..

Helloou!

Tässä eletään vaikeita tilanteita. Äiti on avuton kanssani hän sanoi että tarvitsen apua. Ja paljon. Hän on ainut jolle eään kerron kaikki asiat, joka kyllä oikeasi ymmärtää vaikka välillä muuta väittääkin... Pirjo ei sitten luovuta millään vaikka huomaan että hän ei tätä jaksa.

Jäin eilen kiinni viiltelystä. Olin hajotannut paksua lasia olevan Pirjon kalleuden.. Pirjo oli sitä etsinyt ja ei löytänyt niin kysyi minulta. No toki sanoin etten tiennyt missä se oli. Toisella kerralla sanoin kun asia tuli julki että ''Ootko sää oikeesti niin sinisilmänen ettet tiiä mitä tein sillä?'' Toinen tyttö oli tuolloin kuulemassa kaiken.. No sanoin kovaan ääneen että viiltelin sillä ranteet auki ja hyvältä tuntui! Tuli puheeksi asia etten ymmärrä miltä toisista tuntuu kun ei kukaan tiedä miltä sinusta tuntuu tai miltä minusta tuntuu. Intin kova että kyllä nupo tietää, Pirjo painotti monta kertaa että ei tiedä. Kun ei kuulema kukaan tiedä. Olen kuulema ihminen joka ei välitä miltä muista tuntuu.. Mitä nyt ajattelen niin taidan olla psykopaatti. Olen tunteeton. Tuli myös puheeksi asia kun itsenäistyminen sanoin että on aikaa kaksi vuotta aikaa itsenäistyä ja sanoin suoraan että sitä täällä en aijo viettää. Kuulema pompotan muita. ''Tänään tätä ja huomenna tota.'' Pirjo tarkoitti osin asumis asiaa. Pirjo ei ole kait ollut siinä tiedossa että muutan täältä pois. No mutta nyt sai sen tietää ja hiljaiseksi veti.

Muutama kysymys: Onko tunteiden näyttäminen väärin? Mitä minun pitäisi tehdä?

Saan tässä kohta tatuoinnin syntymäpäivä lahjaksi äidiltä. Ihanaa.. Sitä odotan ja se pitää minut hengissä, ja varsinkaan viiltelemättä koska tatuointi tulee ranteesen.

Kiusaaminen

Tässä nyt mania vaihde päällä. Turhaa aikaa eikä jaksa tehdä oikein mitään. Makaan vain sängyssä ja nukun. Mässään karkkeja.. Inhottaa kun haluaisin vain nukku.. Mutta en pysty koska toinen tyttö häärää tuolla ja herään pieniinkin hänen liikkeisiin.. Haluan oman huoneen missä ei ole mitään hemmetin vessaa...  Huoh. Ei ole itsetuhoinen olo. Mania vaihe ilman itsetuhoa, ihanaa.. Noh tässä kun on nyt turhaa aikaa niin kirjotampa kiusaamistarinani.

Eli minua on kiusattu jo ensimäiseltä luokalta asti. Onhan sitä tapahtunut jo tarhassa ja esikoulussakin mutta en ole kait ajaellut sitä kiusaamiseksi. Olen siis vaihtanut koulua kaksi kertaa ja syynä kiusaaminen.

Ensimmäiseltä luokalta en oikein muista mitään kun vain yhden tummaihoisen kiusankappaleen joka tykkäsi kiusata minua,, Se oli vain sanoilla kiusaamista. Sama ihminen kiusasi minua ystävänsä kanssa toisella luokalla jolloin jäin myös luokalle. Toinen luokka toisella kerralla ei ollut pahaa kiusaamista itse luokassa mutta minua asteen ylempänä kiusasivat monen luokan edeltä. ''Itkisin onnesta jos jäisit vielä luokalle!'' Ihmiset haukkuivat pilkkasivat ja syynä taisikin olla luokalle jääminen. No kolmosella minulla oli muutama hyvä ystävä. Heidän kanssa olin kokoajan. Vaihdoin musiikkiluokalle. Olin siellä puoli vuotta. Muistan vieläkin kun poika löi minua naamaan voimalla. Se oli kauheaa,, En kertonut asiasta kellekkään..  Olin siellä lähes kaikki välkät yksin.. Siellä sitä kiusaamista vasta oli. Olin kai niin erillainen! Sitten vaihdoin takaisin vanhaan kouluun. Siellä oli parempi olla. Hyvänä kaverina Pyry joka tuki minua. Siellä vielä jakseltiin muistella minun luokalle jäämistä.. Vieti välitnnit aina samasa pienessä kulkutilassa jonne saattoi tull muutamia ystäviä. Opettajat hätyyttivät liikkumaan mutta en liikkunut. Meillä oli tuolloin vielä oma opettaja Kimmo. Mutta sitten tuli sijainen.

Hänen kanssa oli sukset ristissä. Muistan vieläkin kun huusin keskellä tuntia ''Haluan kuolla, haluan hirttää itseni!'' Jouduin terveydenhoitajalle ja siintä lääkäriin, No lääkärissä ei muistaakseni ollut mitään ihmeellistä. Tämä oli siis jo vitos- luokalla. Tämä juttu koskee vitosen loppua. Opettajani soitti äidilleni että olisin vastapuolisessa metsässä viiltelemässä kaljapullolla. Äiti soitti minulle ja sanoi luuriin ''Mitä helvettiä sä leikit?'' Olin silloin ihan ulapalla. Olin kotona tietokoneella pelaamassa ja tuolloin vielä vaihdoin lakanoitakin. Äiti tuli noin kymmenen minuutin päästä kotiin katsomaan minua ja huomasi kyllä etten ollut missään tuolla välillä. Äiti yritti ottaa selvää että mistä tuo kaikki alkoi viiltely juoru alkoi.. Mutta opettaja ei ikinä kertonut.. Luulen äidin kanssa että hän keksi jutun. Siintä lähti minun viiltely.

Kutosluokka taitanee ola yksi pahimmista vuosista seiskan rinnall.  Saatoin jopa kantaa veistä mukanani koulussa. Silloin muuten minulla oli vielä jonkinverran ystäviä koulussa, en ollut melkein mikään välkkä yksin, Mutta aivan loppuvaiheessa kutosta kaikki muuttui. Muutuin yksinäiseksi ja olin syrjässä kaikelta.

Seiskalla minua kiusattiin, olin kaikissa paritehtävissä yksin, huutojaoissa viimeinen ja ei halutuin. Kaikki mulkoilivat ja haukkuivat minua. Minusta levisi miljoonia juoruja milloin mistäkin asiasta. Minulla oli tuolloin leikattu poikahiukset,  niitä haukuttiin, liikaa. Halusin olla erillainen ja kyllä niin olin. Ja ylpeä erillaisuudesta mutta en silti jaksanut. Omasta mielestä näytin söpöltä noilla hiuksilla. ^^ Tässä seiskalla vaihdoin koulua. Eka minulla oli kavereita mutta he alkoivat lähteä pois luotani, ja kun vahvuuteni pieneni koska olin yksin koulussa. Oli aivan kamalaa kaikki haukkuivat minua, hiuksia.. Tyyliä. Olin kuulema kauhea pleijeri kun halusin olla kaikken mukana kokoajan. Tuolloin myös olin kaikessa yleensä yksin tai viimeinen. Tulihan sitä murruttuakin muutama kerta kun olin viimeinen, yllätys yllätys.. Tuolloin monet kavreiden kaverit aina kysyivat '' Miksi vitus liikut ton saatanan Annenkaa, hyi vittu!'' Noita aina kuuli kavereilta. En jaksa tällä hetkellä ajatella oikein kaikkea muuta mitä minusta on puhuttu.. Yritin olla mukana muiden kanssa mutta minut yleensä jätettiin yksin. Olin yhdessä vaiheessa melkein ainut joka istui välitunneilla samalla penkillä yksin joka välkkä yli puoli vuotta. Tässä kasiluokalla olenkin viettänyt aikaani yksin ja hylättynä. Nykyään vietän välitunnit sisällä koska en kestä ihmisiä. Heidän tuijotusta.. Kirskumista.. Olen nyt panostanut paljon ulkonäköön, meikkaan hienosti,, Mikään ei tunnu auttavan. Olen onnellinen ettei tarvitse mennä liikuntatunneille tai muuhun missä täytyy tehdä asioita porukassa. Nämä  ei välttämättä ole teidän korvaan kauhea pahoja asioita mutta itseäni sattuu ajattelukin. Ehkä siksi jätin asioita kertomatta tässä postauksessa. Kiusaamiseni on ollut fyysistä ja henkistä. Joskus yksi koululainen tuli uhkaamaan minua taltalla vapaa-ajalla. Ja toinen yritti tunkea kuulakärkikynää suoneen.. Olin tuolloin todella heikko kaikin puolin.. Puhumisessa ja vastustamisessa. Nyt jos tulisi tuollainen tilanne olisin vain suoraan että siitä vaan. Satuta minua. Ei kiinnosta.

PS. kirjotusvirheet, puuttuvat pilkut, yhdysanat. Olen pahoillani jos niitä näkyy teksteissäni.

6lk

6.2.2015

Moikka!

Tässä ny muutamassa viikossa kerennyt tapahtua vaikka mitä.. Olen kertonut nyt monelle että nykyinen sijoiuspaikka ei ole vain hyvä minulle. Asiaa hoidetaan eteenpäin pikkuhiljaa. Sijaisvanhemmassani ei ole todellakaan mitään vikaa. Se ei vain sovellu minulle yhtään. Yksi aikuinen ei riitä kaikkiin minun ongelmiin. Kai? Tässä tällä asialla ollan vasta aivan alussa kylläkin.

Tuli tässä viilleltyäkin tällä viikolla, onhan nuo aika syvät mutta en halua kokea tikkaushelvettiä uudelleen. Yriän nyt vain päästä kokonaan viiltelystä. Näytin vain että minulla on/oli paha olla perheessä, Kun ulkoisesti ei ole asiat hyvin esim. asuminen ei voi olla mikään hyvin sisäisesikkään. Sad but true. Tässä tällä hetkellä olen isälläno yötä. Olen viimeksi ollut täällä noin viisi vuotta sitten. Ja iskääkin näin viimeksi kunnolla viisi vuotta sitten. Kaksiviikkoa sitten kyllä nopeasti.. Tämä on erittäin jännää olla täällä.

Mutta miten minä muuten? Kiitos oikein hyvin. Tai no.. Psyykkinen vointi rakoile silloin tallöin. Vielä eilen olin menossa katolle ja tänään olen uutta virtaa täynnä! Kuntosalillakin on tullut huomattavia tuloksia. Olin tiistaina Maraton Spinningissä. (Maraton Kuntopyöräily 2h) Rankkaa oli mutta selvisin mainiosti. Tässä ollut kyllä vähän asiat sekaisin. Todella sekaisin. Silti olen vielä hengissä! Duh. Olen nyt saannut paikan pajakouluun. Mahtavaa. Jos vaikka saisin korotettua numeroita. Arvatkaa  mitä.. Hukutin minun kaksikymmentäviisi euroa... Hyvä minä. Noh ei sillä niin väliä ole. Tässä mietin etä voisin seuraavan postaksen tehdä kiusaamisesta? Miltä kuullostaa?

En tiedä olenko kertonut että minulla on ollut anorektisia ajatuksia. Ei ole enään. Joskus kesä pari sitten olin jopa laitunut 10 kiloa mutta sitten aloin taas ahmia ja olen näissä samoissa mitoissa. Eikä se enään edes haittaa minua. Skipatkaa dietit ja syökää terveellisesti! Kuntosalista on tullut toinen elämä. Siellä vietän 3-4 päivää viikossa. Tyytyväinen että olen saannt motivaatiota joka ei ole loppumassa ihan heti. Gym <3 Fitness <3. Aijon vielä pyrkiä Fitness malliksi.

Sijotus propleemaa

Miulla ei todellakaan mene hyvin nyt. Minulle etsitän uutta sijoituspaikkaa. Syytä en vielä paljasta mutta ainakin siksi että tarvitsen enemmän turvaa ja rajoituksia. Tämä nykyinen paikka ei riitä minulle.. Olen arvaamaton en edes nykyään tunne itseäni.. Vaaraksi muille ja itselleni. Jos tässä vielä aijotaan elää täysiikäiseksi niin tässä tarvitse kyllä nyt muutoskia. Tämä ei vain riitä minulle. Nyt on ollut niin vaikeaa että huhhuh. Lauantaina minuun käytiin kiinni, kuuntelin musiikkia rauhassa enkä katsonut taakse joku hyökkäsi otti hupusta ja kurkusta kiinni. No ei siinä muuta, Pääsin karkuun vähän aikaa juoksi perässä. Kaatusin karkureissulla mutta selvisin. Eilen tehtiin ilmotus asiasta. Tässä nyt mielenterveys rakoillut jo muutamat viikot pahasti.

