvin! On aina välillä niin ihanaa nukkua kotona. Yleinen kuntokin on melko hyvä ihmissisuhteissa kaikki hyvin! Paremmin melkein voisi enään edes mennä. Rakas kainalossa. 

En ole tainnut kertoa minun rakkaastani kihlatusta Eetusta? Se on tärkeintä miulle. Nyt meillä on ollut todella rankka kuukausi, nähty juuri ja juuri viikonloppuisin mutta oikea tosi rakkaus kestää tämän. En Eetua halua menettää. Se on oma kultani kaikesta huolimatta. Vielä puoli kuukautta niin rakkautemme kukoistaa taas, jolloin voimme taas nähdä vaikka joka päivä. 

Tänään on ollut kunnon urheilupäivä, kävin uimalassa uimassa, salilla ja hölkkäkävelin 7 kilometrin lenkin, nyt on ihanan rento olo.. Jotenkin se motivaatio alkaa palaamaan, ehkä hieman myöhässä mutta eihän se haittaa. Salilla kun käy sitä aina ajattelee että ääh, en minä näitä laitteita osaa käyttää! Mutta eihän meistä kukaan niitä ole osannut käyttää heti ensimmäisellä kerralla..Uimassa jouduin melko noloon tilaneeseen... Mutta. Kun ajattelee ei viiltelyssä ole mitään järkeä. Tänäänkin uimahallissa kun reiteni ovat pahasti viilellyt, arpiset. Ihmiset katsoivat jalkojani surullisena en ensimmäiseksi tajunnut miksi he katsoivat minua surullisesti kunnes vain saan päähäni piston miksi.. Joten ihmiset älkää oikeasti viillelkö..

Kielilävistys on ollut minulla nyt viikon, syöminenkin onnistuu todella hyvin nyt! Ei enään satu ainakaan paljon. Enkä kadu tämän lävistyksen ottamista, en en en.  

Koulussa olen nyt painanut työtä 3 viikkoa, loma olisi kyllä tarpeen.. No olen ainakin flunssassa jos ei muuta. Viikonloppuna näin vanhaa kaveria jota en ole oikeastaan tuntenut koskaan niin hyvin. Teemua. Olen aina jotenkin halunnut olla hänen kanssansa tekemisissä mutta koskaan en ole saannut aikaiseksi sitä, nyt laitoin hänellä viestin ja näimme illalla, se oli oikeasti vaan niin ihanaa, kerrankin uskalsin tehdä ''aloitteen.'' Siinä illalla käveltiin ja juteltiin, oli kyllä tosi mukavaa!

Keskiviikon kuulumiset

Heissaan!

Oon tosi iloinen. Oikeasti.  Kielilävistys vihdoin kielessä,  en tuntenut juurikaan mitään, olin ohjaajan kanssa. Ohjaajakin ajatteli että olisin edes inahtanut mutta ääntäkään ei kuulunutkaan. Onhan tämä nyt kipeä, vaikea syödä ja puhua mutta on se tämän arvoista! Eli suuri kipukynnys, miullahan on/oli kielilävistys, huulilävistys, napalävistys, kulmalävistys ja rustolävistys. Myös kyllä perus korvakoruja 5 kappaletta, noista itse kaikki paitsi kielilävistys. Oon aina jotenkin unelmoinnut että olisin lävistäjä.. 

Mutta menee kyllä todella hyvin tällähetkellä. Asiakasuunnitelmassa ei päätetty sen kummoisempia asioita, olen vielä nykyisessä paikassa ja kun löydetään jokin sijaisperhe niin sinne muutan sitten. Ärsyttää hyvin paljon kun isäni on vielä huoltajani mutta ei elämässäni mitenkään. (hyvä niin.) Hän saa silti lappuja liittyen asioihin ja en todellakaan haluaisi että hän saisi niitä. Sitten soittelee äidilleni, en itse omista hänen numeroa. Onneksi! Paljon on kaikkea mistä puhua mutta ehkä nyt ensimmäiset postaukset blogissani on enemmän itseeni liittyvää! Miun tekisi mieli kirjoittaa tänne kaikki, mikä painaa, mutta ajatelkaa kuinka painavaa luettavaa tämä blogi olisi? Juuri mietin että ehkä hieman vähennän omien asioiden kertomista tänne. Ihan vain teitä ajatellen. 

On se niin ihanaa kun meidän kisut hyppivät toistensa päällä, vanhempi kissa vielä tulee syliin kehräämään ja oleilemaan, sillä kai on niin ikävä! On miullakin kyllä niitä. Pikkukissa sivulaukkaa selkäkyyryssä, mahtava näky!

Hei muuten, oletteko te huomannut kun päivät vierii niin nopeaa tahtia ettei pysy perässä? Minä olen ainakin huomannut sen! Nytkin on jo keskiviikko, vastahan oli maanantai! Huhhuh. Kyllä tämä lukuvuosi menee sitten nopeasti, ainakin uskon. Muut kouluvuodet eivät ole menneet läheskään niin nopeasti. Alle 4kuukautta niin on jo joulu.. Mahtavaa.. Sittekun on kahdeksantoista niin kuulema aika vierii vielä nopeammin, uskottavaa, aijon kyllä nauttia tästä nuoruudesta vielä kun voin!

puspus, heihei!  

 

 

 

Tiistain pulinat

Olo on taas kauhea. Kävin Makuunissa ostamassa karkkia kuudella eurolla. Käy ilta näinkin! Tiedätte kai tunteen kun esittää iloista vaikka ei olisi edes syytä olla iloinen? Piiloittelee huonoa mieltä. Kestin sitä yli puolivuotta kunnes romahdin. En pelkää romahtavani nyt mutta, kaikki on mahdollista. Aina kun on mahdollisuus kirjoittaa, se auttaa olooni. Ulkona ollut sateinen päivä. 

Tiedän että näillä kirjoituksilla tuotan pahaa mieltä muille.. Koska he lukevat kirjoituksiani, surkeita tekstejäni.. Mutta tämä auttaa minua saamaan paremman mielen, etten vain viiltele. Viiltelystä ei ole mitään hyötyä se on vain tyhmä kierre, jota ei välttämättä voi lopettaa helposti.. Mutta asiasta toiseen..Miulla on kauhea ikävä äitiä, en kerro siitä kenellekkään. Haluisin kotiin edes yhdeksi yöksi. Oon todella huono pysymään tietyssä asiassa mitä kirjoitan, joten puheenaiheeni hyppivät sinne tänne. Huominen jännittää, niin kauheasti, on niin monia asioita mitä jännittää, asiakasuunnitelma ja mitä siinä päätetään. Kielilävistyksen ottaminen. Menetän varmasti yöunetkin, mikä on todella erikoista koska yleensä minulla on hyvä unen ''laatu''. Johtuu ehkä lääkkeistä mutta silti. Ainahan nekään ei auta minua!

Koulu on muuten alkanut todellla hyvin! Hieman on tressiä tulevasta mutta kyllä uskon että se tasaantuu ajankanssa. Koulussakin näkee niitä ei niin ''mukavia'' ihmisiä, ainakin tänään tullessani koulun ruokailusta.. Nimeltä mainitsematon tyttö johon olin jopa ihastunut tulee samasta ovesta ja tönäisee ja katsoo ilkeästi, en siis tunne häntä mutta mitä olen itse lukennut niin hän on monille muillekkin ilkeä. Siinä sain kyllä pahan mielen mutta, kaikesta selviää. Yläkoulussa oleminen on kyllä oikeasti todella haastavaa ja vaikeaa. Siellä varsinkin oma maine ja ego on todella tärkeitä. Alakoulussa hyvä että edes ajattelee noita asioita. Mutta minkä mahtaa jos on kauniisti sanottuna ylimielinen. 

