Masennus shittiä

Hellurei!

Tässä juuri para-aikaa makaan sängyssä potemassa flunssaa. Ei muuta. Nenä vuotaa, kurkkuun sattuu eikä saa henkeä. Sairastan hyvin harvoin mutta jos sairastan se voi muuttua pahemmaksikin mitä on.  Kävin just suihkussa, tuli heti parempi olo jotenkin vain virkosi kaikella tavalla.. 

Sain juuri tietää että tuleva uusi perheeni on luultavasti Karhulassa, yksinhuoltajalla jolla on kaksi pientä koiraa! Kuullostaa hyvältä. Tiistaina tietääkseni menemme tutustumaan kyseiseen paikkaan. Jännittävää on.

Olen nyt huomannut paremmin sen kuinka mieleni muuttuu kokoajan. Hyviä päiviä ja huonoja.. Nyt lähiaikoina on ollut melko tukalaa itseni kanssa.. Kokoajan pyörii mielessä lääkkeiden yliannostus, pääsisinkö niillä pois vai sekavaan tilaan.. Mitä tapahtuu tuon puoleisessa vai tapahtuuko mitään? Olenko yksin siellä? Miten jaksan tätä? Tuntuu että murrun taas uudestaan eikä mikään voi enään auttaa. Tämä esittäminen että kaikki olisi hyvin alkaa jo painamaan. Miksi edes esitän?  Nojaa. En luokittele itseäni mitenkään masentuneeksi miulla on vain paha olla. Antakaa minun vain olla. Onneksi Eetu ja ohjaajat tukevat minua.. Ja äiti. Vaikka kaikki alkaakin järjestyä silti minä olen lähellä romahtaa.

Kysyn itseltäni miksi haluan olla täällä? Onko minut luotu tähän maailmaan? Mietin mutta en saa vastausta. Tyydyn siis hiljaisuuteen...  

Muuta en halua enkä edes voi kirjoittaa. Voisi tulla liian raskasta tekstiä.