Olen niin saatanan pettynyt itseeni.. Luulin jo pääseväni paskasta kierteestä pois.. Luulin.. Luulin.. En pysty pitämään mitään lupauksia, EN YHTÄÄN MITÄÄN! Olen pettynyt itseeni, muutkin on pettynyt minuun. Olen paska jolla ei ole kontrollia yhtään tässä elämässä! En osaa mitään, en koulussa, en kotona EN MISSÄÄN! J.U.M.A.L.A.U.T.A. Mä en enään suomeksi kestä itseäni.. I can't take myself...
Se 3 viikon paha olo,,, Purkautui.. Suihkussa.. Hain terän, viiltely karkasi aivan käsistä, itkin ja viilsin.. Hitaasti mutta painoin.. En tuntenut mitään..Tai no. Heräsin todellisuuteen ja huomasin miten veri virtasi.. Nyt puolen vuoden sinnittelyt on menetetty, taas se alkaa, Eikä voi enään mitään! Ei yksinkertaisesti mitään.
Sitä selittää koko ihmiskunnalle että kaikki on hyvin, vaikka mikään sitä nähnykkään!
Polilla ''Laita tohon kirjaan jotain iloista?'' - Joojoo.. *Minä mitää iloista siihen laita! Ilosen teen ku tapan itteni lääkkeillä!!*
Pakko myöntää, en enään jaksa tätä blogia, en koulua en itseäni, en omia oloja, en kotia.. Kohta.. KOHTA. Olen poissa. 22 Kaliiperisellä päähän..
//Anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti