#HAPPY #LOVED

Heiiiii lukijat & nyymit! 

Tämä viikko on ollut jotenkin kummasti ihana, positiivisuutta, iloa, tarmoa!

Jostain kummansyystä.. No ehkä siihen liittyi minun ihana viikonloppu.. Olin rakkaimpani kanssa, Katseltiin kaksi leffaa ja laulettiin yhdessä Singstaria. Valvottiin ja hellittiin, kellittiin.. Kun hän lähti takaisin kotiinsa tuli kova ikävä, mutta me onneksi nähdään kohta taas.. 

Tää viikko on ollut melko chilli, pelannut pleikkarilla, katsonut leffoja ja katsonut firmoja, en eóle juurikaan ollut ulkona, vaikka olen vain ollut olen silti onnellinen ja iloinen, kävin kuntosalilla ja tein taas kovat treenit huhhuh, lihakset on kyllä kipeät, mutta ei ihme! Peppu kasvaa, vatsalihakset kanssa. Oon tällä hetkellä äidillä, se muutti uuteen kämppään taas, tää on tosi kiva ja iso kämppä että voin varmasti täällä yöpyä enemmän ja olla. Meijän kissalla on kauhea karvanlähtö.. Harjasin sen niin tuntu että se olisi tullut kaljuksi sen karvan takia mitä siintä lähti!

Oon tässä hakemassa itselleni töitä, tulevalla viikolla soittelen rekrytoijalle moneen firmaan, oon vähän arka joten olen viivyttänyt tätä sessiota mutta tulevalla viikolla soitan! Olen tehnyt muutamat työhakemuksetkin. Pakko myöntää että olen oikeasti ylpeä itsestäni.. Ja ainiin!  Olen ollut yli viisi viikkoa satuttamatta itseäni! Jee! Olen aika hyvin mielestäni edistynyt kaikessa.. 

Tässä kyllä huomaan että olen syrjäytymässä ellen jo syrjäytynyt. Päivät menee kotona tai salilla, en edes halua ajatella viettäväni aikaa muiden kanssa, ruokalassakin lähden pois ennen muita koska ahdistuneisuus kiihtyy nollasta sataan. Mutta eipä siinä vielä mitään, poikaystävä kiinnostaa aina joten ei tämä paha juttu ole! 

Päälle kaksi viikkoa sitten otettu tatuointikin on parantunut jo ajat sitten, näyttää upealta.. Ja olen tyytyväinen! 

Minulle siis kuuluu todella hyvää, pitkästä aikaa voin oikeasti hyvin enkä vain ajattele voivani! 

Pulinaa

Moikkamoi!

Tässä istun koulupäivänä koneella koska elämä kaatuu päälle, eikä kiinnosa mikään. Ei jaksa. Eilenkin vaivauduin bussiin salille, mutta ovella käännyin takaisin ja lähdin kotiin.

Perjantaina makustin Lahteen, menin katsomaan yhtä lempi bändeistä.. Raaka-Ainetta. Oli mahtava esitys, jäsenet tuli moikkaamaan ja antamaan nimmarit. Me minun seuralaisen kanssa oltiin kunnolla mukana, tiedettiin tietysti kaikki biisit ja hypittiin, se näytti vievän heidän huomiota. Kehuja tuli jäseniltä, Ja oli muutenkin hyvä olo. Laitan vielä kuvan min meikeistä, olin aika tällätty mutta tietty sen hullun hyppimisen jälkeen näytin.... Kröhöm.. Eli perjantai meni hyvin!

Lauantai aamuna piti lähteä kello 12 junalla,  olin pahasti myöhässä aikataulusta. Kävin vasta nukkumaan noin kello seitsemän aamulla, seuralaiseni oli nukahtanut jo ennen kuutta, kiusasin häntä piirsin sen naamaan, ei tullut uni.. Sitten nukahdin samaan sänkyyn sen kanssa, nukahdin kuin seinään. Kellon piti herättää kello kymmenen mutta eipä herättänytkään, heräsin itse n. 11.15 ja juna lähti 12.. Kaikki tavarat olivat laittamatta, seuralaisenikin vielä nukkui.. Onneksi hän heräsi. Oli alle puoltuntia aikaa... Bussiin ja sieltä junaan, Pirjo oli vastassa minua, olin nukkukut alle kolme tuntia, olin uninen ja tämän takia meni vähän suunnitelmat sekasin.. Nukuin yli sen ajan mitä piti, Emilia piti hakea kello 16, mutta heräsin vasta puoli viisi, no siinä sitten syön ja haettiin ja tuotiin Emilia myöhään. Sen jälkeen kävin saunassa ja nukahdinkin jo yhdeksältä.. Sunnuntaina ei tapahtunut sen kummempia naapuri tuli kakulle ja siinä se päivä menikin. 

