Itsenäistyminen

Tämä postaus käsittelee mun yksinmuuttoa.

8.3.2017 Muutin omaan asuntoon sijaisperheestä samana päivänä kun täytin 18, en ole katunut muuttamista hetkeäkään. Oma rauha, omat pelisäännöt ja poikaystävä saa olla luonani niin paljon kun haluaa. Mulle parasta yksinasumisessa on ollut oma rauha, voi olla allapäin ei tarvitse puhua kenellekkään, voi vaan olla. Mulla ei oikeastaan ole ollut juurikaan vaikeuksiakaan olen aina tehnyt asioita itsenäisesti. Eniten ärsyttää joka kuukausi tehdä kelaan toimeentulotuki hakemus se on sellanen mitä siirtää viime tinkaan. Muuten laskut maksettu aina ajallaan, koulua käyty ja kaikki juoksevat asiat hoidettu niinkuin pitääkin ja tietty ruokaakin tehty. Raha-asiatkin hoituneet kun en ole ostanut mitään turhaa. Pyrin aina että joka kuulta jää ainakin 80euroa seuraavalle kuulle. Helpottaa kummasti!

Rakas äitini asuu aivan lähellä minua mulla on ollut hänen tuki ja turva lähellä. Aika useasti on tullutkin soitettua hänelle milloin mistäkin.

Ikinä ei ole vielä täällä tuntunut että seinät kaatuisivat päälle, viihdyn hyvin yksin. Poikaystäväni tosin käy yökylässä arkena muutamat päivät ja viikonloppuisin yleensä olen heidän luonaan, silloin tällöin myös minun luona. Olen seurustellut nyt vuoden.

Mitä mä nyt sanoisin yksinmuutosta.. Mulle ollut helppoa ja mulla ollut parempi olla kuin sijaisperheessä.

Kiitos lukemisesta :)