Mut hei! Mää näin min isää jota en ollut nähnyt kuuteen vuoteen. Eka oli kaoottinen hiljaisuus mutta mentiin sisälle niin satiin vähän vaihdettua kuulumisia jne. Paljon oli muutosta hälle tullut. Parempaan päin. Eikä tapaaminen luultavasti jää viimeiseksi. Eli jotain hyvää elämässäkin on tapahtunut..

Tässä miettinyt että mitä min täytyisi tehdä että ymmärretään että tämä on vakavaa? Hei minä vielä itse tiedostan asian. On tämä nuoruus niin vaikeaa.. Paikasta toiseen.. V*tun v*tu! Ei tämä elämä tasaannu ei sitten millään. Tänään muuten opettaja tiedosti asian kun tarvitsisin sijoituspaikalta sen ettö olisin ainut, tarvitsen kaiken huomion hänen pitäisi istua lattialla kanssani vaikka kolme tuntia. Totta! Sellaista paikkaa ei ole olemassakaan paitsikun äidillä ja isällä. Mutta turha edes haikailla. Tässä nyt täytyy tehdä päätöksiä mitkä ei välttämättä ole mieleisiä mutta ihmishenki voi säilyä! Meillä on kahden päivän päästä sossupalaveri.. Sitä odotellessa.. Tässä tullut itseään satuttettuakin..



 Jos joku haluaa seurata minua Twitterissä: https://twitter.com/eeppinenlapsi
TAI jutella minulle muuten sosiaalisessamediassa, onnistuu! Laittaa viestillä vaikka Kik, Whatsapp namea niin otan yhteyttä!

Viikko

Ratkesin taas viiltelemään, olin melkein kuukauden ilman.. Voi jumalauta että olen pettynyt itseeni.. Niin pettynyt.. En enään jaksa pidättäytyä ollenkaan viiltelystä! Jos pidättäydyn petyn niin paljon.. Eli tästä lähtien viiltelen/satutan itseäni niin paljon kun haluan! En jaksa enään olla pettynyt itseeni. Nyt ei ainakaan enään tarvitse olla.  Vitut kaikesta oikeesti..


Tässä nyt kerron viikosta.. Minun ongelma teknisessätyössä selvisi niin että vaihdan käsityöhön. Teen töitä omassa luokassa ja kotona, harvemmin siinä ryhmässä työskentelen  koska minua ahdistaa ihmiset. Tässä  muuten olen miettinyt minun laitaa liikuntatunilla. Kukaan ei ole ainakaan maininut mitän liikuntatunneista minulle. Huh! Liikun vapaa-ajalla. Salila ja lenkillä.

En ole varma olenko kertonut mutta minulle tulee koira. Tässä maanantaina soitan henkilölle keltä sen mahdollisesti hankin. Lovutus vasta noin kuukaden päästä niin kerkeää hyvin hankkia tarvikkeita. Meillä on ennestään kaksi koiraa jotka eivät tuo minulle mitään hyvää oloa.. Toinen ei anna edes kävellä kotona.. Toisella diabetes eikä elä kauaa. Naapurin koiraa olen nyt käynnyt hakemassa ja monen vuoden harkinnalla oman koiran. Äidillekin sopii. Koska se on vain minun koira se myös kulkee mukanani.  Kirjoitan tästä sitten lähemmin kun koira tulee.

Mutta nyt kysymys. Miten minä voin?

Vaihtelevasti. Hyvin ja huonosti. Nyt tämä viikko on ollut minule todella vaikea oman mieleni kannalta. Sain tossa muutama päivä sitten oman television omaan huoneeseen. Voisin vaikka tehdä huone postauksen? Olen nyt täällä tukiperheellä, mukavaa on ollut. Ottanut ihan rennosti ja kuunnellut musiikkia. Koulussa opiskeli alkanut loman jälkeeen rankasti vaikka maksimisaan neljällä tunnilla.. Monia aineita päivässä.. Monia kappaleita tehtäviä. Huhhuh.. No onneksi kohta on hiihtoloma. Kuuden viikonpäästä! Kai? Ei tässä muuta.

.....

''Mä oon yksi kasvoton luonne kasvottomas Suomes,
mul on mun huolet.
Kasvoton huone, kaikki kuolee,
Mun sydäntä ei voi tahdistaa,
eikä tätä vitun paskaa kestää.
En kulje bussilla, koska ahdistaa,
kävelen mielummin vaikka vittu metsään.''

''Taas on minun mieleni musta
Taidan potea masennusta
Tahtoisin kerrankin olla rautaa
Mutta mä kaivan itselleni hautaa
En saa missään arvostusta
Taitaa päässäni olla kusta
En pysty enää nukkumaan
Minä olen valmis kuolemaan.''

Kolmenviikon löpinät

Hei.

Anteeksi etten ole kirjoitanut, on ollut paljon kiireitä. Olen ollu reissussa Lahdessa ja niin edelleen.

Mutta  nyt kirjoitan tämmöisen ''Mytistetyt tapahtumat kolmelta viikolta.'' Joulu.. Joulu meni miten meni. En päässytkän äidilleni, mutta äiti tule sijaisperheeseen muutamiksi tunniksi. Olin aika allapäin jouluna. Lahjoiksi sain äidiltä Playstation neljän. Ja Pirjolta muuta mukavaa pientä.Nämä muut joulupyhät meni vain maatessa sängyssä, kävin kyllä 26.12 polkemassa Kymin lentokentälle noin 6km. Ei olut pyörässäni edes nastoja, ohuet renkaat eikä valoja. Pakko myöntää että harvinaisen pelottavaa oli ajaa. Nyt kaikki kiireeni on loppunut tai no niin.. Kolmeksi päiväksi jolloin lähden kouluun. Sain teknisentyön opettajalta arvosanaksi vitosen, vaikka en vitosta ansaisisi. Ainakin kutosen, tein työt, en niskotellut..En vain uskalanut ensiksi käyttää koneita kunnes hän sanoi  ettei tarvitse pelätä, Olen käytänyt niitä laitteita viimeksi vitosluokalla.. Hän ei edes antanut minun käyttää tiettyjä laitteita. Olin loput kurssista pois koska masennus ja muu paha olo näkyi. Lähdin teknisentyön tunnilta poiskin.. Ajattelin että voisin satuttaa itseäni siellä olevilla laitteilla. Olen tehnyt siellä ahkerasti töitä ja sain hyllyni melkein valmiiksi, ja sain melkein hylätyn! Eikö se olisi etten olisi tehnyt mitään?


Nyt siirryn min mahtavaan uuteen vuoteen. Vietin sen Lahdessa. Meillä oli mahtavat kolmepäivää. Hilluttiin yöllä kaupungissa katsomassa ilotulituksia, hän näytti minulle hieman paikkoja ja tutustuttiin moniin uusiin ihmisiin jotka olivat tosin pienessä humalatilassa. Kävin myön Jonen grillillä maistamassa Lahden perinneherkkua; Lihamukia. Oli ihan syötävää. Junamatkatkin menivät hyvin. Tai no tulomatka takaisin Kotkaan. Oli todella haikeaa lähteä.. Oli niin mahtava kun meillä oli pieni yksiö meidän omassa käytössä. Nyt vaihdan hieman aihetta mutta kun me tultiin kaupungista noin kahden aikaa huomasin että joku oli tuhona rikkonut ikkunat ampumalla raketit, oli jopa saannut palohälytyksen soimaan!

Mutta nyt tulomatkaan. Minulla oli vaihtojuna. Menin odottaman raiteelle kymmenen juuri siihen kohtaan missä luki kymmenen,en ymmärtänyt että raide oli kokonaan niin pitkä eikä vain siihen missä oli raiteen numero. No odotin siinä junaa, oli kahtaminuuttia vaille että juna lähtee kunnes tajusin että se junahan oli siinä. Siihen sitten juoksin ja kerkesin juuri. Huhhuh.

Muuten minun mielialani ovat olleet suuriltaosin että en ole ollut alakuloinen. Mutta nyt juuri huomasin että kun paha olo minuun tarttui se tuli kahta kauheampana. Toivottavasti saitte selvää mitä kirjoitan. Nukuttaa.

Hyvää uutta vuotta 2015!