Ei tässä tällä kertaan muuta. Pulisen teille luultavasti seuraavaksi keskiviikkona kun on taas kotomäki- ilta. Loppu viikko muutenkin varmasti sössötän koska uutta rautaa naamaan. Suuhun vielä!

 

 

 

Lauantain pahat

Mä en jaksa.. Haluun pois..  Miun piti tehä päätös.. Päätökseen vastasin Ei.. Kaduttaa, en voi enään vaihtaa päätöstä.. Ajatelkaa kuinka helppoa on vain lähtä koko maailmasta pois? Se kävisi oikeasti niin helposti.. Toisinkun eläminen.. Se on vaikeaa, rasittavaa. En tiedä enään miten jaksan... Kaikki oikeasti tuntuu niin mahdottomalta, yritän jaksaa... Ei enään onnistu.. Aina sitä miettii maailman menoa, olen nyt ollut viiltemättä 2 viikkoa, viime kerralla en viilellyt edes paljon. Olen ylpeä  puolivuotta jo viiltelemättä. Silti joskus jos vain naksahtaa päässä, kaikki lupaukset peruuntuu, tapahtuu jotain.. Sitä päivää tässä saa ihan odottaa, tiistaina on asiakasuunnitelma jolloin päätetään yhdessä miun asioista, semmoset on aina miusta jotenkin pelottavia ja jännittäviä. Haluiaisin vain jäädä pois siintä. 

Himaakin menossa mut eipähän siellä ketään ole tietysti..  Onhan tässä vielä muutamia jotka oikeasti välittää. Ja he kun ovat..Auttaa minut jaksamaan. En oikeasti edes ole yksin! Nyt kyllä olis ihan kiva jos pääsis viihtelle, vähän päästämään ''paskaa'' ulos. Täs just äidin, psygolokin ja ohjaajien kanssa puhuttu kun huolehdin muiden asioista ihan liikaa. Se on kyllä ihan totta, huolehtiminen on oikeastaan kuin yksi ongelmistani. Unohdan omat asiat kun kuuntelen muiden huolia ja yritän auttaa.. Tää kirjottaminen aina auttaa mielentilaan, ei ole enään niin paha olo.. Yleensäkään en näytä pahaa oloa, purkaan sen johonkin.. Jospa sitä kävisi ostamssa levyn suklaata ja viettäisi päivän sitten pelaamalla.. 

Asiasta toiseen. Nää mitä tänne kirjoitan ei ole että hakisin sääliä, mua ei enään kiinnosta mitä ajatellaan jos kerron asioitani julkisesti, ehkä joskus tätä asiaa kadun mutta joskus.. Minusta ja miun asioista leviää niin paljon kaikkea joten kerrotaampas miten asiat oikeasti on. 

Sotke mun hiukset,
Sulata mieli,
Suttaa mun naama,
Sun tekee mieli

Jootain hyvää

              Moi!

Tässä nyt kirjottelen tästä viikosta siis perjantaina. Sattuu juuri sopivasti olemaan kotomäki- ilta. Jolloin siis ollaan sisällä viidestä lähtien. Mutta siis miten minun viikkoni on mennyt? Hyvin! Oon nyt saannu yhteensä kahdella sadalla eurolla kuteita, on sossuistakin oikeesti jotain hyötyä! Uusi takki, kahden kengät, paita ja housut.  Kun maksusitoomuksella maksetaan niin ei välttämättä käy kaikkiin kauppoihin mentiin äipänkanssa turhaan Citymarkettiin kun ei voinnut maksaa maksusitoomuksella.. No onneksi Prismassa kävi! Tiistaina menen ottamaan R4 & tattoossa kielikorun, vähän kyllä jännittää, siinä  sitten sössöttää muutamat päivät..

Ainiin! Meenattiin kun Prismassa oltiin niin että oltaisiin ostettu samallaiset takit kun äipän takki oli vielä myynnissä Prismassa, mutta ehken halua olla äipän kanssa samallaisia. Tässä Monstercat soi, mietin että mitähäN sitä tänään tekisi, pitäis saada treenattuaki mutta ei ole ollut kiinnostusta. Ainakin saunaan menen! Nää viikonloput täällä on kyllä tosi rentoja. Ja muutenkin säännöt täällä!

 Sijaisperheestä etten unohda kertoa, miulla on valintana joko Pyhtää/Vastila tai Karhula.. Maalla asuminen olisi kyllä mukavaa, siellä on myös poneja ja kaksi koiraa.. Houkuttelee kyllä.. Kaikki jäisI taakse.. Ja onhan siellä pieni n. 35 oppilaan kyläkoulu, poika valtainen.. Jännittää mitä sossuissa päätetään, kyllä tää elämä on ollut nyt niin saatanan sekaisin.. Kaveri yritti hypätä katolta, sitten äiti ja isä asiat, kaikki kun miun asioista päätetään, tulenko huostaanotetuksi vai olenko avohuollossa, olen kyllä niin tiukasti sanonnut täällä että minuahan ei toiseen laitokseen laiteta, siihen pistän oikeesti hanttiin.. Sitä en halua, EI EI EI!.. Huhhhuh.. Miten edes jaksan tätä?

Miulla alotettiin taas lääkitys, olin ollut lomalla ottamatta niitä vaikka olisi pitännyt, kyllähän sen huomaa että ne vaikuttaa, miulla on niin paljon ollut mielialan ailahtelua ja olen ollut oikeasti raivona.. Päätä ja nyrkkejä seinään.. Täysjärkisyys on siis yliarvostettua. :D 

PS. MIULLA ON KAUEHA IKÄVÄ MIUN PLEIKKARIA JA KONETTA..  

Takki

Kengät 

Joskus iloisuuskin on sallittua täällä päin! ♡

 

                              Moi! 

Alotan nyt bloginkirjoituksen. Miulle on nyt tapahtunut muutaman vuoden aikana vaikka mitä jotka on pakko jakaa. Tähän tulee varmasti kaikkea kotiasioista, sossuista, koulusta. Mutta nyt kerron itsestäni!

Olen siis 15 vuotias tyttö Kotkasta. Asun tällä hetkellä laitoksessa, mutta varmasti tulevalla kuukaudella asun jo sijaisperheessä. Käyn kotona silloin tallöin tietty. On aika paljon huolia mitä tänne voisi vaikka jakaa teille luettavaksi. Tänne tulee varmasti kerran viikossa kirjoitus ellei ole jotai että en voisi sitä kirjoittaa. Mutta siis. Miullahan ei ole isää. Se hylkäsi miut joskus kuusivuotta sitten, joskus olen sattunut näkemään hänet mutta eihän se minua tunnista.. Hyvä vaan. Ei tarvi sitä kestää.. Mielisairas on/oli. Hakkas minua ja äitiä. Äidin kanssa on tosi hyvät välit mutta silti en asu kotona, ehkä asiasta joskus mainitsen täällä miksi. Minua on kiusattu, olen ollut vakavasti masentunut vuosina 2013-2014.. Olin suljetulla osastolla, ei ollut ensimmäinen kerta edes siellä. Syön 5 lääkettä tällähetkellä... Tästäkin voin kertoa kun saan vain aikaa siihen. Miulla on myös oma tukiperhe jolle menen aina kerran kuukaudessa viikonlopuksi. Se on maalla ja siellä on poneja ja muutama koira. Mutta tälläisista asioista kerron nyt blogissani. 

Elämäni ei ole ollut ruusuilla tanssimista mutta itse olen tottunut tähän kaikkeen ettei oikeen mikään enään tunnu pahalta. Koulusta vielä. Olen erittäin huono koulussa, omistan lukihäiriön ja helpotetun matematiikan kirjan.. 

Tuossa kuva minusta Langinkoskella.