Viikko alkoi ja maanantaina.. Käytiin ottamassa äidin kanssa se tatuointi! Olihan se kivuliasta mutta omasta mielestä mahtava tunne. Tätä nyt tässä rasvailen ja hoidan. Äitikin oli todella tyytyväinen tatuointiin. Samoin minä. 

Tälläistä tänne. Nyt on olo taas jaksamaton ja paska. Suunnitelmat elämälleni on selvinnyt. Tässä aletaan etsimään minulle psykiatrista laitosta. Vähän jännittää mutta kyllä tämä tästä. Onneksi on ihmisiä tukena.

Epätoivoisuutta

Olen niin lopen kyllästynyt itseeni! Muut tekevät tehtäviä mää en yksinkertaisesti pysty edes siihen, istun ja katson tyhjällä katseella ulos. En jaksa enään kuntoillakkaan, en pääse sängystä ylös, tai no pääsen mutta se on yhtä helvettiä... En jaksa itseäni enkä mitään muutakaan, en ihmisiä..! Kaikki on niin saatanan ylivoimaista minulle, kaikki vitun vuorovaikutukset ja sosiaalisuus, äh ja sitten vielä syöminen, haluaisin vain maata sängyssä, ruumiiseen asti tekemättä mitään. Sekin on niin saatanan mahdotonta täällä! En ole agressiivinen. Haluaisin vain kuolla. Välillä mietin et onkohan tässä enään mitään järkeä. No saan vain vastaukseksi EI!Kaikilla muilla tulee mahtavia onnistumisia ja minulla vain pelkkää mokaamista, turhaa yritystä.. Suu mutrussa, terävät mielessä.. Pää on ihan sekasin tästä kaikesta. En jaksa enään edes avautua pahasta olostani. Ulkonäköön panostaminen tuntuu aivan liian raskaalta. Meikkaan aamulla.. Pakotan itseni! Se että en meikkaisi tekisi minut varmasti kiusatuksi. Miullakin on kohta synttärit en haluaisi olla pahassa olossa silloin. Silloin vain ajattelen ompa paskoja lahjoja. En edes tyydy mihinkään. Tämäkin postaus on vitunmoista valitusta kuinka paskaa elämä voi ollakkaan. Vaikka minulle annetais koko saatanan universumi olisin silloinkin varmasti tyytymätön.

Määkin näytän niin saatanan hyvin voivalta nykysin, on se todella helppo esittää ettei tule muille pahaa oloa, mikä sillä nyt on? Haluiaisin vain huutaa! Huutaa kaiken paskan ulos! ''HALUAN KUOLLA, HALUAN TEHDÄ SEN NYT!' En viiltele. En, Saan tatuoinnin. Ei pilata tätä mahdollisuutta, haluan esitellä sitä..  Miksi kaikki on niin vaikeaa? Pidättäytyä tekemisestä mitä rakastaa? Haluan ranteet auki. En jalkoja, en polvia, enkä muuta kehoa. Vain ranteet! Olen vain kerran sortunut täällä veitsiin... Koska lie uusi kerta... Olen niin helvetin epätoivonen, ei tässä ole mitään mahdollisuutta parantua mistään vaivasta tai ongelmasta, yritystä oli.. Ei ole enään! Tähänkin menee vain turhaa voimaa. Olen melkeimpä voimaton. Siulla on ihan  hyvin asiat! Huonomminkin voisi olla! JA VITUT!  Minä en tiedä mistään mitään, en itsestäni, en osaa edes tehdä annettuja tehtäviä, en jaksa puhua.. OLEN JAKSAMATON JA HUONO. Yleensä en todellakaan laita tälläistä tänne mutta fakta on pakko ilmaista.

 - Meil kaikil on tääl rumas maailmas vaa yks hetki aikaa, ja jos mä toivon että ei olis sitäkää oon vitun sekasin!- Anne

''Ysimillinen Burana auttaa joka vaivaan!''

''Mul ei oo mitään, ei mitään mitä saavuttaa. Tarvin jotain minkä puolesta nousta aamulla. 
Mul ei oo mitään mitä menettää, koska tää on paha maa.