..

Helloou!

Tässä eletään vaikeita tilanteita. Äiti on avuton kanssani hän sanoi että tarvitsen apua. Ja paljon. Hän on ainut jolle eään kerron kaikki asiat, joka kyllä oikeasi ymmärtää vaikka välillä muuta väittääkin... Pirjo ei sitten luovuta millään vaikka huomaan että hän ei tätä jaksa.

Jäin eilen kiinni viiltelystä. Olin hajotannut paksua lasia olevan Pirjon kalleuden.. Pirjo oli sitä etsinyt ja ei löytänyt niin kysyi minulta. No toki sanoin etten tiennyt missä se oli. Toisella kerralla sanoin kun asia tuli julki että ''Ootko sää oikeesti niin sinisilmänen ettet tiiä mitä tein sillä?'' Toinen tyttö oli tuolloin kuulemassa kaiken.. No sanoin kovaan ääneen että viiltelin sillä ranteet auki ja hyvältä tuntui! Tuli puheeksi asia etten ymmärrä miltä toisista tuntuu kun ei kukaan tiedä miltä sinusta tuntuu tai miltä minusta tuntuu. Intin kova että kyllä nupo tietää, Pirjo painotti monta kertaa että ei tiedä. Kun ei kuulema kukaan tiedä. Olen kuulema ihminen joka ei välitä miltä muista tuntuu.. Mitä nyt ajattelen niin taidan olla psykopaatti. Olen tunteeton. Tuli myös puheeksi asia kun itsenäistyminen sanoin että on aikaa kaksi vuotta aikaa itsenäistyä ja sanoin suoraan että sitä täällä en aijo viettää. Kuulema pompotan muita. ''Tänään tätä ja huomenna tota.'' Pirjo tarkoitti osin asumis asiaa. Pirjo ei ole kait ollut siinä tiedossa että muutan täältä pois. No mutta nyt sai sen tietää ja hiljaiseksi veti.

Muutama kysymys: Onko tunteiden näyttäminen väärin? Mitä minun pitäisi tehdä?

Saan tässä kohta tatuoinnin syntymäpäivä lahjaksi äidiltä. Ihanaa.. Sitä odotan ja se pitää minut hengissä, ja varsinkaan viiltelemättä koska tatuointi tulee ranteesen.