sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Romahtaminen



Voikun vain voisin mennä sillalta alas, naru jalassa jossa on iso kivi. Naru umpisolmussa, kivi niin että se vain veisi minut alas. Sinne jäisin, mädääntyisin ja kaikki merenelävät söisivät minut... Kukaan ei löytäisi ei tietäisi.. Viiltelin taas... Kunnolla.. Tau'on jälkeen, En saa sille loppua. En mitenkään! Taas olen pettänyt lupaukset.. Ei tässä mitään voi sanoa..



Se olen vain minä..  Muuttumaton paska... Jokaikinen viikko on helvettiä minulle. Lääkkeistä on vain haittaa... Ahistaa koulu, elämä, koti, kaverit KAIKIKI! Elämä on niin vaikeaa.. Vaikka no asioita onkin helpotettu minulle.. Paskat.. Mikään ei auta. Ilo on vähän aikaista paskaa. Sen jälkeen suoraan niin huono olo ettei kukaan usko.         

     '' Pääasia että olet vielä hengissä'' Eikö muuta keksi ihmiset sanoa? Ei edes ammattilainen! Muuta en voi sanoa... Loppua kohti mennään!
Nyt jos saisi jonkun saatanan 12kaliiperisen aseen, niin sillä antaisin itseni mennä!


''Taas on minun mieleni musta. Taidan potea masennusta.'' 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti