Positiivinen postaus

Olen tässä miettinyt että mitä tänne kirjoittaisin? Asiaa esim. Parantumisesta, kiusaamisesta, oloista, hoitomahdollisuuksista jne..?

Mutta tässä aivan omalla järjellä mietin että tännekkin pitää kirjoittaa jotain hyvää.. Kai? Meillä oli tiistaina palaverikoulussa, itkuhan sielläkin tuli, meikkasin kauan ja meikit aivan levinneet.. Mahtavaa. Mutta siinä nyt päätettiin siirtää minut Pienluokalle ja sitten Pajalle. Muuten käyn helpotetusti koulua. Muutama tunti päivässä ja siintä sitä sitten nostetaan voinnin kannalta. Olen tyytyväinen. Ei minusta olisi edes kouluun koko päiväksi, en ole oikein edes koulukuntoinen. Pikkuhiljaa.

Mutta viikonlopusta muuten. Mielialat ovat olleet mitä olleet. Yht' äkkinen itkukohtaus saattaa muuttua nauruksi, tai toisinpäin. Pienikin asia lannistaa mieltä. Vastoinkäymiset jne. Mutta jos nyt vaikka tässä postuksessa paneudun hyvään. Olen oppinut taas vähän nauttimaan pienestä. Oltiin lauantaina Flamingossa. Kylpylässä. Oli todella mukavaa laskin vesiliukumäkiä, hypin kolmesta ja viidestä metristä. Eka kerta siellä. Minua kyllä tosin aika pahoin ahisti ihmispaljous ja mutenkin kun vähissä kuteissa hyppiä, MUTTA eipä siellä onneksi ollut tuttuja. Helpotti vähän.  Huomenna se olisi joulukuu ja tiedän jo mitä lahjoja saan äidiltä, joulun vietän äidillä vaikka siellä se on vain syömistä ja TV;n katselua mutta mitä vikaa? Joulu on minulle enemmänkin vai olemista. Ei juurikaan mitään ''juhlaa'', enemmän juhlin syntymäpäiviä!

Kun puhuin matkasta ulkomaille, se peruttiin. Koska... No... Ehkä aika ei nyt sallinut. Mutta matka on kyllä vielä tulossa! Tässä 12-14 päivänä me lähdenne laivalle ja nukutaan hotellissa, ihanaa!


Mutta miten nyt siis mennyt muuten. Tossa keskellä viikkoa oli minulla todella vaikeaa. Lähdin sanomatta kotoonta.. Tulin illalla. Kävelin lähellä moottoritietä ja katselin meneepä ne nopeasti. Olisi nopea lähtö. On todella harmi kun tässä matkalla melkein minne vain on moottoriteitä. Pakko se on kestää... Kai tässä kaikki?

<3  <3

Kiitos postaus

Tässä vielä kiitos postausta.


Eli siis kiitän äitiä, Pirjoa, Satua ja ystäviä että olette jaksanut minua vaikka miulla ei ole ollut hyvä olla. Tietty tämä kiitos on monille muillekkin mutta ainakin heille.

Kiitos äiti kun olet jaksanut minua vaikka olen tuonnutkin sinulle huolta, pahaa oloa, miettimistä ja tietty iloisuutta. Kaiken tämän jälkeen olet muuttanut pienempään asuntoon, antanut toisen kissan pois.. Vaikka nämä onkin suuria? asioita meidän elämässä niin silti meidän side on kestänyt ne, nykyään on tosi mahtavaa viettää aikaa yhdessä, tai no puhua ja auttaa sinua. Minusta muutenkin tuntuu että välimme ei ole juuri muuttunut, hyvään suuntaan ainakin!  Ja on hyvä että voin tulla sinne koska vaan. Oot miulle tärkee niinkun tiedätkin,


Kiitos Pirjo että olet ottanut minut tänne asumaan, täällä on tosi ihana olla ja tulen hyvin juttuun kanssasi. On ollut mukavaa että olet jaksanut minua vaikka oloni ei olekkaan ollut parhaimmat. Olet aina positiivinen ja ajattelet asioita positiivisesti, joka saa minun välillä hämmästelemään. Vaikka olenkin vähän ''mokinnut'' täällä olessani niin mukavaa että joskus niille nauretaan tai huomautetaan eikä tehdä numeroa. Miun on ollut tosi helppo sopeutua tänne vaikka vielä on sopeuduttavaakin, Miulla on ihan mahtava oma huone täällä. Olet se toinen luotettava aikuinen elämässä.


Kiitos Satu että olet ollut minuun yhteyksissä vielä mäki- aikojen jälkeenkin, aina tosi positiivinen. On tosi mukavaa kun vielä tulet esimerkiksi koulupalaveriinkin mukaan! Vaikka en ikinä mäkeen palaa niin toivon ettet unohda minua!



Minun on vaikea kiittää muutenkuin kirjoittamalla joten ajattelin kirjoittaa koska luultavasti en ikinä saisi sanaa suusta.

sunnuntai

Helloou..


Tässä tänään olin äidillä, tehtiin tortilloja, oli mukavaa naurettiin yhdessä. Meidän toinen kissa on lähtenyt pois, enään on vain vanhempi kisu, kaikesta huolimatta huomaa kyllä et on sillä ikävä sitä kissaa. Maukuu perään, oikein itkee.. Eli ilta on ollut mukavaa aikaa. Päivällä miun oli tosi huono olla. Kuuntelin musiikkia ja soitin pianoa yritin purkaa pahaa oloa. Vaikka no.. Ei se oikein auttanut.. Oli kait muutamaa vailla etten olisi mennnyt ja viiltänyt ranteet auki. Sillä hetkellä kun ei vaan ymmärrä mitä tekee..No huomasin kumminkin että kello oli jo jonkun verran bussi äiteelle lähtisi niin en kerkennyt tehdä mitään. Hikihatussa tavarat kassiin ja menoksi noin 3 kilometriä 15min bussi asemalle. Hilkulle meni että kerkesin.. Sitten ostamaan tarpeita kaupasta... Kaupasta josta pahimmat muistot ja kiusaajat...


Muuten no viikonloppu ihan OK. Paskat ajatukset kiusaa lähes kokoajan mutta yritän olla välittämättä niistä. Tässä olen monelle toitottanut kun näitä ajauksia kamppailee vastaan menee voimat, joka ikinen.. Ja jos kamppailen ne pois.. Saan ne takaisin ajanpäästä pahempina!

Tossa hoidossa ollesani sain erittäin tärkeän ystävän, saan häneltä vertaistukea ja muutenkin hyvää seuraa kun hänen kanssa jutustelee. Seuraavan viikon sunnuntaina hänet näen.. Pitkästä aikaa.


Kohta tulee joulu.. Odotatko? EN! Minä en odota mitään. Tai no.. Kuolemaa.

Paranevaa?

Heissan...


Tässä taas, tauon jälkeen.. Tauon syy.. Hoito.. MIKÄ EI PASKAAKAAN AUTTANUT MINUA! Ehkä pieniä mielen muutoksia, hyvin pieniä.. 3 viikkoa mennyt eikä valoa edes näy! Ei tässä enään mikään auta, pakko myöntää.. Alkaa tuo parantumisen luulo haihtua. Yritän nyt aloittaa kuntoilun mikä on parantanut mieltäni.. Viimeinen mahdollisuus. Sitten toivottavasti vaivun koomaan ja kuolen. Täällä toivossa eläminen on paskaa... ''Hei nyt kaikki on hyvin, hoito auttoi!'' *JAVITUT!*

No tossa kyllä sanoin Pirjolle miun äkillisesä tapahtumasta. 4 tai 6 askelta nopeaa kävelyä moottoritielle. Olin kahtavaille tiellä, kunnes havahduin.. Jotenkin kyllä tuntuu siltä että näitä minun oloja ei oteta tosissaan! No kai nyt, olen vain paska täällä.. Tarvittavia lääkkeitä olen joutunut ottamaan, kyllähän ne vähän auttaa!

Olen yrittänyt parantaa oloani esimerkiksi kirjoittamalla hyvää itsestäni.. Ei se auta. 

                                                 Biisi Cross My Heart and Hope to Die.