Täydellinen romahdus

Olen niin saatanan pettynyt itseeni.. Luulin jo pääseväni paskasta kierteestä pois.. Luulin.. Luulin.. En pysty pitämään mitään lupauksia, EN YHTÄÄN MITÄÄN! Olen pettynyt itseeni, muutkin on pettynyt minuun. Olen paska jolla ei ole kontrollia yhtään tässä elämässä! En osaa mitään, en koulussa, en kotona EN MISSÄÄN! J.U.M.A.L.A.U.T.A. Mä en enään suomeksi kestä itseäni.. I can't take myself...

Se 3 viikon paha olo,,, Purkautui.. Suihkussa.. Hain terän, viiltely karkasi aivan käsistä, itkin ja viilsin.. Hitaasti mutta painoin.. En tuntenut mitään..Tai no. Heräsin todellisuuteen ja huomasin miten veri virtasi.. Nyt puolen vuoden sinnittelyt on menetetty, taas se alkaa, Eikä voi enään mitään! Ei yksinkertaisesti mitään.  

                             

Sitä selittää koko ihmiskunnalle että kaikki on hyvin, vaikka mikään sitä nähnykkään!
Polilla ''Laita tohon kirjaan jotain iloista?'' - Joojoo.. *Minä mitää iloista siihen laita! Ilosen teen ku tapan itteni lääkkeillä!!*



Pakko myöntää, en enään jaksa tätä blogia, en koulua en itseäni, en omia oloja, en kotia.. Kohta.. KOHTA. Olen poissa.  22 Kaliiperisellä päähän..

                               //Anne

Paskaa diipadaapaa

Heipandei.

Loma viikko vierähtänyt, kohta taas koulun penkille. Tällä hetkellä vietän aikaa kotona äiteellä, odotan että äitini tulee kotiin töistä. Tässä nyt laskenut aikaa, 2 kuukauteen en ole ollut kotona yökylässä, pahaa se tekee mutta kaikki on kestettävä.. Katsoo tämän meidän pikkukissan kehitystä niin kyllä huomaa että se on kasvanut eikä sitä voi enään pieneksi sanoa. Pallitkin niin julmetun kokoiset! Kohta äitee muuttaa pienempään kämppään, minne en itse mahdu asumaan mutta kyllä aina välillä sinnekkin mahdun, tosin jotkut tavarat täytyy hävittää, sijaisperheeseen en niitä vie koska ne menttäisivät arvonsa. Outo ajattelutapa(kö)?  Mutta muuta omaan vointiin ja mielentilaan, Kun ei noita hyviä päiviäkään ole ollut hääppöisemmin. Vaikka niin on luvattu että olosi parantuu.. Joskus tuntuu että se vain pahenisi. Eikä sitä minun melkein kokoaikaista pahaa oloa edes kukaan huomaisi tai ymmärtäisi.

Minullakin saattaa olla etten puhu kotona juurikaan mitää, ellei kysytä.. Olen vain omissa maailmoissa ja poden pahaa oloa vaikka kuinka yritän sitä poistaa hyvillä asioilla. Tuntuu ettei kukaan edes tee asialle mitään, Mitä sitten kun ei olekkaan mahdollisuutta auttaa enään? Kun on siellä jossain.. Kaukana. Tällähetkellä mielessäni ei todellakaan olisi itsemurha mutta kun se mielentila tulee, sitä ei välttämättä voi poistaa eikä asialle voi mitään jos jotain tapahtuisi. En enään tiedä mitä näille asioille pitäisi tehdä, olen pyytänyt apua mutta minusta se on ollut turhaa. 

Ihmisenä miun arvo laskee ja laskee kokoajan, arveton on arveton. Noh mitäs muuta tässä enään sanoisi, sanoisiko miltä minusta muuten tuntuu itsenikanssa? PAHALTA. En oikein enään nauti omasta elämästä, en juurikaan mistään mitä teen. Mutta onneksi minulla on poikaystävä joka pitää jalat maassa. Kiitos hänelle.

Kuka tietää missä minä olen
Ei näy minusta puolikastakaan
Helvettiä on tämä olevinaan 
Tämä jatkuva toipumisprosessi

Hyvät ja pahat

Moi lukijat!

Nyt tulee pitkästä aikaa hyvää ja pahaa tekstiä samassa postauksessa. Eli täällä uudessa perheessä nyt 4 viikkoa. Hyvin menee sinänsä. Mieli on kyllä todella useasti maassa. Tuosta aiheesta kohta.

Mutta nyt pitkästä aikaa on oikeasti aikaa kirjoittaa. Ja sain oman tietokoneen. Käytiin tossa muutama viikko sitten kaupoilla meni kolme tuntia. Tuli 5 housut, kengät, takki, 7 paitaa ja seitsemät rintsikat. Käytiin sen jälkeen Amarillossa syömässä. Meille on luvattu matka Cap Verdeen 4.12.18.12. Onhan täällä elämä ihan okei. On kyllä kauhea ikävä kotiin.

Mää en tiedä mikä miul on enään. Miulle luvattiin melkeimpä parempaa oloa mutta sitä nyt ei ole näkynyt muutamaan viikkoon. Olen ollut todella depis.. Mielessäni pyörii kokoajan itsetuhoisia ajatuksia joita purkaan minun omaan kirjaani. Olen todella ylpeä itsestäni koska en ole silti viillellyt. Monta kertaa on meenanut ottaa lääkkeitä yliannostuksen.. Nyt on alkanut pyöriä päässä '' Tuossa on korkea talo, Menen katolle ja hyppään alas!'' Tänään viimeksi. Suunnittelin jo mielessäni miten sen teen. En tiedä mikä minulla enään on. Haluaisin olla iloinen mutta huonot ajatukset valtaa pääni vaikka kuinka taistelen vastaan! 

'' Huono, tarpeeton, paskiainen, sydämetön, kuole, kuole, elä yksin,'' Pakko myöntää että taaskaan en juurikaan tunne mitään hyvää elämässäni ja tulevaisuudessa. Synkkää tai mustaa. Ei muuta. Aina välillä pelkään pahinta...

                                                Kirja täynnä paskaa.. Angstia. Auttaa pahaan oloon!